Televisiossa 1970-luvulla (aivan fantastinen!) ranskalainen kokkisarja, mikähän sen nimi on? Oliko kokki Paul Bocuse? Muistan vieläkin elävästi kun kakarana katsoimme mm. Petits Pois à la Française valmistusta.
Vastaus
Hei,
En löytänyt tietoa, että Bocusella olisi tuollainen sarja, mutta ranskalaisella aikansa tunnetulla kokilla Raymond Oliverilla oli 1950-1960-luvuilla tehty sarja "Art et magie de la cuisine", jota esitettiin 1970-luvulla ja vielä 1980-luvun lopulla uusintoina Suomen televisiossa nimenä lienee ollut Ranskalainen keittiö.
Tuohon aikaan ohjelmia esitettiin harvakseltaan, joten ohjelmatietoja yms. on hankala etsiä mikrofilmiltä vanhosita lehdistä. Esim. Youtubesta löytyy kyseisen sarjan materiaalia hakemalla alkuperäisellä nimellä "Art et magie de la cuisine", josta voit kyllä tarkistaa, vastaako ohjelma visuaalista muistikuvaasi ohjelmasta.
Kommentit
Mikrofilmiltä ei oikein kannata enää nykyään hakea ohjelmatietoja, koska useitakin päivittäiset ohjelmatiedot julkaisseita sanoma- ja aikakauslehtiä löytyy Kansalliskirjaston digitaaliseen muotoon saattamina koko siltä ajalta kuin Suomessa on ollut TV-lähetyksiä. Joensuussa lehtiä ja niiden erinomaista hakutoimintoa voi käyttää menemällä Joensuun kaupunginkirjastosta muutaman sata metriä luoteeseen, Itä-Suomen yliopiston kirjastoon.
Kysymyksessä mainittiin tuntomerkkeinä Paul Bocuse sekä petits pois à la française eli vihreät herneet ranskalaiseen tapaan. Lehdistä hakemalla selviää, että Suomessa on Kolmoskanavalla nähty vuonna 1989 Paul Bocusen 13-osainen sarja "Bocuse à la Carte", jonka "jokaisessa jaksossa mestari seisoo lieden ääressä ja valmistaa ateriakokonaisuuden malliksi kotikokeille" (Uusi Suomi 16.3.1989). Tämän sarjan päätösosassa, joka esitettiin 2.11.1989, Bocuse valmisti ohjelmatietojen mukaan "vihreät herneet ranskalaiseen tapaan, ankeriasta punaviinikastikkeessa sekä marenkipallot vaniljakastikkeessa".
Sarja oli ilmeisesti tehty alun perin videokasetteina myytäväksi ja ilmestynyt tuon US:n arvostelun mukaan tässä muodossa Suomessakin jo aiemmin (se vaikuttaa olevan alun perin vuodelta 1986). Myös sarjan oheistuotteeksi tehty keittokirja suomennettiin vuonna 1989 ja löytyy muutamasta kirjastosta: https://www.finna.fi/Record/vaari.1003155
Syksyllä 1987 Kolmoskanavalla on esitetty toinen 13-osainen sarja, jonka nimi on ollut tällä kertaa vastauksessa muisteltu "Ranskalainen keittiö". Mutta tämä ei ollut vastauksessa mainittu Raymond Oliverin sarja vaan tuolloin aivan tuore yhdysvaltalaisen PBS-televisioverkon sarja, alkuperäiseltä nimeltään "Dining in France". Siinäkin Paul Bocuse vaikuttaa kyllä olleen jonkinlaisessa roolissa mukana. Muita nimellä "Ranskalainen keittiö" esitettyjä sarjoja ei löydy 1970–80-luvun ohjelmatiedoista.
Tämän palvelun vastaajien tehtäviin tulisi kuulua perehtyminen Tommin opettamiin käytäntöihin ja osoittamiin tiedonlähteisiin. Bravo!
Valitettavasti vastaajamme eivät oikein voi lähteä työpaikaltaan yliopistokirjastoihin tutkimaan niitä lehtiä, joihin vielä tällä hetkellä ei yleisessä kirjastossa ole pääsyä. Käytössämme ovat nyt vain vapaat aineistot. Odotamme kuitenkin mahdollista digisanomalehtipilottia, jossa testataan Kansalliskirjaston digitoimien sanomalehtien käyttöä lisenssillä yleisessä kirjastossa. Ehkä se tuo avun ongelmaamme.
Eiköhän yleisen kirjaston antamassa vastauksessa saisi mainita "lisätiedon lähteitä" joita kysyjä voi halutessaan itse mennä tutkimaan
Pitäisikö heidän ihan joka ikiseen vastaukseen lisätä luettelo lähteistä joita he eivät pääse tarkistamaan, eivätkä siksi tiedä löytyykö niistä jotain aiheeseen liittyvää? Esität ihan kohtuutomia vaatimuksia.
Nyt oli kai lähinnä kyse siitä, että vastaukseen olisi ollut hyödyllistä lisätä "luettelo" siitä yhdestä ja samasta yksittäisestä lähteestä, jonka olemassaolo on noussut Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa viime vuosina esiin eri yhteyksissä jo useita kymmeniä kertoja. Nyt vastaus – ohjelmatietoja ei ole mahdollista löytää, koska niitä "on hankala etsiä mikrofilmiltä" – antoi (varmaankin täysin tahattomasti mutta kuitenkin) kuvan, että tätä lähdettä ei ole olemassakaan, niin että sen puoleen kääntyminen ei ole mahdollista kirjastoasiakkaille sen enempää kuin kirjastonhoitajillekaan.
En tiedä tarkalleen miksi tämä kommentoinnin kohteena oleva kysymys oli ohjautunut vastattavaksi juuri Joensuuhun. Mutta jos olisin itse joensuulaisena kääntynyt tuon kysymyksen kanssa Joensuun kaupunginkirjaston puoleen, niin ainakin minua olisi kyllä kiinnostanut tieto, että suomalaiset TV:n ohjelmatiedot löytyvät digitaalisina toisesta kirjastosta, joka on kaikille avoin ja sijaitsee vain joidenkin minuuttien kävelymatkan päässä kaupunginkirjastosta.
Tekijänoikeussyistä avoimen verkon ulkopuolelle rajatut, eli vuoden 1939 jälkeiset suomenkieliset ja vuoden 1949 jälkeiset ruotsinkieliset, Kansalliskirjaston lehdet saadaan nyt ennen pitkää kuitenkin toivottavasti yleisissä kirjastoissakin käyttöön, kuten kommentissa yllä ilmoitettiin ilahduttavana tietona olevan tapahtumassa. Ne ovat Suomen lähihistorian osalta aivan ohittamaton lähde.
"Tuona aikana julkaistuja ohjelmatietoja voi etsiä helpommin Kansalliskirjaston digitoimista sanoma- ja aikakauslehdistä, jotka ovat kaikkien luettavissa vapaakappalekirjastojen asiakastyöasemilla (kuten Itä-Suomen yliopisto Joensuussa, Xxxxkatu.00, ja Kuopiossa, Zzzkatu...)."
Tuon tapaista ajattelin eilen; kiitos neljännelle anonyymille asian taustoituksesta.
Kirjastonhoitajat ovat ammattitaitoisia arvioimaan, milloin kannattaa ehdottaa lisätietojen löytöpaikaksi yliopistokirjastoa. (Esim. Tampereen, Vaasan ja Rovaniemen yliopistot eivät kuulu joukkoon, kun taas Helsingissä ja Turussa on molemmissa kaksikin digitoitujen lehtien laajan valikoiman lukupaikkaa.)
Kommentoi vastausta