Selvitin sanonnan liinat kiinni alkuperää. Tulee jarruliinoista, jotka ovat ilmeisesti rumpujarrun jarrupalat.

Tutkin asiaa hakemalla avoimen verkon ulkopuolisista (vuoden 1939 jälkeen ilmestyneistä) Kansalliskirjaston digitoimista lehdistä. Ilmaus "liinat kiinni" vaikuttaa sinänsä yleistyneen vasta hyvinkin myöhään, 1970-luvulta eteenpäin, mutta sitä näyttäisi silti pitkään käytetyn ensisijaisesti hevosen vauhdin hidastamisesta raviurheilussa yms. yhteyksissä. Osittain tämä on tosin "tilastoharhaa", joka johtuu siitä, että Hevosurheilu-lehti löytyy digitoituna koko ilmestymisensä ajalta. Mutta myös normaaleissa sanomalehdissä ilmausta käytetään useimmiten juuri ravihevosen ohjaamisesta (esim. Ilta-Sanomat 27.12.1976, 3.10.1977, 20.8.1979; Etelä-Suomen Sanomat 21.1.1980, 23.5.1982; Uusi Suomi 17.4.1983).

Autolla jarruttamisesta löytyy sen sijaan saman ajan lehdistä vain joitakin hajaosumia. Toistaiseksi varhaisin näyttäisi olevan Pargas Kungörelser -lehdessä 14.12.1972: "– – joskus saattaa eteen tulla tilanne, että on jarrutettava todella tehokkaasti, kuten rallikielessä sanotaan, polkaistava 'liinat kiinni'." Toisaalta jarruliinat-sanaa on kyllä käytetty rumpujarrujen kitkapinnoista jo paljon aiemmin, ainakin jo 1930-luvulla - mikä mitä ilmeisimmin on vaikuttanut "liinat kiinni" -ilmauksen siirtymiseen ajan myötä hevosista autoilun maailmaan, ikään kuin sanaleikkimäisesti.

(Kysyjä on oikeassa siinä, että ne eivät "näytä liinoilta", mutta kyseessä voi olla svetisismi. Ruotsin lina tarkoittaa vähän kaikenlaisia köysimäisiä tai vaijerimaisia esineitä, ja se on paljon laajemmassa ja arkisemmassa käytössä tässä merkityksessä kuin suomen liina.)

Rumpujarruissa ei ole jarrupaloja vaan jarruhihnat. Hihnat on jo lähes synonyymi liinoille.. Kun jarruhihnat polkaistaan rumpua vasten, niin siihen se pysähtyy..

Juurikin niin , rumpujarruissa jarruhihnat on liimattu jarrukenkiin kiinni. Kieli poskessa sitten on ruvettu jarruttamisen yhteydessä puhumaan liinoista.

"Liinat kiinni" ei kuulosta omaan korvaan luontevalta. Väitän että "meillä päin" ilmaisu on alkusointuinen eli kuuluu "liinat lukkoon".

Mitä tulee kysyjän mietteisiin räteistä, niin tällaista yhteyttä ei mielestäni ole. Vaikka puhumme pöytäliinasta, identtinen liina-sana on etenkin autoilun ja kuljetuksen kieltä.

Entisinä aikoina eli ainakin vielä 70-luvulla usein yksi auto hinasi toista, kun sen meno tyssäsi. Hinaukseen käytettävä köyden kaltainen juttu on nimeltään liina. Liina on usein kelautuva tai kiepille kääritty, ei kovin paksu mutta joitakin senttejä leveä – tai kenties käyttötarkoituksesta riippuen. Puhutaan mm. kuormaliinasta, jolla voidaan kiinnittää peräkärryyn, traileriin tai lavettiin turvallisesti kiinni se mitä kyseisellä vehkeellä paikasta toiseen kuskataan. Ja tosiaan, ruotsista taitaa sana tulla.

Sana liina on lainattu skandinaaveilta. Ruotsinkielessä on erikseen sanat "lin" ja siitä johdettu "lina". Jälkimmäinen tarkoittaa köyttä, nuoraa, kaapelia. Suome "liina" kattaa sekä "lin" että "lina" -sanan merkitykset, eikä ole väliä onko punos litteä vai pyöreä.

Hevosista käytettiin myös nimitystä "liinaharja" tai "liinukkaharja" tai pelkkä "liina" tai "liinukka", voisiko tämä sanonta myös liittyä siihen hevosen pysäyttämiseen? Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa tätä kuulee usein "ptruu, liinukka", kun hevosta toppuutellaan.