Onko sille mitään eritystä selitystä, että miksi ruotsin kielen preesensissä verbi on kaikissa persoonissa samannäköinen, mutta englannin kielessä yksikön kolmannessa persoonassa on s-pääte? Tietysti englannissa muissa persoonissa verbi on samannäköinen kuin perusmuoto.
Vastaus
Kielihistorialliset kysymykset liittyvät laajaan aiheeseen ja kaipaavat erikoistietämystä, jotta niitä voisi selvittää kattavasti. Ruotsin ja englannin kielen suhteet ovat moninaiset, ne lähtevät samasta alkumuodosta, kehittyvät yhdessä tiettyyn pisteeseen ja lähtevät sitten erillisiin kehityssuuntiin. Englannin kielen historiaa, https://www.thehistoryofenglish.com/ ja ruotsin kielihistoriaa, https://svenskaspraket.si.se/kort-svensk-sprakhistoria/ ja puu, jossa sukukielten kehitys ja niiden eriytyminen toisistaan https://www.grundskoleboken.se/wiki/Svensk_spr%C3%A5khistoria. Kielillä on myös ollut kontaktia ja vaikutusta toisiinsa eri aikakausina (esim. viikingit).
Wessenin Svensk språkhistoria 'sta löytyy muinaispohjoismaisesta kielimuodosta (urnordiska) verbin taivutusmuotoja, joissa kolmas persoona päättyy þ -äänteeseen. Sama muoto löytyy myös muinaisenglannista, old english (Mitchell Bruce, Guide to Old English). Ruotsinkielessä kuitenkin jo vanhemmassa muinaisruotsissa (äldre fornsvenska) oli yksikössä kaikissa persoonamuodoissa sama muoto (s.120). Englannin kielinen -s muoto näkyisi ilmestyvän keskienglannin (MIddle English) varhaisen nykyenglannin välillä(Early Modern English), jolloin kolmannessa persoonassa yksikössä ovat olleet käytössä muoto, joka päättyy -th ja muoto, joka päättyy -s http://www.ello.uos.de/field.php/EarlyModernEnglish/VerbsInEarlyModernAndModernEnglish . Näistä jälkimmäinen on nykyisin yleiskielen muoto.
Näistä lähteistä en löytänyt tarkempaa selitystä sille, mistä -s on lähtöisin. Kielihistorian tutkiminen omin päin on aika raskasta, joten enkä voisi olla hyvä ajatus kysyä esimerkiksi yliopiston englannin kielen laitokselta, lähinnä sijaitsee Oulun yliopisto https://www.oulu.fi/englantilainenfilologia/ ja https://www.oulu.fi/hutk/node/45450
Kommentit
Samaan syssyyn voisi tarkastella saksan verbien taivutusta. Saksalla vaikuttaa olevan yhtymäkohtia skandinaavisiin kieliin, kuten ruotsiin, vielä enemmän kuin englannilla.
Kirjastolle kiitos tiedon esittelystä tällä julkisella foorumilla, tarkennukset saavat sitten jäädä yliopistojen ja kysyjien välisiksi.
Kysyjä: "Tietysti englannissa muissa persoonissa verbi on samannäköinen kuin perusmuoto." Syyskuun 19:ntenä 2022 saatoimme seurata kirkollista tilaisuutta, jossa luettiin englantilaista raamatunkäännöstä ja muita sitaatteja perinteisistä teksteistä. Verbit "muissa persoonissa" eivät olleet perusmuodon kaltaisia.
Ja "ruotsin kielen preesensissä verbi on kaikissa persoonissa samannäköinen":
Ei tarvitse mennä kovin kauas taaksepäin, kun suomalaisten keskikoulujen ruotsinkirjoissa opittiin lukemaan sellaisiakin tekstejä, joissa oli verbien monikkomuotoja. Tuskin enää peruskoulun oppikirjoissa... paitsi jos siteerattiin ruotsalaista kaunokirjallisuutta.
Kommentoi vastausta