Olen miettinyt erästä runoa, jossa on aiheena voikukkien untuvapallot ja pieni poika, joka pyytää, ettei kertoja puhaltaisi niitä palloja hajalle. Kumminkin…

Kysytty
23.5.2020

Olen miettinyt erästä runoa, jossa on aiheena voikukkien untuvapallot ja pieni poika, joka pyytää, ettei kertoja puhaltaisi niitä palloja hajalle. Kumminkin hän puhaltaa ja siitä poika tulee hyvin surulliseksi.

Mistä tämän runon löytäisi?

Vastaus

Vastattu
25.5.2020
Päivitetty
25.5.2020

Olisikohan kyseessä ehkä Oiva Paloheimon runo Kadonnut enkeli kokoelmasta Vaeltava laulaja? Siinä runon kertojaminä muistelee lapsuuttaan ja häntä niityllä joka puolelta saartaneita voikukkien untuvapalloja. Yhtä sellaista katsellessaan hän näkee untuvapallon takana pojan, "ikäänkuin / minä itse olisin siinä / noin maannut hymyssäsuin". Kertoja puhaltaa pallon hajalle ja poika katoaa. Toisen pallon luona hän näkee pojan taas, nyt itkuisena. "Hänen silmänsä rukoilivat: / Älä puhalla, oi et saa, / joka ainoa särkyvä pallo / sun sydäntäs haavoittaa." Runon minä hajottaa tämänkin pallon; poika on jälleen poissa eikä tule enää. "Mitä tehnyt mä olinkaan. / Yhä etsin kyynelsilmin / hänen hyviä kasvojaan."

0 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä kysymyksesi täältä.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Mikä on tuttu lemmikkieläin, joka syö hiiriä?