Kirjastojärjestelmässä on aineistolajit DVD, CD, CD-ROM. Kyseessähän on tekninen laite. Vähän sama kuin lehtien aineistolajina olisi painopaperi. Levyhän voi sisältää kuvaa, ääntä, tekstiä, videota... Eikö aineistolaji olisi parempi nimetä sisällön mukaan, kuten elokuva tai äänikirja. Vrt. aineistolaji kartta, jossa sisältö on se olennainen, ei väline.
Vastaus
Kirjaston luetteloinnissa aineistolajilla tarkoitetaan sitä, missä muodossa ko. aineisto on ilmestynyt tai talletettu. Paperille painetusta materiaalistakin eritellään aineistolajien avulla kirjat, lehdet, nuotit, kartat jne.
Aineistolaji-määritteen avulla on mahdollista rajata hakua niin, että tulokseksi tulevat vain esimerkiksi tiettyä aihetta käsittelevat kirjat, mutta ei lehtiä, tai tietty musiikkikappale nuotteina, mutta ei äänitteinä. Aineiston luetteloinnin yksi tarkoitus on ennakoida sitä, millaisia tiedonhakumahdollisuuksia tarvitaan.
Elokuvien kohdalla tallennusmuoto on oleellinen tieto vaikkapa varausta tehdessä, jotta asiakas, jolla on käytössään dvd-soitin mutta ei videonauhuria - tai toisin päin - voi kohdistaa varauksen juuri tarvitsemassaan muodossa olevaan tallenteeseen. Sama koskee äänikirjoja, jotka ovat saatavilla sekä cd-levyinä että c-kasetteina.
Sisältöä eritellään luokituksen ja asiasanojen avulla. Näin cd-levy, joka sisältää äänikirjan, on eri luokassa kuin musiikkilevy. Musiikkilevyjen luokitus kertoo myös musiikin lajin (klassinen, pop, rock, jazz jne.), mutta myös äänikirjat luetteloidaan eri luokkiin sen mukaan, kuuluvatko niiden sisältämät teokset romaaneihin, runoihin vai näytelmiin.
Kommentoi vastausta