Mikä on vanhin erikoiskirjasto Suomessa? Milloin se on perustettu?

Välitin viestisi Erikoiskirjastojen Erik-neuvostolle, jolta sain pari vastausta.

SKS:n kirjastonjohtaja Ulriikka Puura vastasi seuraavasti: "Tähän on varmasti siinä mielessä vaikea löytää vastausta, sillä se riippuu siitä, miten erikoiskirjasto määritellään (ja miten kirjasto ylipäätään määritellään, kun puhutaan 1800-luvusta ja sitä aiemmasta ajasta...). SKS:n kirjasto on varmaankin vanhin yhä toimiva JA erikoiskirjastoksi selkeästi luokiteltava kirjasto. Luulisin kuitenkin, että meitä vanhemmista tiedeseuroista v. 1821 perustetulla Societas pro fauna et flora Fennicallakin oli varmaan alusta alkaen kirjakokoelmia, vaikka niitä ei heidän historiasivullaan mainitakaan https://www.societasfff.fi/fi/historia-2/. Mene ja tiedä."

Kirjastonhoitaja Virva Suvitie puolestaan kertoi Valamon luostarin kirjaston historiasta seuraavasti:

"Valamon luostari on perustettu viimeistään 1300-luvulla Laatokan saarelle. Luostari evakuoitiin sodan jaloista suomen sisällä 1940. Luostari löysi uudeksi kotipaikaksi Heinäveden.
Laatokan Valamon luostarikirjaston toimintaa jatkava Heinäveden Valamon luostarin kirjasto on Suomen suurin ortodoksinen erikoiskirjasto ja Kuopiossa sijaitsevan Ortodoksisen kirkkomuseo RIISAN rinnalla Suomen ortodoksisen kirkon tärkein muistiorganisaatio. Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen. Kirjaston vanhimmat teokset ovat 1600- ja 1700-luvuilta. Vanha kokoelma käsittää noin 20 000 nidettä: kirjoja, aikakausjulkaisuja ja käsikirjoituksia. Laatokan Valamon kokoelma ja muu vanha venäjän- ja kirkkoslaavinkielinen kirjallisuus sijaitsevat suljetussa varastoholvissa.
Kirjaston uusi kokoelma käsittää yli 30 000 nidettä. Kokoelma karttuu hankinnoin, vaihdoin ja lahjoituksin. Painopiste on ortodoksisuutta ja luostariperinnettä käsittelevässä kirjallisuudessa. Teologisen kirjallisuuden kasvualueita ovat muun muassa ikonikirjallisuus ja hagiografia. Uuteen kokoelmaan sisältyy runsaasti myös tieto- ja kaunokirjallisuutta, erityisesti sellaista, jolla on liittymäkohtia ortodoksiseen kulttuuriin ja elämänarvoihin.

Valamon luostarin omistusmerkinnöin varustettuja 1400-luvun käsikirjoituksia on säilynyt Venäjän kirjastoissa ja arkistoissa useita kappaleita. Valamon kirjakokoelma kehittyi jumalanpalveluselämään ja luostarikilvoitukseen liittyvien käsikirjoitusten pohjalta. Puurakenteinen luostari tuhoutui täysin 1600-luvulla ruotsalaisten sotajoukkojen hyökkäyksissä, ja veljestö joutui siirtymään Sisä-Venäjän luostareihin. Käsikirjoitukset kulkivat mukana muiden arvoesineiden kanssa, mutta osa jäi sille tielleen. Kirjojen marginaaleihin tehdyt merkinnät kertovat nykypäivän tutkijoille taitetuista taipaleista ja käsikirjoitusten vaiheista.

Kokoelmasta kirjastoksi
1700-luvulla, keisari Pietari Suuren aikana, alkoi luostarin jälleenrakennus. Työ jouduttiin aloittamaan alusta, niin aineellisesti kuin hengellisesti. Valamon luostarin johtajaksi kutsuttiin Sarovin erakkolan johtaja, kilvoituksestaan tunnettu Nasari (pyhittäjä Nasari Valamolainen). Pitkän rakennuskauden aikana luostari sai Venäjän hallitsijoilta runsaasti kirjalahjoituksia, lähinnä kirkkoisien opetuksia, pyhien elämäkertoja ja jumalanpalveluskirjoja. Eräs huomattavimmista tuon ajan lahjoittajista oli keisarinna Elisabet Petrovna.
Valamon kirjasto varsinaisena muistiorganisaationa syntyi 1800-luvulla, kun kirjavarastoa ryhtyi hoitamaan igumeni Damaskin. Hän järjestytti kirjat ja luetteloi ne vuodesta 1830 alkaen. Hän piti kirjaa sekä hankinnoista että lainoista ja huolehti myös siitä, että lainaajat käsittelivät kirjoja asianmukaisesti. Vuodesta 1864 lähtien teokset järjestettiin Pyhän Synodin antaman luokitusohjeen mukaisesti. Igumeni Damaskin tunsi kiinnostusta kirjallisuutta kohtaan ja kirjoitti itsekin hengellisiä runoja. Aikaisempana kuuliaisuustehtävänään hän oli Suuren skiitan lähellä sijaitsevassa erakkomajassa jäljentänyt kirjoja ja käsikirjoituksia. Käsin kirjoittamisen hidas kilvoittelumuoto säilyi Valamossa pitkään vielä sen jälkeen, kun siitä oli useimmissa Venäjän luostareissa luovuttu.
Igumeni Damaskin kartutti kirjaston kokoelmaa huomattavin ostoin. Hankintoihin sisältyi arvokkaita teoksia, kuten esimerkiksi varhaiskristillistä kirjallisuutta sisältävä moniosainen Mignen kreikkalainen patrologia. Hän yritti saada takaisin myös luostariin evakkomatkojen aikana hajalleen joutunutta kirjallisuutta, mutta ei aina onnistunut siinä. Igumeni Damaskin suunnitteli kirjastolle uudet, kivestä holvatut palonkestävät tilat, jotka valmistuivat hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1884.
Toiseksi kirjaston rakentajaksi 1800-luvulla tuli igumeni Damaskinin seuraaja igumeni Jonafan II. Hän kartutti kirjaston askeettista kokoelmaa 1 500 niteellä.
Muuten kirjaston aihepiiri monipuolistui 1800-luvulla. Liturgisen ja hengellisen kirjallisuuden rinnalle alettiin hankkia eri alojen tietokirjallisuutta: historiaa, arkeologiaa, hydrologiaa, meteorologiaa, maantiedettä, kasvitiedettä ja maataloutta käsitteleviä teoksia. Tämä kirjallisuus palveli monitoimisen luostarin kehitystä ja laajenevaa elinkeinorakennetta. Myös vieraskielinen kirjallisuus ja kaunokirjallisuus kuuluivat hankintojen piiriin.

Heinäveden Valamo, Valamon luostarin kirjaston uusi alku
Suurin osa Valamon kirjaston kokoelmasta tuotiin sisä-Suomeen, kun luostari evakuoitiin helmikuussa 1940. Heinäveden Papinniemellä kirjat varastoitiin kärryvajan ullakolle, missä kirjoja säilytettiin melkein kaksikymmentä vuotta. Osa kirjoista sijoitettiin veljestön käytössä olleeseen käsikirjastoon. Vuonna 1959 noin 14 000 nidettä luovutettiin säilytettäväksi Helsingin yliopiston kirjaston (nykyisen Kansalliskirjaston) varastokirjastoon Urajärvelle. Helsingin yliopiston kirjaston Slaavilainen osasto luetteloi kokoelman. Tämän kortistomuotoisen luettelon jäljenteet ovat Heinäveden Valamon kirjastossa.
Kirjaston evakkoaika päättyi vuonna 1984, jolloin kulttuurikeskuksessa sijaitseva kirjastotila valmistui. Heinäveden Valamon luostarikirjaston rakentajaksi tuli nykyinen eläkkeellä oleva KP metropoliitta Ambrosius. Hänen hankintojensa pohjalle on syntynyt kirjaston uusi kokoelma, joka jatkaa Laatokan Valamon kirjaston askeettista perinnettä nykyajassa. Laatokan Valamon kirja- ja käsikirjoituskokoelma kotiutettiin uuden kirjastorakennuksen holvitilaan Urajärveltä 1990-luvulla ja se järjestettiin Pyhän Synodin luokituksen mukaisesti.
Bysanttilaisen kahdeksankulmion alla sijaitsee monikielinen ja monikulttuurinen uusi kokoelma. Se sisältää yhtä hyvin kristillisen hiljentymiskirjallisuuden ydinalueet kuin omassa ajassamme olevan kutsun yksinkertaiseen, luomakuntaa kunnioittavaan elämäntapaan."