Jotkut miehet kuvaavat itseään tyyliin " Olen 'raavas' mies ". Eli ilmeisesti tarkoittavat olevansa "tosi" miehiä jotka eivät helposti itke tai muuten vaan…

Raavaan sanakirjamerkitykseen ei suoranaisesti sisälly ajatusta kovuudesta tai tunteettomuudesta – sikäli kuin nämä siihen liittyvät, on yhteys korkeintaan implisiittinen. Kielitoimiston sanakirja antaa raavaalle merkityksen 'voimakas, roteva, riuska; täysikasvuinen' ja huomauttaa, että sitä käytetään erityisesti miehestä. Näistä sanan merkityksistä alkuperäisin on 'täysikasvuinen'.

Raavaan toinen sanakirjamerkitys on 'täysikasvuinen nauta'. Raavaanliha on täysikasvuisen naudan (lehmän tai sonnin) lihaa. Kotieläintemme nimityksiä tutkinut Veikko Ruoppila selittää sanan nauta-merkityksenkin johtuvan sen alkuperäisestä merkityksestä. Alkuaan raavasta on käytetty eläinten yhteydessä 'täysikasvuista' merkitsemässä lähinnä teuraseläimistä puhuttaessa. Merkityksessä 'nauta' sana on Ruoppilan mukaan eufemistinen: teurastuksen yhteydessä on tahdottu välttää oikeita nimityksiä (hieho, lehmä, härkä jne.) ja siksi on turvauduttu sopivaan adjektiiviin, joka sitten vähitellen on saanut substantiivin funktion. (Veikko Ruoppila, Kotieläinten nimitykset Suomen murteissa. 1, Hevonen, nauta, lammas, vuohi)

Jos teuraseläimistä raavas voi olla yhtä hyvin lehmä kuin sonni, ei pitäisi olla mitään syytä siihen, ettei ihmisistä puhuttaessa nainen voisi olla raavas siinä missä mieskin. Esimerkkejäkin tästä voi kirjallisuudestame löytää: "Minä olen aikuinen, raavas nainen, ja pyydän pikkupoikaa isänsä avuksi." (Riitta Lehvonen, Suomen viimeinen villi ja vapaa). "Raavaat miehet itkevät ulinaitkua. Minäkin vähäsen, raavas nainen." (Kaisa Haatanen, Meikkipussin pohjalta). " – Kyllä raavas nainen siitä selviää, Satumarja tokaisi." (Tuija Lehtinen, Ruusuja rakkaudella).

Vastaavalla tavalla kovuus ja tunteettomuus ovat sukupuolirajoja ylittäviä ilmiöitä; samoja adjektiiveja lienee mahdollista käyttää sekä miehisestä että naisellisesta kovuudesta.