Kun osallistuin oppikoulun pääsykokeisiin v. 1958, mukana oli todistus ja kansankoulunopettajan lausunto minun koulumenestyksestäni. Näin määräsi asetus 481/1954. Pääsykokeissa tutkittiin äidinkielen ja laskennon osaamistani.
Asetus 23.6.1904 kertoi, että koulu pääsykokeissa edellä mainittujen aineiden lisäksi kyseltiin kristinopin (uskonnon), maantiedon ja kaunokirjoituksen taitoja. Mutta pitikö tilaisuuteen viedä ylemmän kansakoulun toisen vuosikurssin (4.luokan) todistus ja ennen kaikkea kansankoulunopettajan LAUSUNTO? Jos lausuntoa ei tarvinnut vielä 1904 alkaen, niin milloin se tuli mahdollisesti jo ennen vuoden 1954 asetusta?
Asia on sikäli mielekäs tietää, että rajoitettiinko jo ennen sotia, sotien aikana ja jälkeen vai vasta meidän suurten ikäluokkien oppikoulun käyntiä muutenkin kuin oppilaiden omilla kyvyillä.
Tiedoista kiittäen
Suurten ikäluokkien edustaja
Vastaus
Vuonna 1872 annettu armollinen koulujärjestys ja armollisella asetuksella 80/1905 muutetut oppikouluun sisäänottamista koskevat pääsyvaatimukset edellyttivät "ylemmän kansakoulun II luokan (maalaiskansakoulun 2 vuosiosaston) oppimäärää" ja sen osoittamista pääsytutkinnossa (kristinopissa, oppilaitoksen opetuskielessä, laskennossa ja maantiedossa, minkä lisäksi vaadittiin välttävää taitoa kaunokirjoituksessa). Jos kouluun ilmoitettu oli käynyt jotakin koulua ja saanut siitä todistuksen, tämä todistus oli esitettävä oppilasta kouluun pääsyä varten ilmoitettaessa.
Vuoden 1928 asetus uusmuotoisista valtion oppikouluista (75/28) vaati vastaavasti kansakoulun koko oppimäärää tai sitä vastaavaa tietomäärää. Kouluun pyrkijältä, joka asianmukaisella todistuksella osoitti suorittaneensa kansakoulussa koko sen oppimäärän, edellytettiin sisäänpääsytutkintoa ainoastaan lukuaineissa. Jos uusimuotoiseen oppikouluun pyrki oppilas, jolla ei ollut todistusta kansakoulun koko oppimäärän suorittamisesta, hänen oli suoritettava pääsytutkinto myös harjoitusaineissa. Lauri Puupposen Oppikoululainsäädäntö selityksineen (Otava, 1945) huomauttaa kuitenkin, että "tämä tulee kysymykseen ainoastaan esim. kaunokirjoituksessa ja piirustuksessa. Voimistelussa ja laulussa ei häntä missään tapauksessa saa alistaa tutkintoon, jos hän lääkärintodistuksen nojalla on näiden aineiden opetuksestakin vapautettava."
Opettajan lausunto näyttää tulevan mukaan oppikoulusäädöksiin nimenomaisesti asetuksessa oppikoulun pääsytutkinnosta (481/54). Vuonna 1959 asetusta muutettiin sen verran, että lausunnosta "oppilaan keskittymiskyvystä, kirjallisesta ilmaisutaidosta ja muista sellaisista seikoista, joilla voi olla merkitystä oppilaan menestymismahdollisuuksia oppikoulussa arvosteltaessa" tuli pelkistetymmin lausunto "sellaisista seikoista, joilla voi olla merkitystä oppilaan menestymismahdollisuuksia arvosteltaessa" (107/59). Opettajan lausunto oli edelleen mukana asetuksen 481/54 siihen tehtyine muutoksineen kumoavassa asetuksessa oppilaiden ottamisesta oppikouluun (310/72) - ainoana erona vuonna 1959 annettuun säädökseen oli se, että vuoden 1972 teksti puhui arvostelun sijasta oppilaan menestymismahdollisuuksien arvioinnista.
Kommentoi vastausta