Kuvauksen perusteella kyseessä voisi olla Eläinten suuri satukirja / toim. Wendy Cooling, kuv. Penny Dann (WSOY 2001).
Toinen vaihtoehto voisi olla Rod Campbellin Lorulaatikko, jossa on 20 tarinaa. Kirjassa on vain 24 sivua, joten tarinat ovat todella lyhyitä!
Kolmas vaihtoehto: Vuosi täynnä tarinoita: 366 satua ja runoa / Adams, Georgie. Sopisi kuvaukseen, väri keltainen, kannessa monia eläimiä…
Kirjojen saatavuuden voi katsoa Piki-verkkokirjastosta, osoitteesta http://kirjasto.tampere.fi/Piki?formid=find2 Omaksi kirjan voi ostaa varmaankin vain jostakin antikvariaatista.
Lausahdus on Shakespearen näytelmästä Coriolanus kolmannen näytöksen loppupuolella: "I will not do't,Lest I surcease to honour mine own truth and by my body's action teach my mind a most inherent baseness". Suomeksi Paavo Cajander on kääntänyt sen seuraavasti: "En, sit' en tee. Näin totuudelt' en kunniaansa ryöstä; Ja halpuutt' ilkeintä en ruumiin eleill' Opeta sielulleni." Lauri Sipari on suomentanut sen seuraavasti: "Ei, en tee sitä, etten kadottaisi omaa totuuttani, ja ruumiini teoin opettaisi mielelleni ikuista alhaisuutta."
Kyseinen möykky on arkkitehdin "arkkitehtoninen näkemys", jolla ei ole varsinaista käyttötarkoitusta. Se on "hyppyaltaan ja hyppytasanteiden luonnollinen jatkumo kattoikkunasta julkisivukuvaan".
Kirjaston kotipalvelun saatavuus maaseudella riippuu kunnan kirjastopalvelujen laajuudesta. Esimerkiksi Joensuuhun kuuluvissa maaseutukylissä palvelua saa eri tavalla. Yleisimmin aineiston toimittaa asiakkaalle joku kirjaston henkilökunnasta tai kirjasto kokoaa asiakkaan toiveet kassiin, jonka kunnan kotipalveluhenkilö vie muun käynnin yhteidessä perille. Jos kirjastoauton reitti kulkee läheltä, voi myös sitä kautta saada henkilökohtaista palvelua.
Espoon ja Vantaan kaupunginkirjastot ovat tosiaan luopuneet varausmaksuista. Joissakin Espoon kirjastoissa, mutta ei kaikissa, varaukset voi hakea itse kirjaston varaushyllystä. Helsinki ei ole ainakaan toistaiseksi aloittamassa samaa käytäntöä.
Minna Luukkaisen teoksessa Viitotut elämät : kuurojen nuorten aikuisten kokemuksia viittomakielisestä elämästä Suomessa (2008) kerrotaan, että vaikeampaa kuin tulla ymmärretyksi ovat kuuroihin liitetyt stereotypiat. Toisaalta eri kielestä, "vähemmistökielestä"" johtuvat ongelmat ylläpitävät näitä mielikuvia. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/36061/viitotut.pdf?sequence… . Referaatti väitöskirjasta http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/vammaispalvelujen-kasikirja/tutkimus…
Viittomakieliset Suomessa, toimittanut Anja Malm, 2000 viittaa tähän samaan erilaisuuden ongelmaan. "Erilaisuus on aina ongelma, varsinkin jos itse kuuluu enemmistöön ja "nuo toiset" ovat vähemmistössä".
Kuurojen yhdistysten aktiivit mainitsevat tapaamisessaan,...
Sukunimen suojaaminen ei vaadi mitään erityisiä toimenpiteitä, sillä Suomen nimilain mukaan kaikki käytössä olevat eli väestörekisteriin kirjatut sukunimet ovat suojattuja. Se tosin ei estä nimen ottamista, mikäli tietyt edellytykset täyttyvät. Esimerkiksi jos sukunimi on ollut esivanhempien laillisessa käytössä, se voidaan hyväksyä uudeksi nimeksi. Sitä taas ei voi lainsäädännön mukaan estää mitenkään. Aikaisemmin Suomalaisuuden liitto ylläpiti luetteloa suojatuista sukunimistä, mutta luettelolla ei ole mitään juridista merkitystä.
Osoitteesta http://www.genealogia.fi/st/2...2-11.htm löytyy hyödyllinen Urpo Kankaan artikkeli, jossa kerrotaan suojatuista sukunimistä. Nimilaki löytyy Finlex-tietokannasta osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/...
Liedon kirjastossa ei ole kierrätystä, mutta Turun kaupunginkirjaston pääkirjastosta löytyy tällä hetkellä juuri sellainen BookCrossing-piste, johon voi tuoda kirjat.
Tarkoitat varmaan lasten kuvakirjasarjaa Tammen kultaiset kirjat. Sarjan teokset olivat käännöksiä yhdysvaltalaisen kirjasarjan teoksista. Kustannusosakeyhtiö Tammi aloitti sarjan julkaisemisen Suomessa vuonna 1952, ja Pikku Viu-Viu oli ensimmäisiä sarjan teoksia. Tällä hetkellä sarjassa on julkaistu kaikkiaan jo yli 210 kirjaa.
Voit hakea sarjaan kuuluvia kirjoja Vanamo-verkkokirjastosta kirjoittamalla hakukenttään "Tammen kultaiset kirjat". Kokoelmastamme löytyvät myös nuo mainitsemasi Pikku Viu-Viu ja Aku Ankka -kirjoja.
Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan kirjastojen verkkokirjasto:
https://vanamo.verkkokirjasto.fi
Lisätietoa sarjasta:
http://www.lastenparhaatkirjat.fi/Tammen-kultaiset-kirjat_vanha/TKK_his…
http://www....
Kyseessä on todennäköisesti Ilmari Hannikaisen yksinlaulu Satu op. 15 nro 2 L. Onervan runoon. Se alkaa sanoilla "Pienon, vienon prinsessalapsen". Viola-tietokannan mukaan se on julkaistu vain nuottina, ei äänitteenä ollenkaan. Se on silti voinut soida joskus radiossa. Nuotin saa tarvittaessa mm. Sibelius-Akatemian kirjastosta.
Aukusti Salon kansakoulun lukukirjasta löytyy Maija Konttisen tarina nimeltä Voikukkia. Mahtaisiko olla kyse tästä tarinasta?
Saatte tarinan sähköpostiinne.
https://www.vaskikirjastot.fi/web/arena/welcome
https://piki.verkkokirjasto.fi/web/arena
Salo Aukusti: Meidän lasten elämää (Otava, useita painoksia)
Marraskuussa 2014 tähän kysymykseen on vastattu, että suomennosten kustantajan Tammen mukaan sarjaan ei ole tulossa jatkoa:
http://www2.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=5c726a72-7f…
Elokuvatietokanta IMDB kertoo Keplo Leutokalma -elokuvan (englanniksi Skulduggery Pleasant) olevan vasta valmisteilla:
http://www.imdb.com/find?ref_=nv_sr_fn&q=Skulduggery+Pleasant&s=all
Liksomin novelli, johon Korjuksen lyhytelokuva perustuu, on Tyhjän tien paratiisit -kokoelman päättävä tarina, joka alkaa sanoin "Se oli alkukesä ja kaikki hommat tekemättä."
Tyhjän tien paratiisit ilmestyi ensimmäisen kerran WSOY:n kustantamana vuonna 1989.
Ei lainata -merkinnällä varustetut kirjat ovat käsikirjastokirjoja ts. kirjoja, joita voi vapaasti käyttää kirjastossa, mutta ei lainata kotiin. Käsikirjastoon pyritään keräämään juuri Stephen King -bibliografian kaltaisia kirjoja, jotka kiinnostavat monia (= kirjoja kysytään usein, jolloin on tärkeää, että ne ovat aina paikalla) ja joita käytetään tiedonhaun lähteinä. Käsikirjastokirjoja voi toki vapaasti kopioida kirjastossa.
Turun kaupunginkirjaston aineistorekisteristä http://www.turku.fi/kirja/ löytyy useita viitteitä asiasanoilla "kuvittajat" ja "kuvitus". Kuvittajia koskevat hakuteokset ovat usein vieraskielisiä, esim. "Something about the author: facts and pictures about authors and illustrators of books for young people" ja "Författare och illustratörer för barn och ungdom: porträtt på svenska och utländska nutida författare och illustratörer", suomeksi löytyy Suomen nuorisokirjallisuuden instituutin julkaisema "Mielikuvia: suomalaisia lastenkirjankuvittajia" (1989). Luokasta 75.12 (kirjankuvitustaide) löytyy esim. Eka Lainio: Olipa kerran: puhetta kirjasta ja kirjojen teosta" (1993), jossa kerrotaan mm. kirjoittamisesta ja kuvan osuudesta kirjojen...
Nimeke:
Kanan ohrapelto
Kielet:
Suomi
Pääsana:
ENNO, Ernst
Pääkirjaus tekijästä:
Enno, Ernst
Lisäkirjaus tekijöistä:
Kivit, R.; Haavio, Martti
Tekijät:
[teksti E. Enno ; kuvat: R. Kivit; suomeksi mukaillut Martti Haavio]
Julkaisutiedot:
Porvoo : WSOY, 1938
Ulkoasu:
11, [1] s. : kuv.
ISBN:
nid.
Julkaisusarja:
Kultainen koti; [2]
Kysymäsi kirja on Kultainen koti-sarjassa ilmestynyt "Kanan ohrapelto". josta on otettu paljon painoksia 1930-luvulta lähtien.
Voit etsiä kirjaa omaksesi nettiantikvariaateista tai kysyä lainaksi oman kirjastosi kaukopalvelusta.
Disneyn piirretty on varmaankin oma...
Sanonta on ollut olemassa muodossa "kikka kutonen" jo ennen Kikan levyä, joka ilmestyi vuonna 1991. Heikki Paunonen (Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii : Stadin slangin suursanakirja) tosin ajoittaa "K-6":n 90-luvulle, mutta se on kuitenkin tätä vanhempaa perua.
Paunonen määrittelee kikka kutosen "taitavaksi harhautukseksi pelissä tai harhautukseksi yleensä". Onkin luultavaa, että sanonnan alkuperä on urheilumaailmassa. Varhaisin K-6, johon sanonnan alkuperää selvitellessäni törmäsin, löytyy Helsingin Sanomien urheilusivuilta: "'No tavallinen kikka kutonenhan tämä oli', naureskeli [Heikki] Lähteenkorva." (HS, 30.11.1975)
Pitäisin siis todennäköisenä, että Kikan markkinointitiimi on levyä nimettäessä yksinkertaisesti hyödyntänyt...
Heti aluksi täytyy varoittaa, että vastaajat emme ole laintulkinnan ammattilaisia, joten vastaus on laadittu vain maallikkotietämyksen perusteella. Varmempaa tietoa saat laintulkinnan ammattilaisilta.
Päiväkirjoilla ei ole mitään julkistusaikaa, vaan niiden julkistaminen on kokonaan kirjoittajan itsensä tai hänen perikuntansa asia. Luultavasti useimmat päiväkirjat eivät tule koskaan julki siinä mielessä, että ne julkaistaisiin kaikille avoimesti. Arkistoihin talletetuille päiväkirjoille on saatettu säätää jokin salassapitoaika, jonka jälkeen ne ovat kenen tahansa vapaasti luettavissa. Päiväkirjan omistajalla ei ole kuitenkaan mitään velvollisuutta julkistaa koskeen päiväkirjaa.
Yleisesti ottaen päiväkirjan julkaisemista koskee sama...
Topeliuksen osoitteiden jäljittämistä hankaloittaa hieman se, että sekä hänen omissa Elämäkerrallisissa muistiinpanoissaan että Topeliuksen elämäkerturien teoksissa useasta Topeliuksen Helsingin-kodista mainitaan vain kadun tai talon nimi. Kahden kadun kulmauksessa sijainneisiin rakennuksiin saatetaan eri lähteissä viitata eri kadun nimellä, eivätkä kadun numerotkaan aina pidä yhtä eri lähteiden välillä. Myös asumisen ajankohdissa on jonkin verran heittoa lähteiden kesken.
Topelius vaikutti olevan muuttavaista sorttia, joten oheinen lista hänen Helsingin-osoitteistaan ei välttämättä ole lähestulkoonkaan täydellinen. Ajoitukset ovat viitteellisiä, lähteiden keskinäisestä erimielisyydestä johtuen.
1832-33 Maneesikatu 5 (...
