Etsin pääkaupunkiseudun kirjastojen tietokannasta teoksia yhdistämällä
hakusanat päivähoito,lastenhoito,esikoulu,lastentarhat,esiopetus, kasvatus ja lastenhoito
hakusanaan historia. Löysin seuraavat suomenkieliset kirjat.
Kankare, Leena
Urpusista mettiäisiin--lastentarhanopettajan elämää
/ Leena Kankare
Lastentarhanopettajaliitto LTOL, [Helsinki], 1997
Itäkeskuksen ja Töölön kirjastot
Finne, Marjatta
Palikat, poikakärryt ja paperkukkaseppel--
lastentarhojen leikkikulttuurista 20-luvulta 60-luvulle
/ Marjatta Finne
Finn Lectura, [Helsinki], 1992
mm. Itäkeskuksen, Töölön ja Kallion kirjastot
Tähtinen, Juhani
Miten kasvattaa pikkulapsia--kasvatusmoraliteetin ja
suuntausten lähtökohtien muutoksia Suomessa 1850-198
suomenkielisten kasvatus- ja...
Kirjassa Aikamatka Itä-Hakkilan vuosikymmeniin ei käsitellä katujen historiaa muuten kuin kertomalla teiden nimienmuutoksista. Parhaiten saat tietoja Vantaan katujen nimihistoriasta Helsingin pitäjä-julkaisuista, joita ilmestyy vuosittain. Niitä on saatavana ainakin Tikkurilan kirjastosta. Lisäksi voit ottaa yhteyttä Vantaan kaupunkisuunnitteluyksikön erikoissuunnitteluosastolle, josta varmasti saat lisätietoja.
Minna Canth oli tunnettu yhteiskunnallinen osallistuja ja kirjoissaan hän puuttui yhteiskunnallisiin epäkohtiin.
Etenkin varhaistuotanto edustaa mitä puhtainta yhteiskunnallista realismia. Myöhemmin (mm. näytelmät Sylvi, Anna-Liisa ) Canth keskittyy enemmän yksilöllisiin ongelmiin, taustalla yhteiskunta ja yhteisö ahtaine ja kahlitsevine moraalikäsityksineen ja tottumuksineen. Minkäänlaista erillistä moraalioppia Minna Canth ei ole kirjoittanut. Sen sijaan Canthin tuotantoa on tutkittu paljonkin, niin yhteiskunnallista sanomaa kuin etiikkaakin.
Kannattaa tutustua seuraaviin:
Taisteleva Minna. Minna Canthin puheita ja kirjoituksia 1874-1896 (toim. Eila Tuovinen).
Monisärmäinen Minna Canth - kirjoituksia hänestä ja hänen tuotannostaan (...
Sanomalehti Sanomia Turusta löytyy verkosta Helsingin yliopiston kirjaston tietokannasta Historiallinen sanomalehtikirjasto 1771-1860 osoitteesta http://digi.lib.helsinki.fi/ Turun kaupunginkirjastosta löytyy lisäksi Sanomia Turusta mikrofilminä ajalta 24.12.1850 - 1.9.1903.
Jude Watson on kirjoittanut nuorille Science fiction -kirjoja. Hän on amerikkalainen. Watson ei ole juurikaan kertonut henkilökohtaisia asioita itsestään eikä kirjailijamatrikkeleista löytynyt esimerkiksi syntymäaikaa tai tietoja perheestä. Kirjailijalla ei myöskään ole virallisia kotisivuja.
Watsonin kirjoja on julkaistu Amerikassa enemmän kuin Suomessa, Jedioppilas-sarja lopetettiin Suomessa jo osaan 9, mutta Amerikassa sitä on julkaistu useampia kirjoja.
Nyt Watson on kirjoittamassa uutta sarjaa. Löydät internetistä osoitteesta
http://jafd.nsio.net/redirection.html?http://jafd.nsio.net/ja/int_judeQ…
haastattelun, jossa fanit kyselevät Star wars -kirjoista. Siitä saat hieman taustatietoa.
Watsonin lukijat ovat yleensä noin 9-12-vuotiaita...
Aikuinen yli 15-vuotias tarvitsee kuvallisen, virallisen henkilötodistuksen korttia hakiessaan. Ensimmäinen kortti ei maksa mitään, jos kortti on kadonnut tai hankkii uuden jo olemassaolevan tilalle, se maksaa 3 euroa.
Lapsi tarvitsee aina vanhemman tai muun aikuisen takaajaksi kortilleen.Lapsen kortti on myös ilmainen, mutta kadonnut maksaa 2 euroa. Kirjaston sivulta osoitteesta:http://www.lib.hel.fi/ kohdasta lomakkeet löytyy
lomake lapsen kortin hankintaa varten.
Tove Janssonista on kysytty paljon Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa. Tässä suorana lainauksena eräs aiempi vastaus:
"Muumikirjojen lisäksi Tove Jansson on kirjoittanut seuraavat teokset (perässä alkukielinen nimi ja vuosiluku kertoo koska teos on ilmestynyt suomeksi, luettelon ensimmäistä teosta lukuunottamatta)
Vi, 1965
Kuvanveistäjän tytär (Bildhuggarens dotter), 1969
Kuuntelija (Lyssnerskan), 1972
Kesäkirja (Sommarboken), 1973
Aurinkokaupunki (Solstaden), 1975
Nukkekaappi ja muita kertomuksia (Dockskåpet och andra berättelser ), 1980
Kunniallinen petkuttaja (Det ärliga bedragaren), 1983
Stenåkern, 1984 (suomennettu teoksessa Kevyt kantamus ja muita kertomuksia, 1989)
Kevyt kantamus (Resa med lätt bagage), 1989
Reilua peliä (Rent...
Kyseessä saattaisi olla Ira Levinin romaani Mengelen pojat. Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva. Elokuva julkaistiin suomessa nimellä Brasilian pojat, ja eräässä sen esittelytekstissä todetaan mm. seuraavaa;
"Nuori amerikkalainen Barry Kohler kertoo kuuluisalle natsien metsästäjälle Ezra Liebermanille epäilevänsä, että Auswitzin keskitysleirin "kuoleman enkeli", tohtori Josef Mengele on elossa ja työskentelee Etelä-Amerikassa. Yhdessä miestensä kanssa hän yrittää kloonata Hitleriä! Kun Kohler saa pitäviä todisteita, Mengelen kätyrit murhaavat hänet. Liebermanin uteliaisuus on kuitenkin herännyt ja kauhukseen hän saa selville, että Mengelen geenimanipulaatio on onnistunut, jossainpäin maailmaan odotaa natsien aikapommi..."
Haminan kaupunginkirjastossa on useita kasvikirjoja, tässä niistä muutamia uusimpia:
Vuokko, Seppo: Kasvit Suomen luonnosa
Ryvarden, Leif: Retkeilijän kasviopas
Luonnon poluilla: 555 kasvia ja eläintä värikuvina
Tolvanen, Mattias: Kaupunkiluonto
Piirainen, Mikko: Luonnonkukat
Feilberg, Jon: Kielo ja kissankello: Suomen ja Pohjolan kasveja.
Vierasperäiset nimet kirjoitetaan japaniksi katakana-kirjoitusmerkeillä.
Internetistä löytyy käännösautomaatti, jonka avulla voi muodostaa nimien katakana-muotoja. Automaatti löytyy osoitteesta: http://japanesetranslator.co.uk/your-name-in-japanese/
Tyyliksi kannattaa valita "calligraphy", koska se on yleisimmin käytetty tyyli. Hanna löytyy tietokannasta ja sitä vastaava katakana-muoto vastaa täydellisesti myös suomen kielen ääntämystä.
Maija on hankalampi tapaus, mutta parhaimman tuloksen saa hakemalla nimeä Maia. Toinen mahdollinen tapa voisi olla Maiya, joka muodostuu tavuista MA, I, YA.
Näiden tavujen kirjoitusasun voit katsoa katakana-taulukosta: http://www.japanorama.com/kata_ref.html
Hanna: ハンナ
Maija: マイヤ tai マイア
Saamelaiset nimet löytyvät Yliopiston nimipäiväalmanakasta ainakin vuosilta 2003 ja 2006.
Juŋkil -sanan n-kirjaimelta näyttävä kirjain on äng-äänne.
Saamenkielten aakkoset löydät kielen oppikirjoista mutta myös verkosta esim. Wikipediasta (saamelaiskielet). Myös Kotimaisten kielten tutkimuslaitos (Kotus, www.kotus.fi) vastaa saamenkielen kysymyksiin.
Pohjoissaamen erikoisfontit (latianlaisten aakkosten lisäksi: Áá (pitkä a, ns. heleän a:n merkki on tavallinen saamenkielissä) Čč, Đđ (liudentunut d, vrt. englanninkielen th) Ŋŋ, Šš, Ŧŧ, Žž
Kyllä kirjastoista saa nuotteja. Niitä voi lainata tai kopioida (omaan käyttöön). Keinussa kesällä kerran -laulun nuotit löytyvät Suuri toivelaulukirjan osasta 14 ja muutamasta muusta nuottikirjasta.
Nuotteja voi hakea laulujen nimillä kirjastojen aineistohakuohjelmilla. Lahden kaupunginkirjaston aineistohaku on osoitteessa lastukirjastot.fi sivun oikeasssa yläkulmassa. Hollolan kirjaston aineistohaku on toistaiseksi osoitteessa www.lahdenseudunkirjastot.fi/hollola/, mutta Hollolan kirjasto on suljettuna ajalla 7.7.-3.8.2014.
Kiitos kysymyksestäsi !
Poliisilain uudistuksen yhteydessä täydennyspoliisijärjestelmää koskevat säädökset siirrettiin osaksi lakia poliisin hallinnosta (873/2011). Tämä laki on tullut voimaan 1.1. 2014. Käytännössä voimassaolevan säädösperustan muodostaa tämän lain 15 b pykälä.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920110
Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa sovittiin, että hallitus selvittää täydennyspoliisijärjestelmän uudistamista. Sisäasiainministeriö asetti 1.6. 2013 työryhmän valmistelemaan täydennyspoliisijärjestelmää koskevien säädösten uudistamista. Työryhmän piti saada työnsä päätökseen 31.5. 2014. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan työryhmälle on annettu lisäaikaa selvityksen tekemiseen 30.11. 2014 asti.
Koska asia on vasta...
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksen ”Sukunimet” (Otava, 2000) johdannossa sivuilla 24–25 kerrotaan, että latinan mukaan muodostetuissa -us-pääteisissä nimissä pohjana on voinut olla asuinpaikan nimi. Teoksessa ”Sukukirja. I osa: Suomen aatelittomia sukuja” (Otava, 1901) kerrotaan, että eräs Salenius-suku on peräisin Laitilan pitäjän Salon kylästä, jolloin sukunimi perustuu tuohon Salo-paikannimeen. Tässä ei ole mahdollista selvittää laajemmin yksittäisten sukujen alkuperiä.
”Suomalainen paikannimikirja” (Karttakeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus , 2007) kertoo, että maantieteellisissä nimittä yleinen ”salo” merkitsee suureen metsäalueeseen tai vanhassa merkityksessä metsäiseen suureen saareen. Se lienee balttilainen laina.
Tässä joitakin kiinnostavia fantasiakirjasarjoja ehdolle.
Ilkka Auer: Sysilouhien sukua + jatko-osat Varjoissa vaeltaja, Hyinen hauta ja Ikitalvi
Perheensä menettänyt Nonna-tyttö pakenee vankeudesta lemmikkijääkarhunsa kanssa ja löytää todellisen kohtalonsa lumen ja jään maassa.
Holly Black: Rautakoe + jatko-osa Kuparikoura
Siinä missä muut lapset haaveilevat Magisteriumin taikakouluun pääsemisestä, Callum Hunt haluaa välttää sitä viimeiseen asti. Riittääkö, jos töppää pääsykokeessa?
Anna Hallava: Sammakkoprinsessa + jatko-osa Operaatio Huulituuli
14-vuotias Ofelian elämä mutkistuu, kun hän saa kuulla olevansa keijuprinsessa. Humoristista ja vähän romanttistakin fantasiaa.
Ursula Le Guin: Maameren velho + jatko-osat Atuanin Holvihaudat ja...
Kysymyksesi johtaa kaunokirjallisuuden lajin määrittelyn ongelmaan. Esimerkkisi Catherine Cookson edustaa kirjoillaan ns. "naistenviihdettä" eli romanttista rakkausromaania, yhtä viihdekirjallisuuden alalajia. Naistenviihteessä, cookson-tyyppisissä kirjoissa, on rakkauden ja jännityksen elementit määrätynmuotoisina ja sopivana keitoksena lukijoiden (oletettavasti) odottamalla tavalla. Ja lukijaksi oletetaan nainen, jolloin näkökulma on useimmiten naisen.
Miesten näkökulmasta kirjoitettuja rakkausromaaneja on toki kirjoitettu, mutta ei juurikaan sellaisia, jotka loksahtaisivat vaivattomasti puhtaaseen naistenviihteen lajiin. Jotakin sinne päin: Pat Conroy "Vuorovetten prinssi", Colin de Silva "Sinhalan tuulet", Richard Mason "Meren...
Ensimmäisen maailmansodan ja kansalaissodan aikaa kuvaavia teoksia
Markus Leikola, Sakean veren vuosi.
Helsinkiläiset sisarukset Erik ja Hedvig, sisäsuomalaiset Unto ja Matti sekä Helsinkiin muuttanut Aliina aikuistuvat sisällissodan jaloissa omalla tavallaan.
Kjell Westö, Missä kuljimme kerran
Työläisten hellahuoneissa ja rikkaiden salongeissa, Vallilan kapakoissa ja kesäisen Hangon tenniskentillä, punaisten valtaamassa pääkaupungissa ja ylhäisön illallisilla, monen suvun ja perheen tarinaa vuodesta 1905 aina talvisodan kynnykselle.
Sari Näre, Helsinki veressä - naiset, lapset ja nuoret vuoden 1918 sodassa
Havainnollistaa Helsingin eri kulmilla käytyä sisällissotaa nuorten ja lasten näkökulmasta sekä punaisten ja valkoisten...
