Onko tietoa kynäjalava-puulajin nimen taustasta? Liittyykö jotenkin kynien valmistukseen?

Kysytty
5.8.2012

Onko tietoa kynäjalava-puulajin nimen taustasta? Liittyykö jotenkin kynien valmistukseen?

Vastaus

Vastattu
6.8.2012
Päivitetty
6.8.2012

Kynäjalavan nimen alkuosa ei liity kyniin, puun hyötykäyttöön kylläkin. Nimen taustalla on puun kansankielinen nimitys "kynneppää". Kynnäppää on Lönnrotin sanakirjan mukaan eläinruumiissa oleva paksu jänne. Yhteys kynäjalavan ja jänteen välille löytyy puun taipuisuudesta ja sitkeydestä. Nämä ominaisuudet ovat antaneet sille hyvin tärkeän erikoiskäytön: kynäjalavan rungoista tai suoramuotoisista oksista valmistettiin luokkeja (kaaria, joilla hevosen länget rahkeiden välityksellä kytkettiin aisoihin). Kynneppääluokkien sanottiin kestävän "niin kauan kuin ilkeää pitää" ja niistä maksettiin jopa 100 markkaa (1930-luvun hintatason mukaan).

Kynäjalava-nimi esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1860 Lönnrotin Suomen kasvistossa.

Lähteet:
Pohjolan luonnonkasvit. II osa, Corylaceae - Rosaceae
Suhonen, Pentti, Suomalaiset kasvinnimet

6 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä se kysymyslomakkeen kautta.

Kommentit

Katselin Lampisen ja Lahden Kasviatlas 2010 levinneisyyskarttoja. Vuorijalavan (Ulmus glabra) levinneisyys vastaa kasvullisuusvyöhykkeitämme kun ottaa huomioon, että sitä on puistopuuna istutettu pohjoisempaan kuin sen luonnollinen kasvualue. Kynäjalavalla (Ulmus laevis) näin ei ole. Sen levinneisyyden keskiö on Sydän-Hämessä ja Lohjalla, hämäläisten meritien varrella.

Gananderin sanakirja (1785) selittää, että puuta kutsutaan jalavaksi metsässä, mutta viljelysaukeilla se on kynnepää. Epäilisinkin, että kynnepää-termi tulee luokkia raskaammasta hyötykäytöstä, joka on sanasta ehkä luettavissakin.

Hesiodos (n. 700 eKr) teoksessaan Työt ja päivät neuvoo maanviljelijöitä tarvepuiden kaatamisessa. Yksi ohjeista on jalavan käyttäminen auran osana, mitä on lainattu myöhempiin 'maanviljelyksen käsikirjoihin'. Niistä tieto on kulkeutunut meillekin. Luulisinkin, että Hämeessä auran kurki ja vannas tehtiin jalavasta. Kahdesta tukevasta latvuksen haarasta saatiin vähällä vaivalla auran rungon pääosa. Puuaines on kovaa, sitkeää ja lahoamista kestävää, joten se toimi hyvin silloinkin kun vannaksen kärkeä ei vahvistettu metallilla. Kynnepäitä hämäläiset ovat kaiketi kasvattaneet tarvepuina viljelysaukeiden reunoilla. Samasta puusta saatiin vuosien mittaan useiden aurojen aihiot.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.