Novelli on suomennettu ja löytyy kokoelmasta Fantastisia kertomuksia : antologia / [toimittaneet Sulamit & Erkki Reenpää] Helsinki : Otava, 1969
Kirjan saatavuuden voit tarkistaa pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen yhteisestä Helmet-aineistohausta:
http://www.helmet.fi
Hei,
Kyseessä lienee Hannele Wida. Hän julkaisi levyllisen suomalaista musiikkia ranskaksi 2001 ja vieraili samana vuonna Tuttu juttu -ohjelmassa.
Levyllä ovat kappaleet: Sous le ciel boreal (= Rakovalkealla), Gosse de Carelie, Un (= Heili Karjalasta), Canotier de grand-pere, Le (= Isoisän olkihattu), Rozy (= Tulipunaruusut), Blancs bouleaux, Les (= Folkvisa, yksinlaulu op.90/1 (Miss soutaen tuulessa / Där björkarna susa), Valse de Helsinki (= Espalla kukkii rakkaus), Reve bleu (= Sininen uni), Fille du savetier, La (= Suutarin tyttären pihalla), Melodie d'automne (= Höstvisa / Syyslaulu), Hilu, hilu (tässä: Hilu-hilu).
Gabriel García Marquezin hieno teos Sadan vuoden yksinäisyys alkaa näin:
"Vuosia myöhemmin, seistessään teloitusryhmän edessä, eversti Aureliano Buendía muisti kaukaisen illan jolloin hänen isänsä vei hänet tutustumaan jäähän."
Suomennos on Matti Rossin.
Lause on lainattu teoksen toisesta painoksesta:
García Marquez, Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys. Porvoo: WSOY, 1972.
Apu-lehdessä on ollut 18.3.2008 artikkeli Sirkka ja Karoly Garamista. Kirjoituksen mukaan muusikkona elämäntyönsä tehneen Karoly Garamin sellonsoitto on jäänyt vähemmälle. Sen sijaan hän harrastaa nyt työpajassaan nahkatöitä http://www.apu.fi/ihmiset/article149502.html.
Garamin töitä löytyi seuraavalla sivulla http://www.paperihuone.net/Karoly.htm
Etelä-Haagan kirjastossa on palvelusivuston (http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/EtelaHaagan_kirjasto/P…) mukaan väritulostusmahdollisuus. Siellä on myös värikopiokone.
Etunimien alkuperää ja merkitystä käsitteleviä kirjoja on paljonkin: mm. Kustaa Vilkunan Etunimet, Eero Kiviniemen Iita Linta Maria: etunimiopas vuosituhannen vaihteeseen ja Eeva Riihosen Mikä lapselle nimeksi. Saksasta niitä ei ehkä kuitenkaan löydy.
Kustaa Vilkunan Etunimet-kirjan mukaan Esko on vanha suomalainen muoto muinaisskandinaavisesta nimestä Eskil. Eskil-nimen muinainen merkitys on ollut 'jumalan kypärä'.
Nimien suosiosta löytyy tietoa Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelusta:
https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Taistelu sanan rinnakkaismuoto, jota on käytetty etenkin runokielessä.
Taisto nimen juuria voi hakea kahtaalta. Nimi on sota-ajan synnyttämä ja ilmeisesti peräisin itsenäisyystaistelun alkuajoilta. Toisaalta nimi on peräisin työväenliikkeemme varhaisvuosilta 1900-luvun alusta. Sen antamiseen lienee vaikuttanut työväenmarssin säe "tää on viimeinen taisto"
Lähteet:
Suuri etunimikirja / Pentti Lempiäinen
Etunimet / Kustaa Vilkuna
Suomen sanojen alkuperä (osa 2; SKS ja Kotus, 1995) kertoo, että sana ”lautanen” on tosiaan johdos sanasta ”lauta”. Teos ei kuitenkaan selitä tarkemmin, millä perusteella tuo johdos on synnytetty. Suomen kirjakielessä sanan ”lautanen” ensiesiintymä on vuodelta 1637.
Teos Suomalaisen arjen historia. 1 : Savupirttien Suomi (Weilin + Göös, 2006) kertoo, että vielä 1600-luvun lopulla henkilökohtaisia ruokailuvälineitä oli vähän. Ruokapöydässä saattoi olla kuitenkin lautasia eli ruokalautoja. Näkisin itse, että merkitys saattaisi liittyä siihen, että suomessa ja useissa sukukielissä ”lauta” on voinut merkitä pöytää, ja edellä mainitussa teoksessa kerrotaan, että itämerensuomalaisilla pöytä saattoi olla irrotettava levy. Usein johdin -nen...
Kyseessä on ns. crossed epsilon ampersand, eli kankeasti suomentaen "et-merkki yliviivatulla epsilonilla" (kreikan aakkosten viides kirjain). Et-merkkiä kirjoitetaan käsin monin eri tyylein, joista yksinkertaistetuimmissa on vain kyseinen epsilon tai jopa numero 3, joiden yli vedetään pystyviiva. Et-merkki tulee nimensä mukaisesti e- ja t-kirjainten yhdistelmästä, sillä latinan sana "et" tarkoittaa "ja". Voidaan arvella, että koska merkin historia ja latinaperäisen sanan merkitys eivät ole kaikille selviä, on kirjainpari-ligatuurikin muuttunut ihmisten mielissä vain symboliksi, jota piirretään milloin mitenkin. Tiedonhaun perusteella mainitut yksinkertaisemmat kirjoitusasut (vai piirto-?) ovat tosiaan yleisempiä Amerikassa, kuten...
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaiseman Suomalaisen paikannimikirjan mukaan Pohjanmaalla sijaitsevan Oravaisen nimen taustalla on kuin onkin orava ja se on lainautunut myös paikkakunnan ruotsinkieliseen nimeen: "Pitäjän nimeen sisältyy kylännimi ja siihen talonnimi, johon puolestaan sisältyy lisä- tai sukunimi Orava ~ Oravainen. Nimenkantaja on voinut tulla satakuntalais-hämäläiseltä alueelta tai Etelä-Karjalasta. Suomalaisnimi on lainautunut myös ruotsin kieleen tällä alueella, jonka asutus on sittemmin ollut lähes yksinomaan ruotsinkielistä."
Myös Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirja Sukunimet kytkee Oravaisen paikannimenä sukunimeen Oravainen: "1400- ja 1500-luvulla on nimeä Oravainen tavattu myös Varsinais-Suomesta (Olli...
Afrikkalaisesta kaunokirjallisuudesta on tehty erit. suomennettuun kaunokirjallisuuten keskittyvä valikoimaluettelo, joka löytyy osoitteesta http://www.kirjastot.fi/kirjallisuus/kirjailijahakemistot/afrikka
Valikoimaluetteloa on päivitetty viimeksi vuonna 2003, joten uusimmat suomennokset ovat jääneet pois. Afrikkalaista kaunokirjallisuutta suomennetaan kuitenkin valitettavan vähän, joten sinänsä lista on aivan hyvä ja kattava. Listan romaaneista omia suosikkejani ovat Ben Okrin Vaarallista rakkautta, Aminata Fallin Kerjäläisten lakko ja Ngugi wa Thiong'on Nisun jyvä.
Uusimmista suomennoksista voisin suositella erit. seuraavia teoksia:
- Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa (2009)
"Maailma oli vaiti kun me kuolimme."...
Runo on Aaro Hellaakosken ja nimeltään Tyhjin käsin. Se on kokoelmassa Maininki ja vaahtopää (1924) ja myös esim. kirjassa Tämän runon haluaisin kuulla 3 (2000).
Hupparia ei löydy Vuokko Lindforsin ja Sirkka-Liisa Paimelan lähes 2500 hakusanaa kattavasta muodin ja pukeutumisen sanakirjasta À la mode (Otava, 2004), eikä tästä vaatteesta muutenkaan näytä järin paljon kirjoitellun.
Vaikka jonkinlaisia hupparityylisiä takkeja on tavattu jo aiemminkin, voinee varsinaisen hupparihistorian kartoittamisen aloittaa 70-luvun alkupuolelta. Tältä ajalta ovat peräisin museoiden kuva-arkistoista löytyvät varhaisimmat nykymuotoiset hupparit.
Aikakauden muotiin vaikuttivat toisaalta vuosikymmenen puolivälin lama, toisaalta vapaa-ajan lisääntyminen. Pukeutuminen muuttui yksinkertaisemmaksi ja vapaa-ajan vaatteiden valikoima lisääntyi - samalla niistä alkoi tulla katukelpoisia. Uusiin tilanteisiin tarvittiin uusia...
MOT Kielitoimiston sanakirja kertoo krokantista näin: substantiivi tav. karamellisoidusta mantelirouheesta tehty vars. jälkiruokien koristeluun ja maustamiseen käytettävä murske.Kaupoissa myytävät valmiskrokantit saattavat sisältää mantelin ja sokerin lisäksi muitakin aineita, esimerkiksi kasvirasvoja, glukoosisiirappia, voita.Jos krokanttia haluaa valmistaa itse niin netissä on ohjeita, joita voi etsiä vaikka kirjoittamalla hakuun sanat krokantti ja resepti. Helpoimmillaan valmistus vaatii vain sokerin sulatuksen (varovasti ettei sokeri pala) paistinpannulla, siihen lisätään pilkotut mantelit ja seos levitetään jäähtymään leivinpaperin päälle. Jäähtynyt massa murskataan pieniksi paloiksi leivinpaperien välissä.
Kysymyksestäsi jäi epäselväksi, etsitkö tietoa siitä mistä Tolstoin kirjasta teos löytyy vai haluatko mahdollisesti siitä sisällönanalyyseja tms.
Lähetä jatkokysymys jos tarkoitit jälkimmäistä asiaa.
Tämä Tolstoin kertomus löytyy ainakin teoksesta:
TEKIJÄ TOLSTOI, Leo
NIMEKE Valitut kertomukset II/ Leo Tolstoi
suomentanut Juhani Konkka Tässä teoksessa novelli on nimellä Vanha ruuna : hevosen tarina
Toscakakun historiasta on Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa vastattu aiemmin näin: Kaarina Turtian Gastronomian sanakirjan (2009) mukaan toskakakku on saanut nimensä Giacomo Puccinin Tosca-oopperan mukaan. Toskakakku on kehitetty Ruotsissa 1930-luvulla.
Toscakakun tapaan myös toscapullan nimi juontaa siis ennemminkin Puccinin oopperaan kuin Toscanan alueeseen.
Dallaspullan ja texaspullan takana taas on Fazerin tuotekehittäjä Tapani Mäkäräinen. Nimivalintaan ovat varmastikin vaikuttaneet Fazerilla markkinoinnillliset syyt sekä Kämäräisen Yhdysvaltoihin suuntautunut työmatka ja sieltä saatu inspiraatio. Matkan seurauksena markkinoille tuli ensin texaspulla ja vuonna 1995 dallaspulla. Lähde: linkki
Bostonpulla taas...
Niccolò Machiavellin Il principe – teoksen suomennosten vertailu vaatisi käännöstieteen, valtiotieteen ja historian asiantuntemusta sekä italian kielen taitoa. Mitään suomennoksista tehtyä kriittistä vertailua ei löydy.
O. A. Kallion suomennos on vuodelta 1918, mutta vaikuttaa käännösajakohtaan nähden kieleltään yllättävän tuoreelta. Aarre Huhtalan suomennos on vuodelta 1969 ja sen kieli varmaankin aukeaa kuitenkin helpommin nykylukijalle. Käännökset on tehty alkutekstien eri laitosten pohjalta. Huhtalan suomennoksessa on hiukan enemmän selityksiä, jotka ovat hyödyllisiä teoksen ymmärtämiseksi. Antti Hautamäki antaa kuitenkin ymmärtää pro gradu -tutkielmassaan, että Huhtala on painottanut...
Maljakot on suunnitellut Heidi Blomstedt (1911-1982), Aino ja Jean Sibeliuksen nuorin tytär. Paremmin keraamikkona tunnettu taiteilija siirtyi 1960-luvulla tekemään myös lasiesineitä. Muodoltaan esineet olivat pelkistettyjä, mm. kuutioita, suorakaiteita ja kolmioita.
Vuonna 1970 Blomstedtin lasiesineiden valmistus siirtyi Kumelalle, ja niitä alettiin markkinoida "Lumilasi"-nimellä. Lumilasia oli myynnissä designin erikoisliikkeissä kuten Artekissa. Myöhemmin niitä markkinoi myös Armi Ratian Decembre-liike.
Suomalaisen lasin vuosikirja 2014 -kirjassa on hyvä artikkeli Heidi Blomstedtista lasimuotoilijana. Kirja on saatavana Helmet-kirjastoista.
Lähteet:
Suomalaisen lasin vuosikirja 2014 (Riihimäki: Suomen lasimuseo, 2014...
