Alikersantti Antero Rokka astelee jatkosodan tantereelle päättäväisesti ja mutkattomasti. Hän aloittaa sinuttelemalla komppanianpäällikköä, ja jatkaa ilmoittamalla, että menee samaan porukkaan kaverinsa Suen Tassun kanssa. Koko esiinmarssi tapahtuu tietysti nopealla karjalan murteella.
Lähes välittömästi ja kuin luonnostaan Rokka asettuu ryhmänsä henkiseksi johtajaksi. Eikä tämä ole ihme: Rokka soti jo Talvisodassa, hän on muita vanhempi ja kaiken lisäksi hitonmoinen sotilas. Rokan kotitila on jäänyt rajan toiselle puolelle, Karjalan Kannakselle, joten hänellä on konkreettinen tavoite sodassa.
Rohkea Rokka on, mutta ei tyhmänrohkea. Järkevyys ei ole rohkeudesta pois. ”Soas mie teen mitä pittää, mut leikkimää mie en ala”, Rokka sanoo...
Mistä laulu alun perin on lähtöisin, lienee mahdoton sanoa. Vuosikymmeniä ympäri maailmaa eri kielillä ja kansojen keskuudessa on esiintynyt erilaisia versioita tästä laulusta. Suomen kansallisdiskografiasta löytyy levytettyjä tai nuotinnettuja versioita nimillä "Leijonanmetsästys", "Leijonan metsästys" ja "Leijonaa mä metsästän" 1990-luvun alusta alkaen, mutta tiettävästi laulua on leikitty Suomessa jo kymmeniä vuosia aiemmin. Laulun alkuperästä, iästä ja levinneisyydestä tietoa saadakseen olisi kartoitettava laajasti leikkilaulujen tai laululeikkien, kansanrunouden, kansanmusiikin, liikuntaleikkien ja muun leikkiperinteen tutkimusta - mahdollisesti jopa tehtävä tästä aiheesta kokonaan uusi tutkimus. Alustava lähteiden kartoitus on...
Fraasien, sanontojen ja idiomien alkuperää on useimmiten hyvin hankala selvittää. Tässäkään tapauksessa en onnistunut löytämään mistään käytettävissäni olevista lähteistä tietoa siitä, onko tämä vertaus peräisin jostakin tunnetusta lähteestä.
Sen sisältö sen sijaan on helposti ymmärrettävissä. Perinteisten daalioiden (Dahlia) vanha kansanomainen nimitys on joriini, ja daalioiden juurakot ovat muhkuraisia ja eri suuntiin sojottavia. Kuvia juurakoista näkyy esim. täällä: http://www.asuntomessut.fi/blog/sarin-puutarhat/daalian-talvisailytys
Todennäköisesti joku vain on keksinyt osuvan vertauksen kuvaillakseen mielestään ei kovin kauniita varpaita.
Jos toisen valtion alueella on paikannimiä, joilla on oma suomalainen nimi, se osoittaa, että kohde on ollut suomalaisille erikoisen tärkeä. Sana "väinä" tarkoittaa leveää, syvää ja hiljaa virtaavaa jokea. Varhaisin maininta väinästä on 1100-luvulta, jolloin ensi kertaa mainitaa Lyvones Veinalanses= Väinän liiviläiset.
Väinäjoen väitetään olevan suomalaislle tuttu jo viikinkiajalta, kun pohjanmiehet purjehtivat syvälle Venäjälle aina Konstantinopoliin asti. Eräiden kielentutkijoiden mukaan Väinänlinna ja Väinäjoki saattavat olla jopa Kalevalan paikkojen esiversioita ajalta, jolloin suomensukuiset heimot vielä majailivat nykyisen Latvian alueella. Samaan sanayhteyteen on liitetty myös Väinämöinen, joka esiintyy mm. vedenhaltijan nimenä.
Kuopion pitäjän asukkaista ei ole julkaistu vastaavaa teosta kuin Kajaanista, mutta muutamia yksittäisiä julkaisuja on olemassa. Teuvo Julkunen on julkaissut teoksen Julkusten suku : Kuopion Julkulan Julkusten jälkeläisten todennäköinen hajautuminen 1600-luvun Julkulasta Kuopion pitäjän eri kyliin 1770-luvulle asti maakirja-, henkikirja- ja kirkonkirjamerkintöjen mukaan (2005). Tyyne Rissanen on julkaissut teoksen Lauri Rissanen ja hänen sukunsa vv. 1541-1755 Juvalta Tavisalmen/ Kuopion pitäjään. Nämä kaksi ovat ainoat sukututkimuskirjat, joissa on maininta Kuopion pitäjästä. Kuopion suvuista on tehty muutama tutkimus, esim. Strengellien sukukirja (2005). Hartikaisen sukuun liittyvä teos on Soisalon saaresta maailmalle : Sigfrid...
Tähän löytyi vastaus Tieteen Kuvalehti Historian kysymysarkistosta.
Tarina vauvoja tuovista haikaroista on syntynyt 1800- luvulla Länsi-Euroopassa, missä haikaraa on pidetty onnen ja hyvinvoinnin symbolina. Tuohon aikaan ei ollut tapana puhua sukupuoliasioista ja siitä, miten vauvat saavat alkunsa, joten vanhemmat keksivät uteliaille lapsilleen tarinan haikarasta, joka tuo vauvan perheeseen.
Linkki artikkeliin: http://historianet.fi/arkielama/kulttuuri/miksi-juuri-haikara-tuo-vauvo…
Jatta on lyhenne Marjatta –nimestä, yleistynyt etunimenä 1960-luvun loppupuolelta lähtien. Marjatta on Kalevalassa esiintyvä nimi. Se on sekamuoto Marketasta ja Mariasta. Kansanrunossa Luojan virsi Marjatta esiintyy Neitsyt Marian asemasta. Karoliina tulee latinalaisesta nimestä Carolina, joka merkitsee ’Carolukselle (Karlille) kuuluva’. Viola on latinaa ja tarkoittaa ’orvokki’. Lilia on Lilja –nimen kutsumamuoto. Lilja on luontoaiheinen nimi, joka on on ollut Suomen almanakassa vuodesta 1929. Se on tullut etunimeksi saksalais-englantilaisesta nimiryhmästä Lilian, Lillian, Lily, jotka ovat Elisabetin hellittelymuotoja. Lisää etunimistä löytyy kirjoista Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja ja Vilkuna, Kustaa: Etunimet.
Kerrotaan, että kun nuori rouva Aino Sibelius oli kysellyt miehensä ateriatoiveita, tämä oli vastannut: "Shampanjaa ja ostereita!" Ainolan päivittäisenä arkiruokana tarjottiin kuitenkin usein puuroa, keitettyjä perunoita ja sianlihakastiketta sekä kasviksia ja hedelmiä Ainon huolella hoitamasta puutarhasta. Yleinen pyhäruoka taas oli vasikanpaisti ja vihreät herneet. Juhla-aterioille Ainolan keittäjä Helmi Vainikainen sai tehdä lintupaistia, jota Sibelius piti lempiruokanaan ostereiden jälkeen. Ruokajuomana oli punaviiniä, merkkeinä esimerkiksi Chateau Paveil de Luze ja Pontet-Canet.
Sibelius nautti erityisesti hyvistä viineistä, hänen juomamieltymyksiinsä voi tutustua lähemmin täällä: http://www.sibelius.fi/suomi/erikoisaiheet/nautinta-...
Niin ikävää kuin hienojakoisen remonttipölyn leviäminen kaikkialle onkin, niin perusterveen henkilön ei kuitenkaan tarvinne suuresti huolestua terveytensä puolesta, jos altistus pölylle kestää vain esim. julkisivuremontin ajan. Kyllähän pöly ärsytystä saattaa aiheuttaa hengityselimistössä, mutta pidempiaikaista vaivaa siitä tuskin syntyy – vuosikausia pölylle altistuvien remonttimiesten kohdalla tilanne on toinen. Pölyn vaikutus on pitkälti riippuvaista tietenkin siitä, mistä materiaalista se on peräisin.
On hyvä, että ikkunat on teipattu – varmaankin myös ilmanvaihtoaukot/koneellinen ilmastointi on porauksen ajaksi suljettu? Kodin pinnoille laskeutunut pöly kannattaa tietenkin pyyhkiä pois. Hengityssuojaimen jatkuva pitäminen voi tuntua...
Norsulla on ihan vain jalka.
"Norsun ruumista kannattavat pylväsmäiset raajat päättyvät tasapohjaisiin töppöjalkoihin, joissa on kaviokynnen peittämät varpaat. Jalkapohjaa suojaa paksu ja kovaksi känsöittynyt ihokerros, jonka sisällä on pehmeä ja kimmoinen, ihmisen kantapään pehmustetta muistuttava rasvatyyny."
Lähde:
Nisäkkäät. 2 (Weilin + Göös, 1999)
Kirjassa Kasvit Suomen luonnossa (Vuokko & Peiponen, 2007) kerrotaan, että useimmat hyönteiset eivät näe punaista väriä. Värikkäiden terälehtien tehtävänä on houkutella hyönteisiä pölyttämään kukkia, ja tästä syystä punaisia kukkia ei luonnossamme juuri ole. Punaiset luonnonkukat ovat enimmäiseen violettiin vivahtavia, ja niissä on hyönteisten houkuttelijana lisäksi usein ultravioletti sävy, jota ihminen ei näe. Väri on siis tärkeä kukkien eloonjäämisen kannalta.
Vuokon & Peiposen mukaan Suomen luonnon punaisin kukka on ketoneilikka. Sitä kuitenkin pölyttävät päiväperhoset, jotka pystyvät näkemään punaisen värin.
Kirja Kukat väri väriltä (WSOY, 2005) listaa paljon punaisia luonnonkukkia, mutta kirkkaanpunaiset jäävät siitäkin...
Pentti Lempiäinen kertoo "Suuressa etunimikirjassaan" Kira-nimen (Kyra) olevan alunperin katolisen kirkon pyhimysluettelosta löytyvän syyrialaisen pyhimyksen nimi 400-luvulta. Erakkotytön kerrotaan eläneen täysin vaiti koko vuoden helluntaipäivää lukuunottamatta. Suomen ortodoksisessa kalenterissa nimipäivä 28.2. Eeva Riihosen teoksessa "Mikä lapselle nimeksi?" kerrotaan taas nimen olevan venäläinen muunnos nimestä Kyra (alkuaan kreikan Kyrene, "kyrenelainen nainen). Kiran suomalainen muunnos on Kiira. Eero Kiviniemen teoksissa "Rakkaan lapsen monet nimet" ja "Iita Linta Maria. Etunimiopas vuosituhannen vaihteeseen" kerrotaan Kira- ja Kiira-nimien yleisyydestä. Esim. vv.1980-1991 annettiin Kiira-nimi 133 kertaa ja Kira 135 kertaa. Kira on...
Nykysuomen sanakirjan mukaan tupakkarulla on rulla lehtitupakkaa. On arveltu, että laulussa tupakkirulla tarkoittaa kapaloitua vauvaa. Esimerkiksi kansanmuusikko Sari Kaasinen on pohtinut lehtihaastattelussa (aamuposti 12.2.2016), että tupakkirulla on laulussa alkusoinnun takia, mutta toisaalta kapaloitu vauva voi muistuttaa "sikaripötkylää".
Jussi Raittisen kappale " Samassa veneessä" löytyy mm. cd-levyltä "Stadin kundi kaiho" ja LP-ltä "Hirvi, älä tule tielle". Sanoitusta tai nuottia emme ole löytäneet, kokonaista tekstiä ei myöskään tunnu löytyvän netistä. Alla kuitenkin kertosäe. Äänitteitä voi halutessa pyytää kaukolainaksi
"Kaikkihan me samassa veneessä ollaan, vaikka järjestys on toki saatu tähänkin jollaan; toiset soutaa ja toiset vähän melalla avittaa. Kalansaaliskin jaetaan, vaikkei ihan tasan, saa soutajat perkuujätteitä kasan, sillä solidaarisuuttahan Suomessa tarvitaan"
Kopioiminen ja tulostaminen maksavat Helsingin kirjastoissa 40 senttiä sivulta. Sekä mustavalkoinen ja värillinen että paperikoot A4 ja A3 maksavat saman verran, kaikki 40 senttiä sivulta.
Herttoniemen kirjastossa on käytettävissä värillinen kopiokone ja tietokoneilta voi myös tulostaa värillisesti.
Herttoniemen kirjaston HelMet-sivut: http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Herttoniemen_kirjasto
Mot-sanakirjan Kielitoimiston sanakirjan mukaan sana suhteellinen tarkoittaa johonkin suhteessa olevaa, verrattavaa tai laskettavaa, relatiivista. Se on absoluuttisen, ehdottoman vastakohta.
"Kaikki on suhteellista" tarkoittaisi siis sitä, että jokin on jotakin riippuen siitä mihin sitä verrataan tai kuinka jotakin mitataan (esim. "terveys on suhteellista") kuin subjektiivista, kokijan näkökulmaa.
Kirjan julkaisemiseksi voit toimia ainakin kahdella tavalla.
Kaikki kirjoja julkaisevat kirjankustantamot ottavat vastaan käsikirjoituksia eli tekstejä, kuten romaaneja tai novelli- ja runokokoelmia. Kustantamossa käsikirjoituksesi luetaan ja kustannustoimittaja päättää, ottaako kustantamo tekstin julkaistavakseen. Kannattaa huomioida, että kustantamoihin lähetetään paljon tekstejä ja heidän vastausaikansa vaihtelee kolmesta kuukaudesta jopa vuoteen. Toisekseen vain hyvin pieni osa (n. 1%) kustantamoille lähetetyistä teksteistä loppuen lopuksi päätyy julkaistavaksi.
Seuraavan linkin kautta löydät Suomessa toimivia kustantamoja www.kustantajat.com. Kustantamot toivovat ensisijaisesti valmiita tekstejä eli keskeneräisiä tekstinraakileita on...
”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) kertoo, että etunimi ”Laura” on taustaltaan italialainen. Se on lyhentymä nimestä ”Laurentia”, joka puolestaan on miehennimen ”Laurentius” naispuolinen vastine. Nimen taustalla on latinan kielen sana ”laurus”, jonka merkitys on ’laakeripuu, laakeriseppele’.
Varhaisina aikoina nimi ”Laura” nousi tunnetuksi italialaisen runoilijan Francesko Petrarcan runojen kautta, sillä ne oli omistettu tämän Laura-nimiselle rakastetulle. Englannissa nimi alkoi tulla käyttöön 1500-luvulla, Ruotsissa 1700-luvulla ja viimein Suomessa 1800-luvun alkupuolella. Almanakkaan ”Laura” pääsi silti vasta 1908. Varsinaisen suosion nimi saavutti Suomessa 1980-luvulla: parinkymmenen vuoden aikana nimen sai yli 17...
Olemme Lahden kaupunginkirjaston pääkirjastossa koonneet kansion koirien vaatteista, joka sisältää viitetietoja ja kopioita artikkeleista. Kansiosta löytyy myös valmiit kaavat koiran suojapuvusta. Kaava on keskikokoiselle villakoiralle. Kansiota voi tiedustella pääkirjaston tietopalvelusta.
Koiran suojavaatteita löytyy myös seuraavista artikkeleista:
Suuri käsityölehti 2005, nro 4, sivut 14-15, 58-59 "Tikkitakki meille molemmille"
Suuri käsityölehti 2006, nro 3, sivu 4-5, 60 "Ulos myös koiranilmalla"
Suuri käsityökerho 1995, nro 9 "Takki, sadehaalari ja tossut"
Suuri käsityölehti 2003, nro 10, sivu 24-25, 63 "Pikku koiran syysvaatteet"
Lehtiä on saatavissa pääkirjaston aikuistenosastolta ja lehtilukusalista, sivukirjastoista ja...
8. Divisioona ("Kolmen kannaksen koukkaajat") oli Suomenlahden sotilasläänin perustama jatkosodan divisioona
http://fi.wikipedia.org/wiki/8._divisioona_(jatkosota)
Suomenruotsalaisen JR 24 vaiheista löytynee tietoa seuraavista teoksista:
Jatkosodan tiellä / [toimittaja: Marko Palokangas]
Helsinki : Maanpuolustuskorkeakoulu, 2004 (Jyväskylä : Gummerus).
Jatkosodan historia. 2 : Hyökkäys Itä-Karjalaan ja Karjalan kannakselle / toim. Sotatieteen laitoksen Sotahistorian toimisto Porvoo : Hki : Juva : WSOY, 1989.
"Tjugofyran" : infanteriregementet 24:s historia i kriget 1941-1944 / Ossi Wallenius Helsingfors : Schildt, 1974.
Suomen rintamamiehet 1939-45. [20] : 8. div / Olavi Antila, [Lieto] : Etelä-Suomen kustannus, 1978 kuuluu...
