Suomen Danske Bankin historia alkaa vuonna 1887 perustetusta valtion Postisäästöpankista. Pankin nimeksi muutettiin Postipankki vuonna 1970. Postipankista tuli Leonia vuonna 1998 ja sittemmin Sampo-konsernin omistama Sampo Pankki vuonna 2001. Sampo-pankki nimellä toimittiin vuosien 2001-2012 aikana, jonka jälkeen pankin nimi muuttui Danske Bankiksi. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Danske_Bank_(Suomi))
Youtubesta löytyy melko kattavasti vanhoja suomalaisia mainoksia eri aikakausilta. Etsiessäni käytin hakusanoja ”sampo-pankki mainos”, ”pankki mainos”. Näillä hakusanoilla en löytänyt tuloksia. Lisäksi tarkastelin joitakin yleisempiä mainoskokoelmavideoita vuosilta 2001-2012 (hakusanoilla ”vanhoja mainoksia”). Valitettavasti en...
Hei!
Kyseiset sanat ovat Matin ja Tepon kappaleesta Lopputili. Ensimmäisen kerran kappale on julkaistu Matin ja Tepon vuoden 1982 albumilla Pidä itsestäsi huolta. Kappale esiintyy myös ainakin Matin ja Tepon kokoelmalevyillä 20 suosikkia : Kaiken takana on nainen sekä Parhaat 2.
Kappaleen on säveltänyt Matti Puurtinen, sanoittanut Veli-Pekka Lehto ja sovittanut Antti Hyvärinen. Kappaleen on levyttänyt myös Jukka Raitanen.
Kappaleen tekijätiedot äänitetietokannassa (Fono.fi): http://www.fono.fi/KappaleenTiedot.aspx?ID=ce405c7c-a2e6-4359-98da-e0b7…
Tutkimieni lähteiden perusteella yksiselitteistä vastausta tähän(kään) kysymykseen on tuskin edes olemassa: eriäviä näkemyksiä ja lopputulokseen vaikuttavia muuttujia on kuitenkin siinä määrin runsaaasti.
Anu Valveen ja Elina Nuortien kirja Paska juttu tiivistää ihmisen kiinteiden jätösten kompostoinnin vaiheet seuraavasti:
1. Aktiivinen kompostointi: huussiin sonnitaan.
2. Lepovaihe: huussiastiaan ei sonnita eikä sinne laiteta muutakaan, vaan se lepää.
3. Jälkikompostointi: komposti saa kehittyä ja kypsyä aumassa tai kompostorissa sateelta suojassa.
Jälkikompostoinnin voi välttää, jos huussin tyhjennysväli on vähintään vuosi (jolloin siihen ei lasketa uusia päästöjä). Muuten jälkikompostointiaika on 6–10 kuukautta....
Valitettavasti mistään nimikirjasta ei löytynyt nimeä Axu varsinaisena etunimenä. Teoksen ”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” mukaan Axu on lempinimi nimestä Axel. Nimi Axel syntyi Tanskassa 1100-luvun lopulla, kun Absalom nimistä arkkipiispaa alettiin kutsua Axeliksi. Hepreankielinen Absalom tarkoittaa ”rauhan isää". Nimen tankalaisperäinen muunnos levisi muihin Pohjoismaihin, ollen erityisen suosittu Ruotsissa 1800-luvulla Esaias Tegnérin runon ”Axel” (1822) myötä. Suomessa nimen yleisin muoto on Akseli, joskin Suomen ruotsalaisessa almanakassa se on edelleen muodossa Axel.
Euroopan parlamentissa hyväksyttiin 2015 lakimuutos, jonka tarkoituksena oli vähentää muovipussien käyttöä. Toteutuksessa oli kaksi vaihtoehtoa; joko kieltää pussit kokonaan lyhyemmän ajan sisällä tai vähentää käytettyjen pussien määrää henkilöä kohden pidemmällä aikavälillä. Tämän johdosta ympäristöministeriö solmi vuonna 2016 Kaupan liiton kanssa ns. muovikassisopimuksen, joka on voimassa vuoden 2025 loppuun saakka. Sopimuksen vähentämistavoitteen piiriin eivät kuitenkaan kuulu hygieniasyistä käytettävät hedelmäpussit, joten havaitsemasi kauppojen käytäntö ei johtune tästä. Ympäristöministeriö on julkaissut raportin nimeltä Tarkoituksenmukaiset toimet kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämiseksi. Siinä...
Kyseessä voisi olla japanilaisen Leiji Matsumoton kirjoittama ja piirtämä manga Galaxy Express 999. Siitä on tehty useita anime-elokuvia ja tv-sarjoja.
Tarina sijoittuu avaruuteen ja huipputeknologiseen tulevaisuuteen, jossa ihmiset ovat oppineet siirtämään mielensä ja tunteensa täydellisellä tarkkuudella mekaanisiin kehoihin, saavuttaen näin käytännössä kuolemattomuuden.
Suomenkieliset VHS-videokasetit on julkaistu 1990-luvulla.
Youtubesta löytyi myös kyseinen kohtaus: https://www.youtube.com/watch?v=kFmJ6jJ4QLg
Lisätietoja:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Galaxy_Express_999
http://www.puhummesuomea.com/?sarja=Galaxy%20Express%20999
Kyseessä on laulu "Olen Luojani pikku varpunen" jonka on säveltänyt Krohn, Ilmari (1867-1960) ja sanoittanut Haahti, Hilja (1874-1966).Nuotteja lauluun löytyy useammasta eri nuottikirjasta. Linkistä pääset selaamaan Helmet-kokoelmasta löytyviä nuottikirjoja, joista kappale löytyy: Olen Luojani pikku varpunen / Krohn, Ilmari | Hakutulokset | helmet.fi (finna.fi). Jos sinulla on Helmet-kirjastokortti, niin voi tehdä nuottiin varauksen verkossa, muussa tapauksessa suosittelen käymään lähimmässä Helmet-kirjastossa henkilötodistuksen kanssa, niin saat itsellesi sitä kautta kirjastokortin.Kappaleesta löytyy myös musiikkitallenteita, joita pääsee kuuntelemaan Kansalliskirjastossa paikan päällä: Versiot - Olen Luojani pikku varpunen....
Verkossa olevista Kupittaan Saven suunnittelijoiden tai leimojen listoista ei löytynyt leimaan sopivaa henkilöä. Ks. https://www.signaturer.se/Europa/kupittan.htmhttps://laatutavara.com/tietopankki/kupittaan-savi/#leimatKupittaan Savea käsittelee myös Tuula Salakari ym. teoksessaan Keräilijän aarteet - Kupittaan savi (2011).
Pilapiirros löytyy Jyväskylän kesän erikoisjulkaisusta Kesäporeita vuodelta 1977. Kirjaa löytyy joistakin kirjastoista mm. Pasilan kirjastovarastosta:https://helmet.finna.fi/Record/helmet.1046971?sid=4879903662Tässä teoksen tiedot Finnasta, josta näkyy saatavuustiedot muista Suomen kirjastoista:https://finna.fi/Search/Results?lookfor=kes%C3%A4poreita+jyv%C3%A4skyl%…
Sekä Kirjasammosta että Vaski-verkkokirjastosta löytää suurten nälkävuosien aikaa kuvaavaa kaunokirjallisuutta parhaiten sanalla katovuodet, joskin myös hakusana nälkävuodet voi tuottaa joitakin tuloksia. Usein teosten kuvailutiedoista löytyy lisäksi asiasanana esimerkiksi 1800-luku, 1860-luku tai jokin muu vastaava maininta, jolla voi varmistua teoksen oikeasta ajankohdasta. Suurten nälkävuosien aikaan sijoittuvat esimerkiksi seuraavat teokset:Aki Ollikainen: NälkävuosiMesterton ym.: Hovimäki 4. Oolannin sodasta sortovuosiinMikaela Nykvist: Tuhkaa ja jäätäVirpi Hämeen-Anttila: Myöhäinen kevätKaiho Nieminen: Pakolaisten kuski Vesa Haapala: AlexisAnni Blomqvist: Anna Beata saa oman kodinTapani Bagge: Maantien kutsuMai Tolonen: Meiltä...
Näissä helppolukuisissa kirjoissa on taustalla menetyksiä tai poissaoloa (jos kohta ei isovanhempiin liittyvää), mutta vaikeita asioita käsitellään huumorilla ja valoisasti:
Sam Copeland: Sami muuttuu kanaksi (sarjassa muitakin): Huolet muuttavat Samin milloin miksikin eläimeksi, mutta näistäkin tilanteista selvitään. Taustalla veljen sairastuminen ja vanhempien huoli.
David Walliams: Poika ja mekko: Huumoria, jalkapalloa, omaperäisiä valintoja, äidin poissaolo
Niina Hakalahti: Tuukka-Omar -sarja: Tuukka-Omarin kaverin Paavon äiti on kuollut ja isä on autotallistunut
Helmet.fi:n ja Varaamo.hel.fi:n tietojen mukaan A1 ja A0 -kokoisia skannereita ei valitettavasti löydy pääkaupunkiseudun kirjastoista, suurin koko on A3. Keskustakirjasto Oodissa on kyllä A2 valokuvatulostin, mutta vain A3 skanneri. https://varaamo.hel.fi/resources/awvxuj4coy3a?date=2021-10-01
Uskomus tosiaan elää ilmeisen sitkeästi. Keskustelupalstoilta löytyy siihen liittyviä kysymyksiä ja hyvinkin tyhjentäviä vastauksia, mutta koska ne ovat nimettömiä ja vailla lähdetietoja, en viittaa niihin tässä.
Sen sijaan Folko Kullmannin kirjassa Kukkiva koti sanotaan tiiviisti, että sitkeästi elävä uskomus siitä, että kalkki saostuisi vettä seisotettaessa astian pohjalle ei pidä paikkaansa. Myös veden keittämisen teho on kirjan mukaan häviävän pieni.
ELY-keskuksen kalataloussivuilta löytyi Kokemäenjoen historiaa: "Kokemäenjoki oli aikoinaan Etelä-Suomen tuottoisimpia vaelluskalajokia. Merestä nousivat jokeen kudulle lohi, meritaimen, vaellussiika ja nahkiainen ja joen yläjuoksulla tavattiin myös harjusta ja järvitaimenta. Korkea kalantuotto ylläpiti tuottoisaa kalastusta sekä joessa että merialueella, mutta 1800-luvun lopulla saaliit alkoivat selvästi vähentyä. Muutamassa kymmenessä vuodessa Kokemäenjoen vaelluskalakannat heikkenivät lähes olemattomiin ja joen oma lohikanta kuoli sukupuuttoon.
Perimmäisenä syynä oli kalojen lisääntymisen epäonnistuminen, sillä kasvavat jätevesipäästöt, joen perkaukset ja tukinuitto tuhosivat sekä mätiä että kalojen kutupaikkoja. Voimalaitosten...
Tein lähettämästäsi kuvasta käänteisen kuvahaun lataamalla kuvan Googlen kuvahakuun. Hakutulosten perusteella kyseessä on todennäköisesti kovakuoriainen nimeltä papintappaja (lat. Callidium violaceum). Kuvia ja esiintymistietoa papintappajasta löytyy mm. Suomen lajitietokeskuksen Laji.fi-verkkosivustolta: https://laji.fi/taxon/MX.195154
Tietoa papintappajasta voi lukea Luonnonvarakeskuksen verkkosivustolta täältä: https://metsainfo.luke.fi/fi/cms/opas/tuhonaiheuttajaluettelo/papintapp…;
Suomen Luonto -lehden verkkosivuilla olevan, Tapio Kujalan ylläpitämän Selkärangatonta menoa -blogin kirjoituksen mukaan "Papintappaja on ollut varmasti aikoinaan hyvin tuttu näky kodeissa, joiden rakennusmateriaaleina on käytetty osittain...
Kirjoja murrosiästä ja sen tuomista muutoksista on paljon, mutta valitettavan vähän tälle ikäluokalle suunnattuja. Hieman vanhemmille löytyy kyllä useita kirjoja.
Tässä muutama, jotka voisivat soveltua 10-vuotiaalle
Linkki Helmet -- Mitä kummaa minussa tapahtuu? / suomentanut Anne Ali-Raatikainen
Linkki Helmet -- Poikien jutut / C. A. Plaisted ; kuvittanut Chris Dickason ; suomentanut Osmo Ryytty
Linkki Helmet -- 100% minä / [kirjoittaneet ja toimittaneet: Elinor Greenwood ja Alexander Cox ; suomentaja: Heli Naski]
Nordic Names -sivustolla on koottu tilastotietoja pohjoismaisista etunimistä. Sen mukaan Ivalo-nimeä esiintyy pääosin Grönlannissa ja Tanskassa, mutta harvinaisena myös Islannissa, Ruotsissa ja Suomessa. Eri maiden viranomaiset tilastoivat nimiä hieman eri tavalla - esimerkiksi Tanskassa tilastoon merkitään vain ensimmäiset etunimet, kun taas vaikkapa Suomen tilastoissa ei eritellä sitä, onko kyseessä ensimmäinen vai vaikkapa toinen tai kolmas etunimi. Jonkinlaista suuntaa tilasto kuitenkin antaa: https://www.nordicnames.de/wiki/Ivalo.
Ivalu-nimestä löytyy oma tilastonsa: https://www.nordicnames.de/wiki/Ivalu.
Nimen suosiota voi tutkia Statistics Denmark -sivustolla: https://www.dst.dk/en/Statistik/emner/borgere/navne/Baro. Kovin...
Lisäaine E202 on kaliumsorbaattia ja E330 on sitruunahappoa. Kaliumsorbaatin pitäisi olla mautonta, sitruunahapolla taas on selvästi erottuva maku, jonka voi joskus huomata myös valmiissa tuotteessa, johon sitä on lisätty. Pinaatti - varsinkin vanhat lehdet - voi maistua kitkerältä tai suolaiselta, mikä johtuu joko sen oksaalihappo- tai kaliumpitoisuudesta.Kysymykseen ei voi antaa varmaa vastausta, mutta mahdollisesti kyseessä on käytetyn pinaattierän luontainen kitkeryys, ehkä lisättynä sitruunahapon happamuudella.
Kyse oli MTV:n tuottamasta televisiosarjasta, jota esitettiin vuonna 1971. Sarjan ohjasi Kaarlo Hiltunen. Elonet - Havukka-ahon ajattelijaElokuvasta on tehty DVD ja sen pitäisi olla lainattavissa Kurikan kirjastosta. Eepos-kirjaston asiakas voi varata sen kirjastokortillaan.https://eepos.finna.fi/Record/eepos.2483484?sid=4841016835
