Maitokiisselin ohjeita ja sen muunnelmia on netissä paljonkin. Jos sen maustaa vaniljasokerilla, se on vaniljakiisseliä. Maito kuohuu helposti, joten kannattaa valita vähän isompi astia kuin annos on. Sen voi suurustaa joko perunajauhoilla tai maissijauhoilla. Ainekset yhteen annokseen:
2 dl maitoa
n. 1 rkl maissitärkkelystä / tai perunajauhoja
n. 2 tl sokeria
(1/2 til vaniljasokeria)
Laita kaikki aineet kulhoon ja kuumenna maito kiehuvaksi (noin 2 min) sekoittaen sitä. Katso, ettei se kiehu yli. Sekoita hyvin, ettei jää paakkuja. Perunajauhoilla suurustettaessa voit myös vasta lopussa lisätä tilkkaan maitoa liuotetun perunajauhon hyvin sekoittaen kuumennettuun maitoon.
Puurotuoli-haulla ei tuloksia juuri saa, mutta jos käyttää hakuun ruotsinkielistä sanaa grötstol, niin saa muutaman hakutuloksen. Tässä esimerkkinä Ahvenanmaan museosta löytyvä puurotuoli: Grötstol kallas den här modellen som har gamla anor (kottetoys.se)Puurotuolia käytettiin tuolina, mutta myös pöytänä (kun selkänoja käännettiin alaspäin). Pöytänä käytettäessä puuropata (tai puuroastia) asetettiin pöydälle ja syöjät seisoivat pöydän ympärillä syöden omilla puulusikoillaan yhteisestä astiasta.Grötstol kallas den här modellen som har gamla anor (kottetoys.se)Puurotuoli on ollut yleinen erityisesti Ahvenanmaalla, mutta niitä on käytetty myös Ruotsissa.
Itsekin käytän suurin piirtein ohjeissa kerrottua tapaa. ”Viikkaukset” eivät siksi sanoneet minulle mitään, mutta kävin konsultoimassa kirjastomme muovittamon työntekijöitä, ja he osasivat heti sanoa, mistä siinä on kyse. Sanallisesti tätä voi olla hiukan vaikea selittää.
”Viikkausten” tekemiseksi ei muovia saa laittaa aluksi kiinni kirjan takakannen ulkoreunaan vaan alkaa painaa suoraan muovia kanteen kiinni. Se voi tehdä kaltaiselleni kömpelösormiselle homman hiukan vaikeammaksi kuin muovin kiinnittäminen heti kirjan reunaan. Kun muovi on kiinnitetty kansiin, käännetään nurkissa oleva muovi kolmiomaisesti kannen sisäpintaan. Sitten vain taitellaan ala- ja yläreunat sekä sivureuna kiinni kannen sisäpuolelle ja saadaan ”viikkaukset” kannen...
Kirkkonummen kirjaston sivulla on voimassaoleva arvostelusivusto. Osoitteessa http://www.pegasos.kirjas.to/ voit arvostella minkä tahansa kirjan, joka on Kirkkonummen kirjaston kokoelmassa. Kaikki asialliset arvostelut julkaistaan.
Kyseessä on Kirsi Kunnaksen aakkosloru kirjassa "Tiitiäisen tuluskukkaro" sivulla 100:
Tekijä: Kunnas, Kirsi
Tekijä: Louhi, Kristiina
Julkaisuvuosi: 2000
Kieli: suomi
Aineistolaji: Kirja
Kategoria: Kaunokirjallisuus
Kustantaja: Porvoo ; Helsinki ; Juva : WSOY, 2000.
ISBN: 951-0-24980-7 978-951-0-24980-2
Lisätietoja:
Lisäpainokset: 7. p. 2009.
Lisätietoja: 105 s. : kuv.
Turun kaupunginkirjaston (www.vaskirjastot.fi)haulla voi etsiä vastaavia runoja kirjoittamalla niiden alun hakukentään.
Kirjastoalan työtilannetta voi tutkia Työmarkkinatori-sivustolla. Sieltä löytyy mm. Työvoiman saatavuus ja kohtaanto -raportti, jossa voi tutustua eri toimialojen ja ammattien työmarkkinatilanteeseen vuodesta 2014 alkaen aina elokuuhun 2023 asti. Raportin mukaan kirjastonhoitajista ja informaatikoista on tällä hetkellä (elokuu 2023) ylitarjontaa.
Kirjastoala on laaja. Yleisten kirjastojen, tieteellisten kirjastojen, oppilaitoskirjastojen ja erikoiskirjastojen tehtävät ovat hyvin erilaisia ja niin ovat myös niiden työntekijöiden työnkuvat. Onkin vaikea sanoa yksiselitteisesti, minkälaisille ihmisille ala sopii. Yleisissä kirjastoissa työ sisältää paljon asiakaspalvelua ja neuvonta- sekä opastustyötä, joten erilaisten...
Taistelu sanan rinnakkaismuoto, jota on käytetty etenkin runokielessä.
Taisto nimen juuria voi hakea kahtaalta. Nimi on sota-ajan synnyttämä ja ilmeisesti peräisin itsenäisyystaistelun alkuajoilta. Toisaalta nimi on peräisin työväenliikkeemme varhaisvuosilta 1900-luvun alusta. Sen antamiseen lienee vaikuttanut työväenmarssin säe "tää on viimeinen taisto"
Lähteet:
Suuri etunimikirja / Pentti Lempiäinen
Etunimet / Kustaa Vilkuna
Viittomakielessä käsien, suun, kasvojen ja kehon liikkeet muodostavat kokonaisuuden, jossa kaikki liikkeet tukevat toisiaan selkeän kommunikaation ja vietinnän saavuttamiseksi.
Tulkin suullaan tekemiä liikkeitä kutsutaan huulioksi. Huuliolla tehtävät suun liikkeet eivät välttämättä aina vastaa puhutun kielen sanoja, joten kuuleville ne saattavat näyttää ajoittain erikoisilta.
Huulion avulla yritetään kielellinen sisältö ymmärtää puheen näkyvien piirteiden avulla (mm. suun, leuan ja kielen liikkeistä). Monet äänteet näyttävät huulioina kuitenkin identtisiltä, jolloin ymmärtäminen pelkän huulion avulla on vaikeaa. Kommunikaatiota tuetaankin laajasti kehon, ilmeiden ja eleiden, sekä käsillä tehtävien viittomien avulla. Kaikki...
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaiseman Suomalaisen paikannimikirjan mukaan Pohjanmaalla sijaitsevan Oravaisen nimen taustalla on kuin onkin orava ja se on lainautunut myös paikkakunnan ruotsinkieliseen nimeen: "Pitäjän nimeen sisältyy kylännimi ja siihen talonnimi, johon puolestaan sisältyy lisä- tai sukunimi Orava ~ Oravainen. Nimenkantaja on voinut tulla satakuntalais-hämäläiseltä alueelta tai Etelä-Karjalasta. Suomalaisnimi on lainautunut myös ruotsin kieleen tällä alueella, jonka asutus on sittemmin ollut lähes yksinomaan ruotsinkielistä."
Myös Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirja Sukunimet kytkee Oravaisen paikannimenä sukunimeen Oravainen: "1400- ja 1500-luvulla on nimeä Oravainen tavattu myös Varsinais-Suomesta (Olli...
Afrikkalaisesta kaunokirjallisuudesta on tehty erit. suomennettuun kaunokirjallisuuten keskittyvä valikoimaluettelo, joka löytyy osoitteesta http://www.kirjastot.fi/kirjallisuus/kirjailijahakemistot/afrikka
Valikoimaluetteloa on päivitetty viimeksi vuonna 2003, joten uusimmat suomennokset ovat jääneet pois. Afrikkalaista kaunokirjallisuutta suomennetaan kuitenkin valitettavan vähän, joten sinänsä lista on aivan hyvä ja kattava. Listan romaaneista omia suosikkejani ovat Ben Okrin Vaarallista rakkautta, Aminata Fallin Kerjäläisten lakko ja Ngugi wa Thiong'on Nisun jyvä.
Uusimmista suomennoksista voisin suositella erit. seuraavia teoksia:
- Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa (2009)
"Maailma oli vaiti kun me kuolimme."...
Tuolloin vastikään käyttöön otetusta päivystäjänkilvestä kertoo Leo Franck Kylkirauta-lehdessä 1949. Franckin mukaan vuoden 1918 jälkeen päivystävän upseerin ja päivystävän aliupseerin tunnuksena oli keltainen käsivarsinauha, jota pidettiin epäkäytännöllisenä ja rumana. Nauha oli usein ryppyinen ja likainen, ja se herätti mielleyhtymiä tuolloin käytössä olleeseen sokeiden merkkiin. Puolustusvoimain komentaja, jalkaväenkenraali Aarne Sihvo antoi suostumuksensa Kadettikunnan esitykselle päivystäjän kilven käyttöön ottamisesta. Samana vuonna Kadettikunta luovutti Maasotakoulun 30-vuotisjuhlan yhteydessä koulun käyttöön kolme päivystäjän kilpeä, jotka oli valmistettu Kustaa III:n aikaisen armeijan mallin mukaan kiillotetusta messingistä...
Suomen rekisterikilpimuseon verkkosivuilla oli aikaisemmin hyvin informatiivinen artikkeli kotimaisten rekisterikilpien poikkeuksellisista kirjainyhdistelmistä (se on yhä luettavissa joistakin sivun arkistoiduista versioista). Sen mukaan kilpisarjoja, joita ei ole valmistettu, on verrattain vähän: BMV, FBI, HIV, KGB, RIP (rest in peace), SYF (syfilis, sukupuolitauti), TYH (tyhmä!). Jossain vaiheessa jätettiin julkaisematta SA-alkuisia kilpiä, koska niiden ajateltiin viittaavan Suomen armeijaan. Valituksia on joskus esitetty sarjoista NAI, GAY, AIZ (vrt. HIV), LIK (ruumis ruotsiksi), HYI, HYH. Kaiken kaikkiaan "sensuroitujen" rekisterikilpiemme määrä on melko pieni verrattuna esimerkiksi naapurimaahamme...
Haju, haista ja haistaa ovat esiintyneet suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen. Yleensä varsinkin hyvää hajua tarkoittava tuoksu on tullut kirjakieleemme 1700-luvun alussa. Mielenkiintoista kyllä, Johannes Mennanderin opettavaisessa runossa vuodelta 1699 tuoksu esiintyi nimenomaisesti merkityksessä 'paha haju'. Murteissamme tuoksua-verbillä ja siitä johdetulla tuoksulla on useita sellaisia merkityksiä, jotka eivät liity millään tavalla hajuaistimukseen. Haju on yksiselitteisesti haju, hyvä tai paha. Jos tarkastellaan haju- ja tuoksu-sanojen esiintymistä yhdyssanojen alkuosina, voidaan havaita, että haju-alkuiset sanat ovat näistä huomattavasti tavallisempia; tuoksulla alkavat yhdyssanat ovat muutamaa poikkeusta...
Suomen kansallisbiografia kertoo Henning Karströmin vaiheista mm. seuraavaa:
"Koettuaan 1934 uskonnollisen murroksen Karström jatkoi vielä yli kymmenen vuotta Virtasen lähimpänä työtoverina, mutta jatkuvat AIV-rehun patenttiriidat, paperityöt ja arjen rutiinit olivat tukahduttaneet Karströmin tutkijansielun. Virtanen ja monet työtoverit eivät myöskään oikein ymmärtäneet hänen uskonnollista suuntaustaan. Karström sulkeutui yhä enemmän omaan ajatusmaailmaansa, mietiskelyyn."
"Karströmin elämään tuli uutta virettä, kun Adventtikirkko pyysi häntä 1946 Toivonlinnan kristillisen opiston rehtoriksi Piikkiöön. Hän otti tehtävän ilomielin vastaan. Vaikka aika tutkijamaailman huipulla jäikin taakse, Karström toimi vielä vuoteen 1947 biokemian...
Teos on Riel, Jörn: Hupaisa juttu koristaa kasvot.
Muut osat ovat nimeltään Meidän Herramme ketunloukku,
Ensitapauksen juhla. Kaikkien osien alaotsikko on Kertomuksia esi-isieni talosta.
Pikku Pekan hammassärky- runon on kirjoittanut Rauha Kilpi ja runo löytyy teoksesta Lasten kolmas lukukirja (Somerkivi-Rauhamaa). Ikävä kyllä kyseistä kirjaa ei ole Vaasan kaupunginkirjaston kokoelmissa, mutta se voidaan kaukolainata kirjastomme kautta.
Herttoniemen, Pukinmäen ja Roihuvuoren kirjastoista voi lainata lumikenkiä ja muita talvisia liikuntavälineitä. Urheiluvälineiden laina-aika on 1 viikko eikä niihin voi jättää varauksia.
Lumikengät ja muut urheiluvälineet löytyvät myös Helmet-verkkokirjastosta.
http://www.helmet.fi/search*fin/X
Aivan täsmälleen samanlaista laulua en onnistunut löytämään. Kuitenkin sanoiltaan samantapaisia lauluja löytyy useita. Niissä myös melodiat vaihtelevat, mutta laulussa ”Huomenta hyvä”, joka sisältyy nuottiin ”Karjalaisia kansanlauluja Rautjärveltä” (Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, 1988), on melodiana ruotsalainen kansansävelmä ”Vårvindar friska”, joka suomeksi tunnetaan parhaiten nimellä ”Murheesi suista”. Tässä versiossa laulu alkaa: ”Huomenta hyvä nukkuvan sydän, heräjä pois jo unestasi. Kuule ja nouse, laulajat sulle sävelen soman soinnuttavi… nimesi kauniin mainitsemme, jonka jo kerran taivahan Herra kanssasi tehnyt kasteessa on…” Sama melodia ja lähes samanlaiset sanat löytyvät myös Eila Kostamon nuotista ”Pienkanteleopas...
