Milloin Suomessa alettiin vaatia ylioppilastutkinto opettajaseminaariin pyrkiviltä? Lähinnä kiinnostaa kansakoulun alaluokkien opettajilta edellytetty pohjakoulutus.
Vastaus
Ensimmäisen kerran ajatus ylioppilastutkinnosta pääsyvaatimuksena opettajaseminaariin pyrkiville esitettiin jo vuonna 1922 Seminaarikomitean mietinnössä: ylioppilastutkinto vaadittiin kaksivuotiseen seminaariin pyrkivältä.
Vuonna 1967 hyväksytty seminaarilain muutos merkitsi seminaarien vähittäistä muuttamista kokonaan ylioppilaspohjaisiksi. Samalla ylioppilaspohjainen opettajankoulutus säädettiin kolmivuotiseksi. Syyslukukauden 1968 alusta lukien muutettiin Hämeenlinnan, Rauman, Savonlinnan ja Tammisaaren seminaarit ylioppilaspohjaisiksi, Kajaanin seminaari vuotta myöhemmin. Syksyllä 1968 otettiin oppilaita keskikoulupohjalta enää vain Heinolan seminaariin, ja kun nämä Joensuun korkeakoulussa (Itä-Suomen seminaari) ja Kajaanin seminaarissa valmistuneiden "pitkän linjan" opiskelijoiden kanssa valmistuivat keväällä 1972 kansakoulunopettajiksi, päättyi samalla myös vanhanmuotoinen kansakoulunopettajain valmistus - samana vuonna, kun peruskoulua alettiin käytännössä toteuttaa.
Lähde:
Veli Nurmi, Opettajankoulutuksen tähänastinen kehitys. WSOY, 1979
Kommentoi vastausta