Suomen tilastollisesta vuosikirjasta 1926 http://www.doria.fi/handle/10024/69226 osiosta Työväenoloja (s. 243-245) löytyy muutama palkkatilasto vuodelta 1925, ei autonkuljettajista mutta kylläkin maanviljelystyöväen keskimääräisistä palkoista ja valtion rautatierakennustöiden keskimääräisistä tuntipalkoista.
Esimerkiksi tilaston "Maanviljelystyöväen keskimääräiset palkat vuosina 1914-1925" mukaan Viipurin läänissä miehen vuosipalkka v. 1925:
3859 mk talon ruuassa
7518 mk omassa ruuassa
Yllä olevasti linkistä pääsee katsomaan tarkemmin maanviljelystyön päiväpalkkoja ja keskimääräisiä tuntipalkkoja rautatierakennustöissä.
Suomen virallisen tilaston (SVT) tilastosta Teollisuustilastoa 1925 (s. 4) löytyy yleisesti Suomen eri...
Arto Paasilinnan Seuran kotisivuilta löydät varmasti kaiken olennaisen Arto Paasilinnasta, hänen elämästään ja teoksistaan:
http://www.klak.com/paasilinna/
Turun kaupunginkirjaston musiikkiosaston kokoelmista ei löytynyt Saku Sammakosta muuta kuin sen alkuperäiset sanat. Koska kyseinen laulu on itsessään jo hääaiheinen, niin siitä voisi varmaan helposti saada hauskan laulun häihin esim. korvaamalla nimet oikean hääparin nimillä. Lisää ideoita hääparille sopivista humoristisista lauluista saat Pia Jokisen kirjasta "Unohtumaton hääjuhla".
Musiikkiosastolta voit kysellä erilaisia hääaiheisia nuotteja, jos ne kiinnostavat. Esim. teoksesta "Kodin juhlien laulukirja" löytyi monta hääjuhliin sopivaa laulua. Käyttämällä asiasanaa "häämusiikki" voit katsoa kirjaston päätteiltä tai Internetistä, mitä kaikkea häämusiikkia Turun kaupunginkirjastossa on.
Nimi Brutus on alunperin kehittynyt pilkkanimestä suvun tunnusnimeksi "cognomeniksi" ja sittemmin etunimeksi. Latinaksi brutus tarkoittaa "hidas, tyhmä". Latinan kielen sanojen merkityksiä voi etsiä esim. Streng, Latina-suomi sanakirjasta. Kuuluisin Brutus lienee Marcus Iunius Brutus, joka oli mukana salaliitossa, joka johti Caesarin murhaan. Marcus Iunius Brutus oli aikanaan varsin sivistynyt ja oppinut mies, joten lisänimen alkuperäinen merkitys oli tässä niin kuin monessa muussakin tapauksessa menettänyt sisältönsä jo antiikin aikana.
Kaikkia säilyneitä viime sotien aikaisia sotapäiväkirjoja säilytetään Kansallisarkistossa Helsingissä, jossa niitä on mahdollista tutkia paikan päällä.
Kansallisarkisto on digitoinut suuren osan näistä sotapäiväkirjoista ja digitointi on edelleen käynnissä. Digitoituja aineistoja voi hakea heidän verkkopalvelustaan (http://digi.narc.fi)
Kaikki sotapäiväkirjat eivät ole siis kuitenkaan säilyneet, ja kaikkia niitä ei ole vielä ehditty digitoida.
Jalkaväkirykmentti 5:n III pataljoonan Esikuntakomppanian sotapäiväkirjaa ei valitettavasti ainakaan vielä tästä digiarkistosta löytynyt. Löydettävissä oli kuitenkin ko. pataljoonan yleinen sotapäiväkirja sekä pataljoonan taistelukertomuksia.
III/JR 5 sotapäiväkirja ajalta 28.12.1941-31.12.1942...
Georg Malmsténin säveltämä ja sanoittama "Pikku syntinen" löytyy seuraavista nuoteista:
Ahvenainen, Veikko: Harmonikat soimaan, osa 18 (nuotinnos harmonikalle, sointumerkit, sanat, alkusanat: "Mä kerran kadulla kaupungin")
Ohjelmistoa kaksiriviselle harmonikalle / koonnut Raimo Urpilainen (melodia, sointumerkit)
Rientolan kaksirivisten soitteita / koonnut Toivo Sundqvist (melodia, sointumerkit)
Valssin "Lumottu puutarha" on säveltänyt Vale Tynys (eli Valto Tynnilä) ja sanoittanut Veikko Virmajoki (eli Arvo Kalliola). Se alkaa: "Siell' on ruusut kuin yö". Nuotti löytyy nuottivihosta Viimeisiä levysäveleitä y.m. 16 (melodia, sanat).
Eino Sipposen säveltämän ja Leevi Lahtisen sanoittaman valssin "Muisteloissa" nuotti sisältyy nuottivihkoon...
Katsoin Kallion kirjaston Satukortistosta ( http://www.lib.hel.fi/kallio/sadut/ ) ja Tampereen kaupunginkirjaston Satuhakemistosta ( http://www.tampere.fi/cgi-bin/satuhaku/ ), mutta kummastakaan ei löytynyt Halloween-aiheista satua.
Kirjastojen aineistotietokannoista tehty haku antoi myös laihan tuloksen. Richard Scarryn touhukas maailma -sarjassa on ilmestynyt kuvakirja Kaikkien aikojen naamiaiset! ( Helsinki Media, 2000).
Kyseessä on kirjojen kansainvälinen koodistandardi.
EAN-koodi on numeerinen 13 numeroa pitkä koodi. Koodissa on kaksi osaa:numero- ja viivasymboliosa.
Kaikki yksittäiset kirjat, jotka sisältävät ISBN-tunnuksen suositellaan yksilöimään EAN-koodilla.
978=ISBN-pohjaisten tuotteiden (kirjojen siis) tunnus
977=ISSN-pohjaisten tuotteiden (sarjajulkaisujen)tunnus
Viimeinen numero on tarkastusnumero tämä korvaa ISBN tarkastusnumeron.
Kirjan kansainvälinen standardinumero ISBN muodostuu kymmenestä numerosta, jotka on jaettu väliviivoin neljään ryhmään:maantunnus (Suomi 951, 952), kustantajantunnus, kirjantunnus ja tarkistusnumero.
Kirja on suhteellisen arvokas, mutta ei kuitenkaan mikään keräilyharvinaisuus. Kannattaa kysyä tarkempaa arviota kirjan arvosta jostakin antikvariaatista. Esimerkiksi Vetelin Luther-divarista saat varmasti asiantuntevan hinta-arvion.
Kaupunginkirjastoilla ei ole mahdollisuuksia ylläpitää harvinaiskirjojen kokoelmaa, mutta Kansalliskirjasto (eli Helsingin yliopiston kirjasto) saattaisi olla kiinnostunut ottamaan teoksen kokoelmiinsa. Heiltä kannatta siis kysyä asiasta.
Linkit:
http://www.luther-kirjat.fi/
http://www.lib.helsinki.fi/
Veteen päästetty virtsa liukenee ja hajoaa. Noin 95% virtsasta on joka tapauksessa vettä, ja loppu koostuu ureasta, kivennäisaineista ja suoloista. Samoja kivennäisiä ja suoloja vedessä on jo valmiiksi - merivedessä enemmän, järvivedessäkin jonkin verran maaperästä liuenneina. Urea eli virtsa-aine on puolestaan aineenvaihdunnassa syntyvä orgaaninen yhdiste, jota vesikasvit voivat käyttää ravinteena. Ureaa valmistetaan myös teollisesti, sillä sitä tarvitaan lannoiteteollisuuden tuotteisiin, kuten esimerkiksi typpilannoitteisiin, rehuraaka-aineisiin sekä torjunta-aineisiin.
Kalojen juominen vaihtelee niiden elinympäristön mukaan. Makeanveden kalojen kudosten suolapitoisuus on suurempi kuin ympäröivän veden, joten ne saavat...
Keskeisiä suomalaisia realisteja ovat Minna Canth ja Juhani Aho, molemmat eivät tosin ole puhtaasti pelkästään realisteja vaan kirjoittivat eri tyyleillä. Kummankaan teokset eivät ole paksuja, mutta sisältö on vankkaa. Canthilta kannattaa tutustua esimerkiksi näytelmiin Papin perhe, Työmiehen vaimo ja Anna-Liisa sekä novelliin Kauppa-Lopo.
Juhani Ahon teoksista keskeisiä ovat Rautatie, Papin tytär, sen jatko Papin rouva sekä Juha.
Joel Lehtoselta kannattaa lukea Putkinotko-sarja, johon kuuluvat romaanit Kerran kesällä (1917) ja Putkinotko (1919-1920) sekä novellikokoelma Kuolleet omenapuut (1918), lisäksi novellikokoelma Korpi ja puutarha (1923) sisältää Putkinotko-sarjaan liittyviä novelleja. Muista Lehtosen kirjoista kannattaa lukea...
Kyseinen laulu on Oskar Merikannon säveltämä ja Larin-Kyöstin sanoittama "Lasten joulu".
Laulun nuotit ja sanat löytyvät useammastakin lastenlaulu- ja joululaulukirjasta. Yksi tuoreimmista on Timo Leskelän toimittama Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään (Tammi, 2009).
Mitä pöppöön tulee, niin Karhuseuran mukaan sitä on käytetty ainakin karhun yhtenä nimityksenä http://www.karhuseura.net/karhusymboliikka.php Pöppö-nimellä on ollut tällöin esimerkiksi lapsia pelotteleva symbolinen tehtävä.
Nuottijulkaisua elokuvan musiikista ei ole, joten kannattaa kysyä suoraan säveltäjältä itseltään. Panu Aaltiolla on nettisivusto ja sähköpostiosoite yhteydenottoja varten.
http://www.panuaaltio.com/
sähköposti: contact[at]panuaaltio.com
Loru on ä-kirjaimen kohdalla Aale Tynnin toimittamassa ja Maija Karman kuvittamassa Satuaapisessa. WSOY:n kustantama Satuaapinen on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1955. Siitä on useita painoksia, viimeisin vuodelta 1997 (16. p., ISBN 951-0-04159-9).
Loru kuuluu näin: Ärripurri itkun alkaa, äksyilee ja polkee jalkaa. Sen jälkeen seuraa lasten vuoropuhelu (tavuviivoitettuna niin kuin lorukin):
Lassi: Ärripurri on ihan kuin Liisa. Liisa on välistä yhtä äkäinen.
Liisa: Eipäs, eipäs, eipäs, eipäs, eipäs.
Anni: Hyi, Lassi, älä ärsytä Liisaa.
Ala-asteet ja yläasteet ovat vuosituhannen vaihteessa yhdistyneet hallinnollisesti samaksi kokonaisuudeksi, eli ala-asteista ja yläasteista ei enää puhuta. Alakoulu ja yläkoulu ovat epävirallisia (mutta hyvin paljon käytettyjä) nimityksiä peruskoulun luokille 1 - 6 ja 7 - 9.
Meren hiljaisuus –elokuvaa ei ole saatavana ainakaan tällä hetkellä Suomen kirjastoista. 2004 valmistunut elokuva oli tv-draama ja ulkomaisia tv-tallenteita ei juurikaan ole levityksessä. Seuraavasta verkkokaupasta elokuvan tiedot löytyivät, mutta on näköjään loppunut sieltäkin.http://www4.fnac.com/Shelf/article.aspx?PRID=1604130 . Kirjastot voivat hankkia kokoelmiinsa vain sellaisia videoita tai DVD-tallenteita, joiden tekijänoikeusmaksut on maksettu. Me emme siis voi täyttää siitäkään syystä kaikkia asiakkaidemme toiveita.
Kirjasta on tehty elokuva myös 1949. Se on Jean-Pierre Melvillen ohjaama. Sitäkään ei ole DVD- tai videotallenteena Suomen kirjastoissa, mutta se löytyy mm. Amazonista http://www.amazon.co.uk/Silence-mer-Masters-...
Sanonta on peräisin kalastuksen maailmasta. Nuotan loppupäätä kutsutaan peräksi, ja jos kaloja nuottaa vedettäessä tulee, ne pakkautuvat nuotan perään. Jos saalista ei saada, nuotan perässä on pelkkää vettä - on siis vedetty vesiperä. Tästä sanonta on yleistynyt kuvaannolliseen käyttöön merkitsemaan epäonnistumista.
(Lähde: Jukka Parkkinen, Aasinsilta ajan hermolla: 500 sanontaa ja niiden alkuperä, WSOY 2005)
Heti aluksi täytyy varoittaa, että me vastaajat emme ole laintulkinnan ammattilaisia, joten vastaus on laadittu vain maallikkotietämyksen perusteella. Vastausta ei kannatta pitää luotettavana laintulkintana. Varmempaa tietoa saat laintulkinnan ammattilaisilta.
Kirjan lukeminen ääneen satutunnilla tai muussa julkisessa tilanteessa vaatii nähdäkseni luvan tekijältä tai tekijöiltä. Tekijänoikeuslain 21 § säätää sallituksi esittämisen jumalanpalveluksen tai opetuksen yhteydessä. Ilman lupaa teoksen esittäminen on sallittua myös sellaisessa tilaisuudessa, ”jossa teosten esittäminen ei ole pääasia ja johon pääsy on maksuton sekä jota muutoinkaan ei järjestetä ansiotarkoituksessa”. Satutunti voisi muuten täyttää jälkimmäisen poikkeustapauksen...
Valitettavasti en ole löytänyt tätä sanontaa mistään kirjaston sananlasku- tai sananparsikirjoista eikä se löydy myöskään netistä Matti Kuusen sananlaskutietokannasta. Elämän lyhyydestä kyllä puhutaan, mutta loppu on erilainen. Vähän sinnepäin on netissä viljelty ”Elämä on kuin lapsen paita, lyhyt ja sontainen”. Tutussa Rullaati rullaati –laulussa sanaillaan, kuinka ”elo on lyhyt kuin lapsella paita, muuta kai siitä en sanoa saa.” Tällainenkin versio löytyy:"Elo on lyhyt kuin lapsella paita, siis laitappas lapselles pitempi paita".
Nacke Johanssonin säveltämän ja Reino Helismaan sanoittaman Kesän muiston levytti ensiksi Matti Louhivuori v. 1963. Laila Kinnusen versio on vuodelta 1968. Laulu julkaistiin "irtonuottina" vuonna 1964. Finna.fi-haun mukaan nuotti on JAPA-musiikkiarkiston kokoelmissa. https://www.finna.fi/Record/viola.128922#holdingstab
Nuotin kaukolainamahdollisuutta kannattaa tiedustella omasta kirjastosta.
