Jos lähdette hakemaan kyseistä teosta, on suositeltavaa, että soitatte ensin Pasilan kirjaston yhteydessä olemaan kirjavarastoon (puh. 09 3108 5230) ja pyydätte tarkistamaan, että kyseinen teos on paikalla. Samalla voitte pyytää varamaan teoksen nimellänne. Teos toimitetaan saman tien Pasilan kirjaston lainaustoimistoon, josta voitte noutaa sen.
Pasilan kirjaston yhteystiedot löytyvät alla olevasta linkistä.
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pasilan_kirjasto/Yhtey…
Kadonneeksi ilmoitettu kirjastokortti poistetaan käytöstä.
Kuoletettua korttia ei voi ottaa uudelleen käyttöön. Uusi kirjastokortti on maksullinen, aikuisilta 3 euroa ja lapsilta 2 euroa.
Uuden kortin saa mistä tahansa Helmet-kirjastosta.
Asia on kirjattu Helmet-kirjaston käyttösääntöihin:
http://www.helmet.fi/Preview/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/HelMetki…
http://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Usein_kysyttya/Usein_kysyttya__ongelmat…
Kysymyksen sitaatti ei ole Aldous Huxleyn Uljaasta uudesta maailmasta. Huxleyn maailmanvaltion tunnuslauseen "Yhteisyys, samuus, lujuus" erittely on peräisin J. N. Smithin Uljasta uutta maailmaa käsittelevästä kommentaariteoksesta, joka on ilmestynyt kirjallisuustieteellistä oppimateriaalia julkaisevassa GradeSaver ClassicNotes -sarjassa vuonna 1999.
http://www.gradesaver.com/brave-new-world/study-guide/quotes/
Deborah Nilandin kirja Hurjan hupsut hipat (1979) etenee aakkosittain ja jokaisen aakkosen kohdalla kuvaillaan, mitä hirviöiden hipoissa tapahtui. Voisiko tämä olla muistamasi kirja?
Kirjan saa lainaan Lahden kaupunginkirjaston lastenosaston varastosta:
http://www.lastukirjastot.fi/work?workId=8556bee6-e7d6-49be-b1a6-800a8e…
Kyseessä on A.H. Sidgwickin teos Kävelyesseet, josta on luettu katkelma tänä aamuna Yle Radio 1:n Päivän mietelauseena. Alkuperäinen teos on julkaistu jo 1912, mutta suomennos ilmestyi vasta viime vuonna.
Kirjoista tätä tietoa ei ole löytynyt.
Lahden kaupunginmuseolla on Askon kalusteisiin liittyvä tietopalvelusivu, josta kannattaa kysyä tätä asiaa:
http://www.lahdenmuseot.fi/museot/fi/historiallinen-museo/kokoelmat/kys…
Facebookissa olevan kyseistä kalustoa koskevan joulukalenterikilpailun https://www.facebook.com/askohuonekalut/photos/a.554678084543564.133727…
vastauksissa puhutaan varsin yksimielisesti 80-luvusta. Oikea vastaus julkistetaan lähipäivinä. Suunnittelijaa ei ole kukaan maininnut.
Kirjastot.fi:n Monihaun http://monihaku.kirjastot.fi/fi/ mukaan Irene Caran vuonna 1983 julkaistua vinyylilevyä What a feelin' on pääkaupunkiseudun kirjastojen Tikkurilan musiikkivarastossa ja Hämeenlinnan musiikkiosaston varastossa.
CD-albumia ei valitettavasti löytynyt kirjastoista.
Tekijänoikeussivuston mukaan "tekijänoikeus tarkoittaa tekijän lähtökohtaista yksinoikeutta päättää teoksensa käytöstä". http://www.tekijanoikeus.fi/tekijanoikeus/ . Tekijänoikeus on voimassa tekijän eliniän ja 70 vuotta hänen kuolemansa päätyttyä.
Kannattaa olla yhteydessä tekijänoikeudet omistavaan tahoon tai teoksen kustantajaan. Esimerksi WSOY:n sivuilla kerrotaan: "Kansikuvan tai kirjailijakuvan saa julkaista vain kirjasta/kirjailijasta kertovan artikkelin yhteydessä tai kirjan/kirjailijan markkinointiin liittyvissä julkaisuissa."
http://www.wsoy.fi/palvelut/medialle/
Otavan vastaava sivusto: "Otavan kansikuvien ja kirjailijakuvien käyttö on sallittua kirja-arvostelujen ja kirjaa tai kirjailijaa käsittelevien artikkeleiden ja...
Suomeksi ei synkkää fantasiaa (dark fantasy tai grimdark) ei ole taidettu julkaista paljonkaan. Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/2017 olevassa artikkelissa Grimdark: raadollisuuden rajamailla ainoat suomalaiset esimerkit ovat Praedor-sarjakuvan maailmaan sijoittuvat kirjat. Artikkelin kirjoittajat Aleksi Kuutio, Markus Harju ja Jukka Halme mainitsevat nimeltä Jaakko Alamikkulan romaanin Koston kukkulat, mutta tyyliltään samanlaisia ovat Praedor-novellikokoelmat Kahden mailman seikkailijat ja Kirotun maan kulkijat sekä Ville Vuorelan romaanit Vanha koira ja Käärmetanssija. Luonnollisesti Petri Hiltusen alkuperäiset Praedor-sarjakuva-albumit sopivat genreen myös.
Synkkään fantasiaan lasketaan usein myös selkeämmin kauhukirjallisuuden...
Musiikintekijä-lehden numerossa 1/2006 ilmestyneessä Kari Kuuvan 60-vuotishaastattelussa on maininta Daa-Da Daa-Dan levytyksestä: "Sammy lauloi mielettömällä fiilingillä, ja mä karjuin kuorostemmat "everybody"-huutoineen."
Eli kyseessä on kappaleen säveltäjä Kari Kuuva.
https://musiikintekijat.fi/artikkeli/kari-kuuva-60-vuotta-elama-taynna-rokkia-ja-pelargoniaa/
Chrisse Johanssonin julkaistussa haastattelussa on myös kerrottu levytystilanteesta:
"Piti saada meteliä meidän biisiin ja kun studiossa ei enää äänittäjän, Sammyn ja mun lisäks ollut ketään saati sitten kuoroa, me haettiin Kari mukaan ja mekkala oli taattu. Kaikki se ylimääräinen kailotus siinä biisissä siirtyi levylle ja mulle tulee edelleen hyvä fiilis kun sitä...
Tuula Kallioniemen Reuhurinne-sarjan kirjoissa Aaveita ja avaruusolentoja sekä Faneja ja fossiileja on kysymyksiä kirjojen sisällöistä sekä myös oikeat vastaukset. Lisäksi tehtäviä löytyy myös Kirjoja ja kummituksia-, Hässäkkää ja hätähousuja- sekä Räppiä ja rettelöitä-kirjoista. Tehtäviin vastaamiseen voidaan tarvita myös kirjan ulkopuolista tietämystä.
Kirjan sisältöön liittyviä salapoliisitehtäviä löytyy Johanna Hulkon Geoetsivät-sarjan kirjasta Geoetsivät ja kadonnut muinaispurkka sekä Kallioniemen Reuhurinne-sarjan kirjasta Pusuja ja pulmia.
Häntä jäässä ja muita juttuja -kirjassa on lyhyitä kertomuksia, jotka on suunnattu 3-4-luokkalaisille. Lisäksi tarinoihin kuuluu kattava tehtäväpaketti opetushallituksen sivuilta...
Varhaisin auton suunnanosoituslaite oli tiettävästi J. B. Freemanin vuonna 1893 auton perään asentama rulla, johon kytketyn narun avulla se saatiin näyttämään sanoja "stop", "vasemmalle" ja "oikealle". Tätä seurasivat erilaiset mekaaniset varret, jotka työntyivät ulospäin vastaavalle puolelle autoa kuin kuljettaja siirsi säätövipua. Vuoteen 1905 mennessä tällaiset semaforit olivat muuttuneet pneumaattisesti toimiviksi ja itsepalautuviksi F. Bergerin keksinnön mukaisesti.
Kolme vuotta myöhemmin italialainen Alfredo Giansanti Barrachini käytti erillisiä semaforivarsia, jotka oli valaistu sisäpuolelta sähkölampuilla. Vaikka hän alun perin käytti varsia vaijereilla, niissä oli mahdollisuus myös sähkön avulla tapahtuvaan nostoon. Vuonna...
Sotakorvaukset maksettiin tuotteina, ei rahana. Sotakorvausten määrästä päätettiin Välirauhasopimuksessa syksyllä 1944.
Sotakorvauksiin kuului :
Koneet ja laitteet, arvo 101 miljoonaa dollaria
Uudet alukset 60 miljoonaa dollaria
Vanhat laivat 14 miljoonaa dollaria
Puutavara ja puunjalostustuotteet
Kaapelituotteet 25 miljoonaa dollaria
Sotakorvauksien maksamiseen Suomella oli perin kuusi vuotta aikaa. Sotakorvauksina maksettujen tuotteiden arvo sovittiin laskettavan vuoden 1938 tason mukaisesti. Vuonna 1948 Neuvostoliitto tosin alensi jäljellä olevasta toimituskiintiöstä puolet ja suostui jatkamaan maksuaikaa kahdella vuodella. Suomi siis sai sotakorvaukset maksettua vuonna 1952, jolloin myös Valvontakomissio poistui maasta....
Kaikilla ihmisillä on ihmisarvo. Kaikkien ihmisten pitäisi olla samanarvoisia, mutta käytännössä näin ei ole. Esimerkkejä riittää ympäri maailman, ja ihan jo kotimaassakin. Ihmisten lähtökohdat ja mahdollisuudet yhteiskunnassa ovat erilaisia. Yksinkertainen esimerkki on verrata keskenään upporikkaan ja rutiköyhän henkilön mahdollisuuksia ja vaikutusvaltaa, sekä muiden ihmisten suhtaumista heihin. Tai pakolaisen ja "oman kansalaisen" asemaa yhteiskunnassa. Kaikkien samanlainen kohtelu ei aina riitä takaamaan yhdenvertaisuuden toteutumista. Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteuttaminen edellyttääkin, että syrjintään perustuvaa eriarvoisuutta pyritään aktiivisesti poistamaan esimerkiksi erilaisilla edistämistoimenpiteillä, mukaan lukien...
Suomenlinnan pääsaarten pesimälinnustoa on luonnehdittu sanoin "monipuolinen muttei mitenkään erityinen". Kevättalvella Suomenlinnan etelävallien pälvipaikoilla voi tavata kottaraisia, kiuruja ja niittykirvisiä. Saaren jaloissa lehtipuissa viihtyy kultarinta, joka Suomessa on levinneisyydeltään eteläinen laji eikä siis välttämättä aivan jokapäiväinen tuttu kaikille suomalaisille – olkoonkin, että harvinaisena sitä esiintyy meillä Oulun korkeudelle saakka.
Kiinnostavin osa alueen pesimälinnustoa löytyy Suomenlinnan ja kantakaupungin välisiltä luodoilta, joista osa on suojeltu. Lauttamatkalla Suomenlinnaan, lauttareitin länsipuolisilla luodoilla pesii haahkoja, sotkia, koskeloita, viisi lajia lokkeja – täältä löytyy esimerkiksi...
Taskukirjastossa todettiin hetkellinen häiriö, joka kesti viikonlopun yli. Normaalisti Taskukirjaston toimintahäiriöiden syynä on yleensä rajapintaongelma Helmet-kirjastojärjestelmässä, niin ilmeisesti tälläkin kertaa. Rajapintaongelma aiheuttaa sen, että kirjastojärjestelmään liitetyt ohjelmat, kuten Taskukirjasto, eivät saa yhteyttä järjestelmään ja näin ollen eivät voi toimia normaalisti. Ongelma pyritään aina selvittämään niin pian kuin mahdollista, mutta jos ongelma ilmenee viikonloppuna, sen selvittäminen saattaa siirtyä alkuviikkoon.
Tietoja saattaa löytää Siirtokarjalaisen tie -nimisestä henkilöhakemistosta, joka löytyy Turun kaupunginkirjastosta. Kirjasarja on 4-osainen ja siinä on mukana erillinen osoiteluettelo vuoden 1970-1971 asuinpaikkojen mukaan.
Mikäli etsimäsi henkilöt ovat antaneet tuohon kirjasarjaan tietojaan, sieltä saattaa löytyä lähtöpaikkakunta ja kaikki sotien aikaiset evakkopaikkakunnat.
Kirjallisuutta:
Siirtokarjalaisten tie. I-IV. Turku : Nyky-Karjala, 1970.
Siirtokarjalaisten tie: osoitehakemisto Turku : Nyky-Karjala, 1971.
Kansallisarkiston verkkopalveluihin kuuluu Karjala-tietokanta, johon on tallennettu luovutetun Karjalan seurakuntien kirkonkirjoista koottuja henkilötietoja 1600-luvulta alkaen. Nimi- ja asuinpaikkatietojen lisäksi voi etsiä...
"Hyvä Veli" on ollut alun perin nimenomaisesti kirjeenvaihtoon kuulunut tapa puhutella vastaanottajaa, kun on tarvittu muodollista tuttavallisempaa ilmausta. Suomalaisessa perinteessä "rakas"-sanaa on käytetty vain niin sanotusti tositarkoituksessa, hyvin läheisten tai sukulaisten välisessä kirjeenvaihdossa, eikä englantilaisen kielialueen "Dear..."-aloitus siksi sovellu kovinkaan hyvin suomalaiseen tunneilmastoon. "Veli"-sanan käyttöön voisi ajatella päädytyn vaikkapa siksi, että on haluttu ilmaista jonkinlaista henkistä sukulaisuussuhdetta ilman tarpeetonta tunteilua. Per T. Ohlssonin kirjassa Albert Bonnier ja hänen aikansa kuvataan Bonnierin ja Zacharias Topeliuksen välisen kustantaja–kirjailija -suhteen kehkeytymistä...
