Mahdollisuudet päästä työllistetyksi tai oppisopimukseen Maanpuolustuskorkeakoulun kirjastoon ovat valitettavasti hyvin pienet. Työllistetyksi päästäksesi ensiaskel on ottaa yhteyttä Helsingin työ- ja elinkeinotoimistoon: http://www.mol.fi/toimistot/helsinki/
Maanpuolustuskorkeakoulun kirjaston yleisistä rekrytointiasioista vastaa kirjastonjohtaja Tiina Järvinen, puh. 0299 530 170, e-mail. tiina.jarvinen [at] mil.fi .
Tikkurilan kirjastosta vastattiin, että heillä on tällä hetkellä hyllyssä kymmenen kappaletta nuorille suunnattua helppolukuista mutta ei lapsellista kirjaa. Lisäksi on tietysti noita muita nuortenromskuja.
Tikkurilan kirjaston lasten- ja nuortenosasto voi tehdä kielenopettajalle sopivan kirjapaketin valmiiksi. Puhelinnumeromme on 09 83923973.
HelMetin hakutuloksissa ei näy aineiston sijaintia silloin, kun kyseistä aineistoa joko ei lainkaan (vielä tai enää) ole kirjastoissa, eikä myöskään, jos aineiston nidetiedot jostakin käytännön syystä on peitetty näkyvistä.
Mainitsemasi levyn kohdalla on kysymys jälkimmäisestä tapauksesta: levyä on Helmet-kirjastojen kokoelmissa vain yksi kappale, ja se on tällä hetkellä korjattavana. Jotta levyyn ei tarttuisi varauksia sillä aikaa kun sitä korjataan, se on piilotettu näkyvistä. Levy sijaitsee Tikkurilan musiikkivarastossa; voit ottaa Tikkurilan kirjaston kautta yhteyttä sinne, jos levy mielestäsi on jo kovinkin pitkään ollut samassa tilassa. Kun levy on saatu korjatuksi (jos se onnistuu), se varmastikin tulee taas näkyville HelMetin...
Ehdottaisin vaikka teosta John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe tai Lauren Oliver: Delirium, rakkaus on harhaa. Sinun ehkä kannattaisi myös tutustua nuortenkirjoja esittelevään Sivupiiriin http://www.sivupiiri.fi/ tai Kirjasammon vinkki- ja suosittelupalveluihin http://www.kirjasampo.fi/. Näiden sivustojen avulla voi löytää hakusanoilla ja vinkkien avulla kiinnostavia teoksia.
Ikävä kyllä vastausta ei löytynyt, vaikka kysyimme valtakunnallisella kirjastolaisten postituslistalla.
Toivottavasti joku palstaa seuraava tunnistaa kirjan!
Suomeksi ilmestyneet assosiaatiota käsittelevät teokset saa helposti kartoitettua esimerkiksi Kirjastot.fi:n Frank-monihaun avulla koko Suomen alueelta. Hakua voi rajata asettamalla avainsanaksi termin assosiaatio ja aineistolajiksi kirja. Avainsanaksi voi kokeilla myös termiä kognitiiviset prosessit, jolloin hakutulos on laajempi.
Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista löytyy muutamia suomenkielisiä tietokirjallisuuden teoksia, joissa käsitellään assosiaatiota mielenterveyden näkökulmasta:
Hiltunen, Sinikka; NLP : Perusteet (2003)
Torsti, Marita; Vapaan assosiaation paluu (2001)
Hämeenaho, Pauli; NLP mielenterveystyössä : kokemuksen rakenne muutoksen avaimena (2000).
Helsingin yliopiston kirjastosta kannattaa tiedustella assosiaatioon...
Kattavin apuraha-aiheinen sivusto lienee Suomen ylioppilaskuntien liiton apurahatietokanta:
http://apurahat.syl.fi/
Muita apurahatietokantoja ylläpitäviä sivustoja ovat mm. Suomen kulttuurirahasto ja Säätiöpalvelu.
http://skr.fi/
http://www.saatiopalvelu.fi/apurahan-hakijalle.html
Helppoa tapaa asian selvittämiseen tänä päivänä ei taida olla. Ottohevosista on pidetty kirjaa, mutta on eri asia mitä asiakirjakokonaisuuksia on säilynyt. Kysyimme neuvoa sotahevosia tutkineelta puolustusvoimien asiantuntijalta. Hänen mukaansa hyvä aloituspaikka olisivat hevosottolautakunnan paperit. Jokaisessa kunnassa järjestettiin yksi tai useampia hevosottoja. Niihin osallistui eläinlääkäri, sotilashenkilöstöä ja kunnan edustajia. Jos on tiedossa missä kunnassa ja suurin piirtein milloin hevonen on otettu palvelukseen, hevosottolautakunnasta voisi löytyä mainintoja joko Kansallisarkistosta tai kunnan arkistosta. Hevosottolautakunnan asiakirjoista voisi selvitä minne ja mille joukolle hevonen on määrätty. Kyseisen joukon asiakirjoista...
Anni Swanin sadussa Nokkosnoita esiintyy Tulitukka-tyttö (nimi on kirjoitettu sadussa nimenomaan tässä muodossa). Satu sisältyy esimerkiksi teokseen Valtterin matkassa, joka kuuluu sarjaan Suomalaisia satuja (Weilin + Göös, 1997). Teoksen ovat kuvittaneet Kristiina Louhi ja Riikka Juvonen. Nokkosnoita on luettavissa myös teoksesta Anni Swanin sadut (kuvittaneet Rudolf Koivu, Martta Wendelin, WSOY, 1933) ja Suuri suomalainen satukirjasto. 2, Adalminan helmi : suomalaisia satuja (kuvittanut Kristina Segercrantz, WSOY, 1989).
http://pandora.lib.hel.fi/kallio/sadut/hae.html
http://prettylib.erikoiskirjastot.fi/snki/koko.htm
Valtterin matkassa. Suomalaisia satuja (Weilin + Göös, 1997).
Linnunrata on käytännössä kaikkialla Suomessa katsojan pään yläpuolella taivaankannen ylittävä himmeä "vyö", galaksimme sen yhdestä sivuhaarakkeesta katsottuna. Sille ei voi määrittää mitään yksittäistä kompassisuuntaa, koska se ulottuu - myös silloin kun on liian kirkasta sen näkemiseen - aina taivaanrannasta toiseen suunnilleen Joutsenen tähdistöstä Orionin tähdistön kautta. Linnunrata kyllä näyttää kiertyvän Maan pyörimisliikkeen takia tähtitaivaalla ja kellonajasta riippuen se on taivaalla eri "asennoissa", mutta koska sen näkeminen edellyttää melko täydellistä pimeyttä, edes kaamos-Lapissa tätä kiertymistä tuskin ympäri vuorokauden pystyy seuraamaan. Havainnotsijan leveyspiiriä tärkeämpi tekijä siinä, miten päin Linnunrata taivaalla...
Jaakko Kankaanpää on tulkinnut kysymyksen Doyle-katkelman seuraavasti: "Et ehkä itse loista valoa, mutta valo pääsee loistamaan sinun kauttasi."
Jälkisanoissaan Kankaanpää käy lyhyesti läpi Baskervillen koiran suomennoshistoriaa, ja huomauttaa, että Weilinin vuonna 1904 kustantama käännös lienee itse asiassa A. A. Fabritiuksen työtä (https://finna.fi). Samana vuonna ilmestyi myös vihkolukemistona J. H. Rosenqvistin kustantama "Aatami H:n" suomennos, josta Pohjalaisen kirjapaino Vaasassa julkaisi oman laitoksensa nimellä Kamala öinen kummitus. Tätä ei ikävä kyllä käytettävissäni ole.
Näistä kahdesta Doylen kirjan vuonna 1902 julkaistuun ruotsinnokseen perustuvasta varhaisesta suomenkielisestä versiosta Weilinin kustantama...
Tarkkaa tietoa yhteiskunnan ja kirkon välisistä suhteista Suomessa avioliiton ja vihkimiskäytännön näkökulmasta löytyy Jyrki Knuutilan väitöskirjasta Avioliitto oikeudellisena ja kirkollisena instituutiona Suomessa vuoteen 1629, joka lienee seikkaperäisin oikeus- ja kirkkohistoriallinen selvitys aiheesta. Osana tutkimustaan Knuutila erittelee ja esittelee 25 Ruotsissa ja Suomessa keskiajalla ja reformaatioaikana käytössä ja voimassa ollutta avioestettä. Tärkein este lähisukulaisuus edellytti yhteisiä kantavanhempia, mutta toisaalta kanoninen oikeus omaksui roomalaisesta oikeudesta periaatteen kieltää avioliiton solmiminen adoption (laillisen sukulaisuuden) johdosta. Säännökset olivat kuitenkin roomalaisen oikeuden vastaavia...
Tähän kysymykseen on lähes mahdotonta antaa tyhjentävää vastausta, asia riippuu paljon myös näkökulmasta. Jos lähdetään oletuksesta, että osallisuuteen riittää vaikkapa miehitys ilman vastarintaa, niin viimeistään toinen maailmansota osallisti käytännössä kaikki modernin ajan valtiot osaksi jonkinlaisia sotatoimia.
Jos ajatellaan, että osallisuuteen vaaditaan aktiivista sotimista maiden välillä, niin silloin aihetta voidaan tarkastella hieman laajemmasta näkökulmasta. Tällöin hyvä esimerkki voisi olla vaikkapa Islanti (https://fi.wikipedia.org/wiki/Islanti), joka historiansa aikana ei ole ollut aktiivisena toimijana yhdessäkään sodassa. Islanninkin voi silti nähdä osallistuneen toiseen maailmansotaan epäsuorasti amerikkalaisten...
Antti Tuuri on teoksissaan leimallisesti Etelä-Pohjanmaan ja pohjalaisten kuvaaja. Toki muutakin aihepiiriä tuotannosta löytyy. Olisiko kyseessä siis kuitenkin Heikki Turunen, joka on mainitsemasi alueen sodanjälkeisistä asutustilallisista kirjoittanut useammassakin teoksessa?
Erityisesti ns. raivaajasarjan viidessä romaanissa liikutaan Lieksan seudun asutustilallisten parissa ja Egyptinkorvessa: Hupeli (1978), Kolmen hevosen mies (1981), Punahongan hehku (1982), Mustarinnan lapset (1985), Maan veri (1987).
Suojärveä ja suojärveläisiä evakoita Turunen on kuvannut myöhemmässä Kuokka ja kannel -trilogiassaan: Kuokka ja kannel (2016), Vinoristin kansa (2017), Nenkoset (2018)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Tuuri
http://...
Paljon apua ei kirjastojen kokoelmistakaan löytynyt. Tytti Luukon kirjassa Vanhoja tansseja ja vuosisadan vaihteen tansseja: tanssittavaksi akateemisissa tilaisuuksissa, lukioiden vanhojen päivien tanssiaisissa, koulujen juhlissa (Helsingin poliisisoittokunta, 1998) kerrotaan, että "fireman's dance on Amerikan alkuaikojen suosikkitanssi, joka oletettavasti esitti tähtiosaa amerikkalaisten palomiesten tanssiaisissa". Kirjaan kuuluu myös äänite, jossa kerrotaan äänitteellä olevan 1900-luvun alun suosikkitansseja.
Kirjan ja cd-levyn saa lainaan ainakin pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__SVanhoja%20tansseja%20ja%20vuosisadan%20vaihteen%20tansseja__Orightresult__U?lang=fin&suite=...
Kyseessä on Bénédicte Lafartén lastenkirja Koppilakki ja pullatäti (Passe-casquette et petits gâteaux, suom. Pirjo Santonen, Kustannus-Mäkelä, 1992). Kirja kuuluu Osaan jo lukea -sarjaan.
Kirjan sisältö on kuvattu lastenkirjainstituutin Onnet-tietokannassa näin: "Vanhat sisarukset Leevi ja Maria käyvät joka iltapäivä kävelyllä koulun luona. Leevi pelaa poikien kanssa koppilakkia ja Maria jakelee leivonnaisia. Mutta kotona he vain riitelevät."
Kirja kuuluu lukuisien kirjastojen kokoelmiin, myös sinun kirjastoalueellasi.
https://www.finna.fi/
https://lastenkirjainstituutti.fi/kirjasto/onnet-tietokanta
Saikan Manta -maalauksesta on kuva ainakin kirjassa Kansallispuku (Leena Holst, 2011). Maalauksen on tehnyt Agathon Reinholm vuonna 1879. Tarkempaa aineistoa (sekä tekstiä että kuvia) Mouhijärven kansallispuvun jäljittämisestä on koottuna SKS:n kansanrunousarkistosta.
Suomi-neito on kulttuurihistoriallisesti ollut pikemminkin symboli eikä kukaan tietty hahmo tai henkilö. Suomi-neito on useimmiten kuvattu nuorena, kauniina ja vaaleahiuksisena naisena, joka on pukeutunut kansallispukuun tai neitseellisen valkeaan mekkoon. Näin ollen Saikan Manta on istunut tähän Suomi-neidon tyyppiin.
Tästä on olemassa erilaisia teorioita. Yhden teorian mukaan Shinigamit "valkaisevat" eli puhdistavat samalla tavalla kuin valkaisuun tarkoitetut kemikaalit. Sarjan luoja Tite Kubo on sanonut Shūkan Shōnen Jump -lehden haastattelussa (11/2008), että aikoi alunperin antaa sarjalle nimeksi mustaan viittaavan nimen (koska Shinigamit pukeutuvat mustaan Shihakusho-asuun), mutta antoikin sen sijaan valkoiseen viittaavan nimen. Erään teorian mukaan yksi syy olisi ollut Tite Kubon suosikkiyhtye Nirvana. Yhtyeen ensilevyn nimi on Bleach.
Kyseinen loru löytyy kokoelmasta Hanhiemon iloinen lipas, johon Kirsi Kunnas on riimitellyt suomeksi englantilaisia lastenkamarirunoja. Alunperin kokoelma ilmestyi vuonna 1954, jonka jälkeen siitä on otettu lukuisia uusia painoksia,
