Miksi hammaslääketiede on aikoinaan erotettu muusta lääketieteestä - ja miksi jako on olemassa yhä?
Vastaus
Aiheesta löytyy yllättävän hankalasti tietoa, eikä suomenkielisiä julkaisuja ole hakemani perusteella juuri lainkaan. Kysymykseen ei pysty antamaan kovin lyhyttä vastausta, sillä hammaslääketieteen historia on käynyt läpi monia vaiheita, jotka kaikki kuitenkin liittyvät siihen, miksi hammaslääketieteestä on tullut osittain muusta lääketieteestä erillinen osa-alueensa. Keskityn tässä pääasiassa hammaslääketieteen kehitykseen Euroopassa ja myöhemmin Yhdysvalloissa. Aiheesta voisi kirjoittaa paljon enemmänkin, mutta olen yrittänyt poimia joitakin keskeisimpiä kohtia vastaukseen.
Hammaslääketieteen historiaa tutkiessani kävi ilmi, että ensimmäiset ”hammaslääkärit” olivat itse asiassa partureita, jotka muun laajan toimenkuvansa ohessa olivat lisäksi vastuussa hampaidenhoidosta. Jotkut parturit suorittivat jopa erilaisia pienempiä tai suurempia kirurgisia toimenpiteitä, toiset hyvin taitavastikin (nimekkäimpänä Ambroise Paré), mutta kentällä oli myös monia puoskareita. 1100- ja 1200-luivuilla ensimmäisten yliopistojen aloitettua toimintansa osassa Eurooppaa, jako akateemisen koulutuksen saaneisiin kirurgeihin ja parturikirurgeihin tuli vallalle (tosin tässä oli suuria maantieteellisiä eroja). 1700-luvun puolivälistä alkaen Ranskassa ja Englannissa parturit eivät enää saaneet hoitaa mitään kirurgisia toimenpiteitä. Samoihin aikoihin partureiden ja kampaajien oma ammattikunta sai jalansijansa, ja viimeistään 1800-luvulle tultaessa ala eriytyi kokonaan minkäänlaisesta lääketieteestä.
Ranskalaista Pierre Fauchardia (1678–1761) pidetään yleisesti modernin hammaslääketieteen isänä, ja osa hänen ideoistaan ja toimenpiteistään on edelleen käytössä. Hänen aikanaan oli ilmeisesti yleistä, että minkä tahansa hoitoalan harjoittajat pitivät visusti kiinni omista tiedoistaan ja taidoistaan, eivätkä halunneet avokätisesti välttämättä jakaa niitä muiden kanssa. Fauchard oli kuitenkin täysin päinvastaisella kannalla, ja halusi että hänen keräämänsä tiedot olisivat mahdollisimman monien käytettävänä. Hän oli jo elinaikanaan maineikas ja kunnioitettu hammaslääkäri. Fauchardilla on kuitenkin ollut myös selkeä rooli hammaslääketieteen erottamisesta tuolloin vallalla olleesta laajemmasta kirurgian kentästä. Hän teki hammaslääketieteestä oman itsenäisen alansa ja antoi nimen kirurgi-hammaslääkärin (le chirurgien dentiste) ammatille. Tämä nimitys oli Ranskassa pitkään käytössä.
Hammaslääketiedettä on aika ajoin ainakin 1800-luvulta lähtien koetettu myös yhdistää muuhun lääketieteeseen. Yhdysvalloissa esimerkiksi hammaslääkärit Chapin Harris ja Horace Hayden ehdottivat vuonna 1840, että hammaslääketiede otettaisiin mukaan Marylandin yliopistoon, mutta lääkärit kuitenkin hylkäsivät erittäin jyrkästi heidän ehdotuksensa. Tämän seurauksena hammaslääketiede sai kuitenkin oman oppilaitoksensa Baltimoreen. Tätä tapahtumaa pidetään Yhdysvalloissa merkityksellisenä hammaslääketieteen ja muun lääketieteen erillisyydessä. Kaikesta huolimatta jako on edelleen hyvin syvään juurtunut maasta riippumatta, vaikka sitä pidetäänkin jossain määrin keinotekoisena. Yhtenä ongelmana on ollut myös se, ettei hammashoitoa olla nähty samalla lailla välttämättömänä kuin muunlaista terveydenhuoltoa. Nykyisin vaikuttaisi olevan nähtävissä varovaista muutosta siihen suuntaan, että hammaslääketieteen ja yleislääketieteen jonkinasteinen integraatio olisi tulevaisuudessa mahdollinen. Erityisesti Yhdysvalloissa on jo käynnissä joitakin ohjelmia ja interventioita, joiden avulla hammashoitoa on koetettu tuoda selkeämmin muun terveydenhuollon yhteyteen.
Lähteet:
Malvin E. Ring: Dentistry – an Illustrated History
http://www.brainblogger.com/2011/05/06/from-haircuts-to-hangnails-the-b…
https://www.theatlantic.com/health/archive/2017/03/why-dentistry-is-sep…
https://www.cambridge.org/core/journals/journal-of-law-medicine-and-eth…
https://www.statnews.com/2017/07/17/dentistry-medicine-division/
Kommentit
Kiitos! Harmi, ettei Suomen tilanteesta juuri ole lähteitä. Muun maailman tilanne antaa kyllä silti ostviittaa. Kuten arvelinkin, syy tosiaan vaikuttaa keinotekoiselta - hammaslääketieteellä kun on suuri yhteys ja vaikutus ihmisen yleishyvinvointiin - paljon suurempi kuin monen lääketieteen erikoishaaran osalta. Huonosti hoidettu purukalusto kun voi johtaa jopa kuolemaan esim. verenmyrkytyksen kautta.
Kommentoi vastausta