Netistä löytyy "Aamenesta öylättiin". Se on sanasto, johon on koottu perustietoa Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta. Sen mukaan Vapahtaja on "yksi Jeesuksen arvonimistä, joka viittaa syntien sovitukseen. Jeesuksen sovituskuolema vapauttaa kaikki ihmiset pahan vallasta ja siirtää heidät Jumalan valtakunnan vapauteen.
Nimeä käytettiin Jeesuksesta jo hänen syntyessään, kun enkelit ilmoittivat paimenille: "Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra." (Luuk. 2:11)"
Vapahtaja on siis kristinuskon mukaan Jeesus Kristus, joka on vapauttanut eli vapahtanut ihmiset synneistä ja pahan vallasta.
Lähde: Aamenesta öylättiin http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Etusivu
Kyseessä on alunperin ranskalainen laulu "Comme d’habitude", jonka oli säveltänyt Claude François ja Jacques Revaux. Alkuperäiset sanat olivat Gilles Thibautin ja Claude Françoisin käsialaa.
Englanninkielisen käännöksen on tehnyt Paul Anka. Laulun tunnetuin versio lienee Frank Sinatran tulkinta.
Kappaleen englannintamiseen liittyy kiinnostava anekdootti. Nimittäin uraansa aloitteleva David Bowie ehti tehdä laulusta jo oman käännöksen "Even a Fool Learns to Love", mutta kustannussopimuksiin liittyvien sotkujen kautta laulun oikeudet päätyivät Ankalle. Bowie otti vahingon takaisin levyttämällä "Life on Mars?" hitin, jonka rakenne oli varastettu suoraan "My Way":sta.
Yksityiskohtaisia ohjeita tietynmallisen viljasiilon rakentamiseen on kirjaston lähteistä melko vaikea löytää. Alan lehdissä käsitellään jonkun verran aihetta. Esim. Leppävaaran kirjastoon Espoossa tilatun Käytännön maamies -lehden numerossa 2007: 14 on Anttila-Lindemanin yleisluontoinen artikkeli "Pulttisiilon pystytys oli yllättävän iso urakka", joka käsittelee siilon pystytystä omin voimin, mutta kovin yksityiskohtaisia ohjeita ei tuossakaan artikkelissa kuitenkaan ole.
Tietynmallisen siilon rakentamiseen voinee saada parhaat ohjeet mallin valmistajalta (Sami: http://www.reikalevy.fi/ ) tai jälleenmyyjiltä.
Myös kokeneilta kollegoilta voisi saada hyödyllisiä ohjeita. Viljasiilojen rakentamisesta keskustellaan Internetissä mm....
Pikaisen tiedonhaun tuloksena voitaneen päätellä, että kotimaisista kirjastoista löytyy paljon aineistoa lapsen kiellisestä kehityksestä ja varhaisen vuorovaikutuksen tai äiti-lapsisuhteen vaikutuksesta kielelliseen kehitykseen. Avioeroista löytyy tutkimuksia niin psykologisesta kuin sosiaalisen kehityksenkin näkökulmasta, mutta poikkitieteellisiä tutkimuksia on vaikeampi löytää. Suosittelen henkilökohtaista käyntiä oppilaitoksesi kirjastossa tai opettajasi/ohjaajasi vastaanotolla. Parhaiten kirjoja saa yliopistokirjastoista (mahdollisesti kaukolainoina muista kaupungeista). Joitakin opinnäytetöitä, lähinnä pro graduja mutta myös uudempia väitöskirjoja saattaa löytyä myös sähköisessä muodossa, jolloin ne saa luettavaksi/tulostettavaksi...
Kruunuhaan keskikoulun historiaan liittyen on tehty ainakin seuraavat teokset:
Mertanen, Raili: "Helsingin III suomalainen tyttökoulu ja Kruunuhaan keskikoulu vuosina 1929-1971". 1988. Pro gradu -työ, Suomen ja Skandinavian historia, Helsingin yliopisto.
Ohvo, Vieno: "Kruununhaan yläaste 1905-1995". Helsinki 1995.
”Suomen murteiden sanakirja” ei valitettavasti ole edennyt V-kirjaimeen asti, mutta ”Suomen kielen etymologinen sanakirja” (osa VI; Suomalais-ugrilainen seura, 1978) kertoo, että sana ”vello” on esiintynyt kaakkoismurteissa ja osittain Etelä-Savossa ja merkitsee ’veli, vanhin veli, velikulta, veitikka’. Rinnakkainen muoto on ”vellonen”. ”Vello” esiintyy esimerkiksi Pertti Virtarannan ”Länsi-Kannaksen murrekirjassa” aidossa murrepätkässä merkityksessä ’veli’. Molemmat ovat samaa alkuperää kuin sana ”veli”.
”Suomen sanojen alkuperä” (osa 3; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000) kertoo, että ”veli” saattaa olla indoeurooppalainen laina, mahdollisesti germaaninen, epätodennäköisesti balttilainen....
Kysymystä on kysytty myös vuonna 2006 ja siihen on vastattu seuraavasti:
Aleksi -artikkeliviitetietokannasta hakusanoilla 'baby' ja 'born' löytyivät seuraavat viitteet:
1. Tähtineuleissa on talven taikaa / Ahopelto, Helena Suuri käsityölehti 2006, nro 1, sivu 34-37, 71-73
2. Pehmeät lahjapaketit suoraan Korvatunturilta / Helena Ahopelto, Ritva Törmä Ahopelto, Helena Suuri käsityölehti 2003, nro 11-12, sivu 28-36, 54-56, 59-63, 69-71
3. Beibi lomailee : toivotut Baby Born -vaatteet / Kolehmainen, Teija Suuri käsityölehti 2003, nro 6-7, sivu 24-25, 64, 72
4. Suloista suloisille / Lehtonen, Ann-Mari Novita 2003, nro 3, sivu 62-64, 103-107
5. Riemua kelkkamäessä / Ahopelto, Helena Suuri käsityölehti 2003, nro 1, sivu 23, 69-70...
Kirjastopalvelun Aikuisten jatko- ja sarjakirjat 2005 teoksen mukaan sarjan järjestys on juuri esittämäsi mukainen, eri painoksissa jako on hieman erilainen:
Maastamuuttajat. 1958
Maastamuuttajat 1: Vanhassa maassa 1. 1974
Maastamuuttajat 2: Vanhassa maassa 2. 1974
Maastamuuttajat 3: Uuteen maahan 1. 1975
Maastamuuttajat 4: Uuteen maahan 2. 1975
Uuteen maahan 1-2 yhtenä niteenä 1959
Maastamuuttajat 5: Raivaajat 1. 1975
Maastamuuttajat 6: Raivaajat 2. 1975
Raivaajat 1-2 yhtenä niteenä 1960
Maastamuuttajat 7: Viimeinen kirje Ruotsiin. 1975
Kahdeksatta osaa ei ole, eikä sarjaan kuulu muista osia. (Mobergin kirjat Raskin perhe, Käytös alennettu, Uneton ja Anna meile maa muodostavat oman sarjansa.)
Etunimien alkuperää ja merkitystä käsitteleviä kirjoja on paljonkin: mm. Kustaa Vilkunan Etunimet, Eero Kiviniemen Iita Linta Maria: etunimiopas vuosituhannen vaihteeseen ja Eeva Riihosen Mikä lapselle nimeksi. Saksasta niitä ei ehkä kuitenkaan löydy.
Kustaa Vilkunan Etunimet-kirjan mukaan Esko on vanha suomalainen muoto muinaisskandinaavisesta nimestä Eskil. Eskil-nimen muinainen merkitys on ollut 'jumalan kypärä'.
Nimien suosiosta löytyy tietoa Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelusta:
https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Pienen mylläyksen jälkeen nämä löytyivät, eikä tarvinnut
odottaa ensi viikkoon:
1. Rohdinmekkotyttö oli todella Aale Tynnin. Löytyy
hänen "Kootuista runoistaan", s. 227 nimellä
"Rohdinmekko-balladi".
2. Toinen kysytty on Immi Hellenin runokirjasta
"Lapsuuden lauluja", s. 97. Runon nimi on
"Äiti leipoo". Kyseisessä runossa ei tosin puhuta
sotainvalidista.
3. Tähän tarvitsin tutulta apua. Tekijä on Oiva
Paloheimo. Löytyy hänen kirjastaan "Runot", s.
196. Runon nimi on "Kirkkotiellä". Lisäksi ystä-
väni epäili, että em. sotainvalidi liittyykin
johonkin Oiva Paloheimon runoista, josta monet
käsittelevät sotaa.
Kolme toivomusta ja Väärin toivottu saduissa kerrotaan miehestä, joka tapaa metsässä haltijan ja saa esittää vaimonsa kanssa kolme toivomusta. Nälkäinen mies toivoo makkaran. Vaimo suuttuu tyhmästä toivomuksesta ja toivoo, että makkara roikkuisi miehen nenässä. Viimeinen toive meneekin siihen, että mies saa makkaran pois nenästään.
Satu löytyy nimellä Väärin toivottu kirjasta Lapsuuden satuaarre, Otava 1987 sekä nimellä Kolme toivomusta kirjasta Hoffman, Mary: Otavan suuri satukirja, Otava 2001.
Kuosa on karjalainen sukunimi, josta löytyy tietoja muun muassa Hiitolasta, Kurkijoelta, Kirvusta, Valkjärveltä ja Räisälästä. Nimeä on verrattu sanaan 'kuosu', jolla on useita merkityksiä, kuten 'suunta', 'kauha', 'vako', 'uurre', 'ryppy' ja niin edelleen, joista jokin saattaisi olla nimen lähtökohtana. Nimi saattaa juontaa juurensa myös toisaalta, goottien nimityksesta kehittyneestä laajasta nimiryhmästä, kuten 'Kuutti', 'Kausa', 'Kauso', 'Kuoto', ’Kauto’ ja niin edelleen. Myös saksalaiset muodot ’Goza’, ’Gozo’, ’Cozo’ ovat voineet mukautua asuun ’Kuosa’.
Lähde: Uusi suomalainen nimikirja ( Otava, 1988)
Suomen pääkaupunki Helsinki. Näin on ollut vuodesta 1917 eli Suomen itsenäistymisestä alkaen. Aiemmin, Suomen ollessa Venäjän vallan alla, Helsinki oli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki (vv. 1812-1917). Tätä ennen pääkaupunkina oli Turku.
Helsingin kaupungin historiaa: https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/tietoa-helsingista/…
Suomen historiaa Infofinland.fi -sivustolla: https://www.infofinland.fi/fi/tietoa-suomesta/perustietoa-suomesta/suom…
Milla-nimi on tullut almanakkaan v. 1973. Kustaa Vilkunan Etunimet-kirjan mukaan Milla on kehittynyt nimistä Emilia, Ludmila ja Camilla. Eeva Riihosen Mikä lapselle nimeksi -kirjassa kerrotaan Emiliasta, että se merkitsee latinankielisen alkuperänsä mukaan innokasta, ahkeraa, uutteraa tai imartelevaa ja hurmaavaa. Vilkunan kirjassa mainitaan, että slaavilaisen Ludmila-nimen merkitys on kansan rakastama. Eeva Riihosen mukaan latinankielinen Camilla tarkoittaa alttaripalvelijaa ja se pohjautuu kunniallista ja jaloa merkitsevään sanaan camillus.
Titta puolestaan on tullut almanakkaan v. 1995. Kustaa Vilkunan mukaan Titta on Tiinan ja Kristiinan hellittelymuoto. Tiina on usein Kristiinan lyhentymä, joskin lähtökohtia voi olla muitakin....
Symboleista puhuttaessa on oltava varuillaan. Ei ole mitään yhtä ainoaa selitystä millekään symbolille. Tosin tietyt symbolit taikka pikemminkin niiden ilmiasut esiintyvät kaikissa kulttuureissa. Yksi näistä on juuri puu tai puut. Raamatussa puhutaan hyvän- ja pahan tiedon puusta. Yleisesti puut näyttävät symboloivan elämää ja sen ilmiöitä hyvin monella tavalla. Sveitsiläinen psykologi Carl Jung (1875–1961) puhui arkkityypeistä eli symboleista joihin ihmiset kautta historia ja kautta maailman näyttävät kiinnittävän huomiota tai joiden avulla on selitetty kosmologiaa. Jung kuitenkin painottaa, että viime kädessä symbolit niiden arkkityyppisyydestä huolimatta ovat hyvin yksilöllisiä. Sekä mikä on yleistä tai universaalia on se, että...
On ihan sopivaa vastata kiitokseen kiitoksella. Tällöin kiitoksensaaja kiittää kiitoksenantajaa kauniista eleestä eli kiitoksesta.
https://www.lily.fi/blogit/halo/ota-vastaan-kiitos/
Eino Leinon runo Hän kulkevi kuin yli kukkien on alunperin julkaistu kokoelmassa Yökehrääjä vuonna 1897. Runo löytyy kaikki Leinon runot sisältävän kaksiosaisen kokoelman ensimmäisestä osasta Runot 1 (Otava 1985). Leinon rakkausrunoja on koottu myös Hannu Mäkelän toimittamaan kokoelmaan Rakkauden lauluja (Otava 2000), myös kysymäsi kaunis runo löytyy kokoelmasta.
Teosten saatavuustiedot voit etsiä pääkaupunkiseudun kirjastojen yhteistietokannasta osoitteesta:
http://www.helmet.fi
Opettajan tehtävänä on suunnitella opetus ja siihen kuuluva vuorovaikutusprosessi siten, että opiskelija oppii. Opetustila voi vaikuttaa vuorovaikutukseen.
Pedagogisessa tai opetuksellisessa vuorovaikutuksessa on aina mukana jokin opetuksellinen sisältötavoite, mitä muussa vuorovaikutuksessa taas ei ole.
http://www.dipoli.tkk.fi/ok/p/tehosalkku/mina_opettajana/opettajana_keh…
Vuorovaikutusta on ymmärtäminen, kommunikoiminen, kuunteleminen, palaute, dialogi.
Vuorovaikutus, interaction (lat. inter=välillä, actio=toiminta, toimi), yksilön ja sosiaalisen ympäristön vastavuoroinen vaikutus toisiinsa; interaktio. Toiminta määräytyy tämän vuorovaikutuksen perusteella ja ohjaa yksilön kehitystä.
Pedagoginen, pedagogical (kreik. paidagogos=poikien...
Suomen harvoista suomenkielisistä aatelisnimistä yksi on Kurki. Kaikki Kurki-nimiset eivät ole samaa sukua. Nimi on ollut vuosisatoja laajalti käytössä: Hämeessä, Savossa, Satakunnassa, Karjalassa ja Pohjanmaalla.
Sukunimien aiheita on usein otettu mm. talojen, paikkojen, eläinten ja kasvien nimistä.
Lähteet: Mikkonen, Pirjo: Suomalaiset sukunimet
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukunimi
Pertti Purosen Näin teen perukirjan itse (2008, s. 16) mukaan perunkirjoituksessa jonkun on toimittava pesän ilmoittajana. Hänen antamiensa tietojen perusteella laaditaan omaisuusluettelo. Lain mukaan pesän ilmoittaminen kuuluu sille, joka hoitaa pesän omaisuutta tai on sen tilaan muuten parhaiten perehtynyt. Käytännössä tämä ilmoittaja on yleensä leski tai pesän osakas. Vaikka pesän ilmoittaakin erityinen pesän ilmoittaja, muillakin on oikeus kirjauttaa omat pesää koskevat merkitykselliset tietonsa perukirjaan. Perunkirjoituksen toimittajan vallassa on lopullisesti ratkaista, mitä hän haluaa perukirjaan.
Pesän ilmoittajan on merkittävä perukirjaan valaehtoinen vakuutuksensa, että hänen perunkirjoitusta varten antamansa tiedot ovat oikeat...
