Mistä johtuu, että sana "laki" taivutetaan seuraavasti: laki - lain tai laki - laen (ehdotus laille tai mäen laelle)? Eihän erilaisen merkityksen pitäisi vaikuttaa (Suomen laki, mäen laki)? Kai tämä oli tietopalvelukysymys :)
Vastaus
Eräs selitys asialle voisi olla se, että sanat ovat kovin eri-ikäisiä. "Laki" (käyttöyhteyksissä "sisäkatto", "kitalaki", "päälaki", "suulaki", "tunturin laki") on Lauri Hakulisen mukaan suomen kielen vanhimpia, omaperäisiä kulttuurisanoja (teoksessa Suomen kielen rakenne ja kehitys, Otava 1979, s. 331 - 332), eli se on jossain muodossaan kuulunut suomen kielen ja sen esimuotojen sanastoon jo kenties vuosisatojen ellei -tuhansien ajan. "Laki" (lainopillisessa merkityksessä) on taas suomen kielen sanana huomattavasti nuorempi ruotsalais- tai skandinaavisperäinen lainasana (Hakulisen teos, s. 369 - 370). Saattaa siis olla, että kun lainopillinen sana "laki" on lainautunut suomen kieleen ruotsista, on sitä alettu taivuttaa "mäen laesta" poikkeavalla tavalla, jotta sekaannuksilta vältyttäisiin. Poikkeavaa taivutusta esiintyy suomen kielessä muutenkin, vrt. kuusi:kuusen, kuusi:kuuden tai vuori:vuoren, vuori:vuorin.
Tämä on siis vain eräs hypoteesi aiheesta. Lisätietoja saat Hakulisen kirjan lisäksi mm. Suomen kielen etymologisesta sanakirjasta, kirjasta Suomen kielen äänne- ja muoto-oppi (Laaksonen - Lieko, FinnLectura, 1988) sekä suomen kielen kielioppikirjoista. Kannattaa olla yhteydessä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kielitoimistoon http://www.kotus.fi tai esimerkiksi suomen kielen tutkijoihin vaikkapa Helsingin yliopistossa http://www.helsinki.fi/hum/skl/ , mikäli aihe kiinnostaa enemmän.
Kommentoi vastausta