Tässä Ylen Tietopalvelun vastaus: Radion urheilutoimituksesta kerrottiin, että tuo tunnus on soinut heillä 1980-luvulla. Se jäi pois 1990-luvun alussa, kun siirryttiin 5 minuuttisiin lähetyksiin. Tarkkoja vuosia ei toimituksessa muistettu.
Kirjastoautotoimintaa käsittelevää uudempaa kirjallisuutta näyttäisi olevan tarjolla melko niukasti. Uusimmat koko maan kirjastoautotoimintaa koskevat teokset ovat yli kymmenen vuotta vanhoja.
Kyöstiö, Antero : Kirjastoautoselvitys : vuoden 1989 kirjastoautokyselyn tulokset (1991)
Kirjastoautotoiminta (1985)
Paikallisemmalla tasolla aihetta käsittelee seuraava teos:
Määttänen, Antero : Kirjastoautotoimintaa 35 vuotta : Mikkelin maalaiskunnan kirjastoautopalvelut 1966-2001 (2001)
Aleksi-artikkelitietokannasta löytyy kaikkiaan 80 kirjastoautoja käsittelevää artikkelia. Tässä muutama esimerkki:
Verho, Seppo : Kirjastoautot yhtykää! : kirjastoautopäivät Lahdessa (Kirjastolehti 2005, nro 6, sivu 20)
Verho, Seppo : Helmin ensimmäinen...
Esimerkiksi Jari Paavonheimon uusin teos(2006) "Digitaalisen ja painetun rajalla: kirjoiuksia kirjasta, digitaalisuudesta ja kirjastosta" voisi olla sopivaa lähdemateriaalia. Samoin Hiidenkivi-lehdessä 2006;(90);13;6-8 julkaistu Jari Paavonheimon artikkeli "Kirjan monikasvoinen tulevaisuus".
Yleisestä suomalaisesta asiasanastosta e-kirjalle asiasanoiksi löydät elektroniset julkaisut, sähköiset julkaisut ja sähkökirjat. E-kirjat tai verkkokirjat eivät ole asiasanoja, mutta niillä voit toki hakea vapaasanahaulla.
Lähdemateriaalia e-kirjoista löytyy runsaasti.
Hyvä linkkikokoelma ulkomaista työnhakua varten löytyy Hämeenlinnan kaupunginkirjaston Makupaloista:
http://www.makupalat.fi/Categories.aspx?classID=36385a9d-d862-41f1-ac4c…
Eures, eurooppalaisen ammatillisen liikkuvuuden portaali, sisältää myös työnhakupalvelun:
http://europa.eu.int/eures/main.jsp?catId=482&level=2&acro=job&lang=fi&…
Näistä kotimaisista turvallisuusalan linkeistä voi myös päästä eteenpäin:
http://www.linkkitalo.fi/SPT--BrowseResources.php?ParentId=309
Ulkomaisista yrityksistä voi etsiä tietoa Makupalojen ulkomaisten yrityshakemistojen kautta:
http://www.makupalat.fi/Categories.aspx?classID=4a06b7e8-9d96-40ac-a0f6…
Yksi runo nimeltä Kukkopoikain taistelu on löytynyt. Se on Vilho Rantasen kirjoittama ja löytyy ainakin Laurisen ja Valtasaaren kirjasta Lukutoveri II: lisälukemisto kansakoulun III ja IV luokalle vuodelta 1954. Olisikohan tämä oikea? Pitkä runo alkaa näin:
Syksypuoleen kanalasta
kuului aika napina.
Näytti siltä, että syntyy
siipikansan kapina.
Peräti kolmelle kollegella tuli kuvauksestasi ensimmäisenä mieleen Anton Tshehovin novelli "Aro". Novelli löytyy mm. novellikokoelmasta "Aro ja muita novelleja" (Otava, 1997).
Voisiko kuvitella tuohiseksi kuulotorveksi käytettävän tuohitorvea. Tuohitorven teosta löytyy kirjoista:
-Lindqvist, Sven E. : Miten tehdään tuohitöitä, 1987
-Kautovaara, Pekka: Käden taidot 2. vihko, 1984
-Taitokirja (toim. Vilho Setälä), 1952
HelMetistä löytyy ainakin seuraavat: Galilei 5 Aaltoliike, Grimvall: Miksi taivas on sininen, Maiseman valot ja värit. Voit katsoa saatavuuden www.helmet.fi . Myös asiasanalla aaltoliike löytyy lisää kirjoja. Sanalla heijastuminen löytyy kirja "Miksi tasopeili kääntää oikean vasemmaksi, mutta ei yläpuolta alapuoleksi".
Kysyin kollegoilta ympäri Suomea, mutta valitettavasti kukaan ei tunnista tätä novellia. Wikipediasta löytyy englannin kielellä lista romaaneista ja novelleista, joissa kerrotaan teleporttauksesta (teleportation in fiction). Ehkä sieltä löytyy oikea tarina.
Tässä linkki: http://en.wikipedia.org/wiki/Teleportation_in_fiction
Listasta puuttuu Alfred Besterin romaani Määränpäänä tähdet, jossa myös kerrotaan teleporttauksesta.
Vielä 1800-luvulla hautaustoimitukset jaettiin neljään ryhmään: julkiseen, hiljaiseen, paheelliseen ja häpeälliseen hautaukseen. Vuoden 1869 Kirkkolain 88 pykälässä säädetään, että ”se jostakin seurakunnasta kuollut, josta ei tiedetä kuka hän on taikka missä hänen oikea kotonsa on ollut” haudataan hiljaisuudessa. Hiljaisen haudansiunaamisen toimittaa pappi, mutta ilman minkäänlaisia menoja, puheita, saarnaa ja kellojen soittamista. Tämä pykälä kumottiin 1910. Tuntemattomien ruumiita haudattiin nälänhädän ja koleraepidemian aikana joukkohautoihin. En onnistunut selvittämään mitä tuntemattomien haudoille oli kirjoitettu. Lähteitä: Pentikäinen, Juha : Suomalaisen lähtö, 1990. s. 126- , Levähdyspaikka : Vantaan seurakuntien hautausmaat...
Voisikohan kyseessä olla Mirjam Lohen teos nimeltä Nuttu (Teos, 2008)?
Kannessa ainakin on tyttö vaaleanpunaisessa mekossa ja kuvauskin kuulostaisi vähän siltä mitä etsit. Tässä linkki kustantajan sivulle, jossa on kuva kirjan kannesta ja kuvaus juonesta: http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2008-syksy/nuttu.html
Seriphus politus on Sciaenidae -heimoon kuuluva kala, englanninkielinen nimi on queen croaker tai queenfish, lisätietoja esim. http://www.fishbase.org/summary/Seriphus-politus.html.
Maailman kalojen nimet -kirjassa heimo Sciaenidae on suomeksi rummuttajat (rumpukalat).
Kuvaukset kiertelevistä filmien näyttäjistä ovat pääasiassa vuosisadan alkupuolelta tai sota-ajan poikkeusoloista; sodanjälkeisestä kiertuetoiminnasta löytyy etupäässä pikku mainintoja. Monella näytösten järjestäjällä oli käytössään teltta esityksiä varten. Tarvittavan laitteiston virtalähteinä olivat aggregaatit, vesijäähdytteisillä petrolimoottoreilla toimivat liikuteltavat sähkölaitokset. Kiinteiden teatterien rakentaminen vähensi kiertuetoimintaa, mutta pienimuotoinen renessanssi koettiin heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.
Kirjallisuutta:
Sven Hirn, Kuvat kulkevat : kuvallisten esitysten perinne ja elävien kuvien 12 ensimmäistä vuotta Suomessa
Outi Heiskanen, Elohuvia : elokuvateatterien kotimainen kulta-aika
Erkki Riimala...
Pirjo Mikkonen ja Sirkka Paikkala arvelevat kirjassaan Sukunimet (Otava, 2000), että jo 1600-luvulla käytössä ollut Tervonen-nimi on voinut alun perin kiteytyä vaikkapa tervanpolttajalle annetusta Terva-alkuisesta liikanimestä. Myös Viljo Nissilän Suomen Karjalan nimistö (Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, 1975) sijoittaa Tervosen niiden nimien joukkoon, jotka on johdettu ammattinimitysten ryhmään kuuluvista sanoista, eli terva ja tervanpoltto ovat Tervosen taustalla myös Nissilän mielestä.
Kyseinen kirja on ilmestynyt jo vuonna 2001, mutta sen pitäisi olla vielä tilaamalla saatavana, eikä hintakaan nouse päälle kahden kympin. Suosittelen kuitenkin, että teet asiasta konkreettisen ehdotuksen siihen kirjastoon - ilmeisesti Hämeenlinnan -, johon toivot kirjan tulevan hankituksi. Hämeenlinnan hankintaosasto ei välttämättä seuraa Kysy kirjastonhoitajalta -palvelua sillä silmällä.
Henkilökohtaisen tarpeesi voit hoitaa nopeimmin pyytämällä kirjaa kaukolainaksi oman lähikirjastosi kautta. Esimerkiksi HelMet-kirjastoissa sitä on muutamia kappaleita hyllyssä vapaanakin, Tampereen ainoa kappale oli juuri äsken lainassa.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Suomen Pankki ei anna hinta-arvioita keräilyrahoille. Keräilyrahojen ja -mitalien arvoa koskevissa kysymyksissä kannattaa kääntyä rahakeräilijöiden tai -liikkeiden puoleen. Suomen numismaattinen yhdistys ja rahaliike Holmasto arvioivat maksusta rahojen keräilyarvoa. Tietoa keräilyrahojen arvosta saa myös teoksesta: Suomen rahat 1811 - 2009 arviohintoineen. Raha- ja mitaliliike Holmasto, Helsinki, 2009.
Suomen numismaattinen yhdistys
Holmasto
Musiikkikappaleet ja -videot ovat tekijänoikeuden alaisia. Tämä tarkoittaa, ettei niitä saa jakaa internetissä ilman oikeudenomistajan lupaa. Jos tekijänoikeuden omistaja (esim. levy-yhtiö) ei halua julkaista videota YouTubessa, kukaan muukaan ei voi niin laillisesti tehdä. Jos joku kuitenkin julkaisee videon luvatta, oikeudenomistaja voi pyytää YouTubea poistamaan sen. Näin on luultavasti käynyt tässäkin tapauksessa.
Lisätietoa tekijänoikeuksista YouTubessa:
https://www.youtube.com/yt/copyright/fi/
Yleistä tietoa tekijänoikeuksista Suomessa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tekij%C3%A4noikeus_Suomessa
Tekijänoikeuslaki verkossa:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404
Tekijänoikeuslaki antaa kääntäjälle toissijaisen oikeuden (toissijaisen siinä mielessä, että se syntyy vain alkuperäisen tekijän luvalla), joka on voimassa 70 vuotta kääntäjän kuoleman jälkeen. Käyttäjien kannalta kääntäjä on siis samassa asemassa kuin tekijä.
Tilanne, jossa kääntäjää ei ole mainittu, on hankala. Laki suojaa kääntäjän oikeutta, vaikkei hänen nimeään ole mainittu. Toisaalta se, ettei kansallisbibliografiassakaan mainita kääntäjän nimeä, viittaa siihen mahdollisuuteen, että tämä tieto on kadonnut (joko vuonna 1930 julkaistussa teoksessa on käytetty anonyymiä käännöstä tai sitten kustantaja ei ole katsonut kääntäjän nimen merkitsemistä tarpeelliseksi).
Varsin yleinen käytäntö kustannusalalla on avoimissa tapauksissa käyttää...
Ikävä kyllä yrityksistä huolimatta tähän suruvärssyyn ei löytynyt tekijää selaamistani värssykirjoista eikä runokirjoista. Netistä löytyi tämä värssy myös osana toista värssyä, joka alkaa "Tupa tyhjänä tyhjyyttä huokaa",mikä värssy taas on jossain aloitettu sanoilla Ei kuulu askeleet rakkaimman,tupa tyhjänä tyhjyyttä huokaa".
