Suuresti ärsyttää liitteen -han/-hän käyttäminen, sillä se tekee holhoavan tai alistavan vaikutelman. Viime aikoina ilmiö on yleistynyt. Mistä se on alkunsa…

Liitepartikkelilla -han/-hän voidaan ilmaista monia asioita. Sillä voidaan vihjata, että asia on puhujalle ja kuulijalle jollain tavalla tuttu: Maijahan myöhästyy aina ('kuten tiedämme, Maija myöhästyy aina'). Sillä on myös mahdollista "lieventää" väitteitä, kysymyksiä ja käskyjä: Käytäthän maskia! mieltyy kohteliaampana kuin Käytä maskia!

Partikkelin ilmaisuja pehmentävän luonteen, johon kysymyksessä liitetiedoston perusteella viitataan, ovat kirjoituksissaan noteeranneet esimerkiksi Aarni Penttilä (Suomen kielioppi, 1957) ja Osmo Ikola (Nykysuomen käsikirja, 1974), joten mistään uudesta ilmiöstä ei sinänsä ole kyse. Myös Nykysuomen sanakirjaan sisältyvässä partikkelin semanttisessa tarkastelussa se on huomioitu.

Sen lisäksi, että -han/-hän merkitsee käskyn kohteliaammaksi tai ystävällisemmäksi kuin paljas, partikkeliton käsky, partikkelin käyttö on käskylauseessa mahdollinen silloin kun puhuja ja puhuteltava ovat läheisiä tuttuja tai vaihtoehtoisesti silloin, kun puhujan sosiaalinen asema on korkeampi kuin puhuteltavan. Jälkimmäistä tapausta edustaa esimerkiksi opettajan oppilaille antama kehotus: Menkäähän nyt välitunnille.

Tähän kysyjän kokemaan partikkelin käyttöön liittyvään holhoavaan tai alistavaan vaikutelmaan on kiinnittänyt huomiota Frances Karttunen ('Functional constraints in Finnish syntax', 1975) ja edelleen Auli Hakulinen, jonka kirjoitus 'Liitepartikkelin -han/-hän syntaksia ja pragmatiikkaa' (1976; sisältyy Hakulisen kirjoituskokoelmaan Lukemisto : kirjoituksia kolmelta vuosikymmeneltä, 2001) lienee edelleen ansiokkain ja perusteellisin selvitys aiheesta. Tutustumisen arvoinen on myös Jussi Latvalan pro gradu -tutkielma Liitepartikkeli -hAn ja kaksiulotteinen episteemisyys (2017).

Mitä tulee siihen, miksi -han/-hän -partikkelin käyttö on yleistynyt viime aikoina, tai mistä se on alkunsa saanut, on jo astetta hankalampi kysymys. Ehkä kyse on yksinkertaisesti siitä, että nykyisenä poikkeuksellisena aikana, jona käskyjä ja määräyksiä on paljon entistä enemmän, tätä komentojen määrää yritetään vaistomaisesti kompensoida lieventämällä ja pehmentämällä niiden kielellistä asua. Jatkuva viranomaisten ohjeille altistuminen voi kuitenkin herättää vastaanottajassa tunteen holhotuksi tulemisesta, mikä muuttaa lähettäjän kohteliaaksi tarkoittaman viestin alistavaksi vastaanottajan mielessä.