Millainen on Pandoran lipas -sanonnan alkuperä? Onko kreikkalaisessa myytissä kyse toivon säilymisestä vai toivottomuudesta? Haluaisin ymmärtää sekä myyttistä…

Hesiodos kertoo kirjassaan Työt ja päivät, miten onnettomuus ja paha on tullut maailmaan. Teoksen suomentaja Paavo Castrén taustoittaa Pandoran tarua siihen laatimassaan selitysosuudessa, mutta jättää avoimeksi kysymyksen siitä, onko toivon jäämisessä lippaaseen kyse toivottomuudesta vai toivon säilymisestä.

"Kun Zeus rankaisi ihmiskuntaa riistämällä siltä tulen, titaani Prometheus varasti sen jumalilta takaisin. Tästä rikoksesta Zeus rankaisi Prometheusta sitomalla hänet vuoreen kotkan nokittavaksi. Ihmiskuntaa Zeus rankaisi lähettämällä sen keskuuteen houkuttelevan ja vastustamattoman onnettomuuden, Pandoran. Zeus käski Hefaistosta muovaamaan maasta ja vedestä ihmisäänellä ja sisimmällä varustetun jumalallisen neidon, Pallas Athenea opettamaan tälle naisten töitä ja Afroditea antamaan suloutta ja rakkauden seurauksia, mutta myös riehuvaa intohimoa ja kalvavaa huolta. Pandoran sisimpään asetettiin siis niiden tunteiden aiheet, joita hänen oli ajateltu herättävän. Zeus käski sijoittamaan neidon sisimpään myös nartun luonnon ja varkaan taipumukset. Vaikka runoilija sanoo, että kaikki noudattivat ylijumalan tahtoa, melkein kaikki tekivät aivan muuta kuin mitä oli käsketty. Nimen Pandora ["Kaikkilahjainen"] neito sai siksi että kaikki jumalat olivat antaneet hänelle lahjansa. Lahjat oli kuitenkin tarkoitettu ihmisten turmioksi.

Zeus lähetti lahjansa Prometheuksen varomattomalle veljelle Epimetheukselle. Kun nimi Prometheus tarkoittaa "edeltäpäin harkitsevaa", merkitsee Epimetheus puolestaan "jälkeenpäin, liian myöhään harkitsevaa". Vaikka Prometheus oli varoittanut veljeään, ettei tämä saisi koskaan ottaa vastaan mitään lahjaa Zeukselta, Epimetheus ei voinut vastustaa suloista lahjaa, vaan otti Pandoran kotiinsa. Uteliaisuuttaan Pandora ei malttanut olla avaamatta ruukkua, jonka Zeus oli antanut hänelle mukaan. Ruukussa olivat kaikki vaivat, taudit ja onnettomuudet, jotka nyt pääsivät leviämään ihmisten keskuuteen. Vain Toivo jäi jäljelle ruukkuun, kun Pandora sulki sen.

On ihmetelty sitä, mitä Toivon jääminen ruukkuun oikein merkitsee. Jäikö Toivo ruukkuun ihmisten ulottumattomiin vai jäikö se sinne hätätilanteessa käytettäväksi? Joka tapauksessa vaivat, taudit ja onnettomuudet ovat siitä lähtien olleet ihmiskunnan vitsauksena."

Outi Lauhakankaan Svengaa kuin hirvi : sanontojen kootut selitykset sanoo Pandoran lippaasta näin: "Kun arvioidaan jonkin kehityssuunnan tai ratkaisun olevan 'Pandoran lipas', viitataan valinnan (eli lippaan avaamisen) johtavan arvaamattomiin ja useimmiten kielteisiin seurauksiin. Kreikkalaisessa mytologiassa kerrotaan Pandorasta, joka erehtyi avaamaan lippaan ja päästi samalla irti kaikki maailman vitsaukset. Kun lipas suljettiin, sinne jäi jäljelle vain toivo."

Castrénin kommenttien perusteella voisi ehkä ajatella, ettei Pandoran tarussa ensisijaisesti ole kyse toivosta tai toivottomuudesta, vaan jostakin muusta. Avain Pandoran lippaan ymmärtämiseen voisi kenties olla Prometheuksen ja Epimetheuksen nimiin sisältyvässä harkinnan ajatuksessa: tekoja ja niiden mahdollisia seurauksia on harkittava tarkkaan etukäteen; jälkeenpäin se voi olla jo liian myöhäistä.

Lähteet: 
Hesiodos, Työt ja päivät (selitysosuus: Paavo Castrén)
Outi Lauhakangas, Svengaa kuin hirvi : sanontojen kootut selitykset