Otsikko

Miksi meillä käytetään äidinkielessä sanaa vaimoineen, vaikka henkilöllä todennäköisesti on vain yksi vaimo?

Tämäpä olikin hyvin mielenkiintoinen kysymys! Vaikuttaa siltä, että tämä komitatiivi, sillä sehän vaimoineen kieliopillisesti on, on herättänyt yhtä paljon ellei peräti enemmän tunteita kuin vaimot. Tai vaimo. Tutkiskelin tällaista pro gradua:   Litola Katja, Vastoinjärkinen komitatiivi : Kiista komitatiivin yksiköstä kansankielen projektissa 2015, Helsingin yliopisto.

Komitatiivista kiinnostuneen kannattaa ehdottomasti tutustua tähän opinnäytteeseen. Siinä kerrotaan komitatiivin kielihistoriasta, sen käytöstä ja käytön herättämästä tunnemyrskystä.

Ensinnäkin. Kielihistoriallisesti katsottuna ei ole ollenkaan varmaa, että kyseessä on monikkomuoto. Oikeastaan päinvastoin, monet tutkijat ovat tulkinneet asian niin, että i-johdos on muuta perää ja jopa varhaisempi kuin monikon tunnusmerkiksi muodostunut i-johdin. Eli että vaimoineen ei oikeastaan olisi monikko alunperin. Tosin toiset ovat sitä mieltä, että kyseessä on kielihistoriallisestikin monikko.

Varhaisimmissa kieliopeissa ei komitatiivia esiinnyt tai siitä annetaan vain i:llinen muoto, joka siis käsitettiin jo siinä vaiheessa monikkomuodoksi. 1840-luvulla Gustaf Renvallin kielioppiin on ilmestynyt yksiköllinen komitatiivi mukaan. Renvall toteaa kylläkin, että monikkomuotoinen on se yleisesti käytetty. Esimerkkeinä on wierane/wieraine, talone/taloine. Vähän myöhemmin julkaistussa varsin yleisesti käytössä olleessa Eurénin kieliopissa esitettiin myös yksikkö ja monikko komitatiivista. Ehdotetaan jopa, että yksikköä tulisi käyttää, kun tarkoitetaan yksikköä. Monet muutkin kieliopit antoivat esimerkkejä yksikön komitatiivista, osa oli sitä mieltä, että komitatiiviä tulee käyttää vain monikollisena, jotkut jättivät koko komitatiivin pois.

1870-luvulla suomalaisuus, suomen kieli ja sen arvon nostatus herättivät tunteita ja myös kielelliset kiistat olivat hyvin näkyvällä sijalla, varsinkin lehdistössä. Ja niinpä löytyykin kuuluisa nimi, August Ahlqvist, komitatiivinkin muodosta antamassa opastusta:  ”Kiista komitatiivin yksiköstä henkilöityy erityisesti August Ahlqvistiin. Hänen kantansa oli kirkas ja ehdoton: komitatiivia on käytettävä vain monikossa.”(s.63). Gradussa kuvaillaan kiistaa hyvin mielenkiintoisesti, mutta tähän sitä on turha referoida. August Ahlqvist ei saanut Aleksis Kiven asemaa horjutettua, mutta komitatiivin hän kyllä sai kuriin, nyttemmin siitä käytetään vain tuota monikollista muotoa. Joka ei sitten ehkä kumminkaan ole alunperin ollenkaan monikkomuoto.

Nykyään Tieteen termipankki ilmaisee asian näin:

"Komitatiivi on vajaakäyttöinen sija, jonka pääte on -ine- ja johon substantiivissa liittyy aina possessiivisuffiksi: Hän tuli paikalle pienine lapsineen. Päätteen i-aineksen ansiosta komitatiivimuoto on muodoltaan mutta ei välttämättä merkitykseltään monikollinen."

Mitä vaimoihin tulee, nykyään on aika yleistä, että henkilöllä voi olla enemmän kuin yksi vaimo, vaikkakaan ei ehkä yhtä aikaa. Tässä tapauksessahan esim. lauseessa "Siellä hän nyt seisoo vaimoineen rippijuhlilla kahvia hörppimässä." saattaa hyvinkin olla sisällöltäänkin monikollinen komitatiivi.