Tervehdys. Nyt tuli aika. Kuka on seuravan lausunut ja miksi: "Kun se työtä ja tuskaa on ollut, niin se on parasta ollut."
Vastaus
Mekään emme löytäneet tietoja kyseisen sanonnan alkuperästä. Sanontojen ja lentävien lauseiden alkuperää on usein hankalaa ellei mahdotonta selvittää. Ne ovat usein kansan kielenkäytössä muodostuneita, ja sitä kautta vähitellen vakiintuneita.
Jos joku kysymyksen lukija tunnistaa sanonnan alkuperän, niin tiedon voi kirjoittaa kommenttina tämän vastauksen perään.
Kommentit
Voisiko se löytyä opuksesta "Kun se parasta on ollut", eli Martta Salmela-Järvisen lapsuuden muistelmista?
Voi hyvänen aika sentään.
Tämä on Raamatusta, 90. psalmin 10. jakeesta, ilmeisesti 1900-luvun alkuun käytössä olleen käännöksen mukaisesti. Vuoden 1933 käännöksessä kohta kuuluu näin: "Meidän elinpäivämme
ovat seitsemänkymmentä vuotta
taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta;
ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus,
sillä ne kiitävät ohitse,
niinkuin me lentäisimme pois."
Uudemmasta käännöksestä tuo "parhaimmillaankin" on jätetty pois, ilmeisesti heprealaisen alkutekstin tulkinnassa on klappia.
Täsmennän vielä: Kysyjän versiossa siis järjestys on vaihtunut, tunnetumpi muoto on tuo esimerkiksi Martta Salmela-Järvisen muistelmien otsikoksi päässyt "Kun se parasta on ollut...".
Pohjana on siis 1700-luvun raamatunkäännös, jota hieman korjailtuna käytettiin 1900-luvun alkuun asti ja joissain uskonyhteisöissä sen jälkeenkin. Psalmin 90 jae 10 kuuluu vuoden 1776 Bibliassa näin (oikeinkirjoitusta vähän nykyaikaistettu): Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois, niinkuin me lentäisimme pois.
Kommentoi vastausta