Haluaisin selvittää, mihin perustuu suomalaisen kirjastolaitoksen hankinnat. Selvitin tilastostanne, että esimerkiksi Helsinki hankki vuonna 2015 130 925…

Kysytty
21.3.2017

Hei, haluaisin selvittää, mihin perustuu suomalaisen kirjastolaitoksen hankinnat. Selvitin tilastostanne, että esimerkiksi Helsinki hankki vuonna 2015 130 925 kirjaa. Miten nämä hankintapäätökset tehdään ja miten hankintakustannukset jaetaan? Onko jossain olemassa jokin asetus, joka velvoittaa kirjastoja hankkimaan kokoelmiin jotain tiettyjä teoksia? Kysymykseni koskaa kunnallisia yleiskirjasoja, ei niinkään koulujen yhteydessä toimivia tai muita erityiskirjastoja.

Vastaus

Vastattu
21.3.2017
Päivitetty
21.3.2017

Yleisten kirjastojen toimintaa säätelee Laki yleisistä kirjastoista, joka löytyy Finlexistä osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161492. Kovin tarkasti laissa ei määritetä kirjaston hankinnoista, mutta siinä määrätään kirjaston tehtäväksi ”ylläpitää monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa” (6 §). Tiettyjä teoksia ei siis suoraan vaadita hankittaviksi, mutta kokoelmassa pitää selvästikin olla riittävästi erilaista aineistoa eri aiheista ja eri näkökulmista, jotta se olisi monipuolinen. Uudistumisen vaatimus edellyttää, että kokoelmaan hankitaan koko ajan lisää teoksia ja luonnollisesti poistetaan vanhoja.

Helsingin kaupunginkirjaston budjetissa on vuosittain tietty rahasumma varattuna aineistohankintoihin. Osa rahasta käytetään keskitetysti, esimerkiksi suurten kustantajien teoksiin, joita hankitaan varmuudella ja jotka sitten jaetaan valmiin kaavan mukaan kirjastoihin. Suurten kustantajien kirjat tilataan jo ennakkoon, ennen kuin kirja on ilmestynytkään.

Osan aineistosta valitsevat kirjastot itse. Sitä varten kirjastoilla on tietty budjetti käytettävissä haluamallaan tavalla. Usein vielä kirjaston sisällä hankintoja on jaettu useammalle henkilölle heidän asiantuntemuksensa mukaan. Valintoihin vaikuttaa kirjaston koko: pienellä kirjastolla on suhteellisen vähän rahaa, eikä sinne ehkä kannata hankkia esimerkiksi kovin pitkälle erikoistunutta tietokirjallisuutta. Sen sijaan esimerkiksi pääkirjastoon hankintaan käytännössä lähes kaikki suomenkielinen kaunokirjallisuus ja suuret määrät tietokirjallisuutta, myös muilla kielillä kuin suomeksi.

Kirjasto miettii myös valintojaan asiakaskunnan mukaan: esimerkiksi Pasilan kirjastossa on vahva painotus liiketalouteen, koska kirjaston vieressä sijaitsee kaksi alan oppilaitosta ja asiakkaat siksi lainaavat paljon liiketalouteen lukeutuvaa kirjallisuutta. Pasilassa on myös vielä omaa budjettia jaettu esimerkiksi lastenaineistoon käytettävään osaan ja esimerkiksi erikieliseen aineistoon. Asiakkaiden toiveillakin on paljon painoarvoa. Asiakkaat voivat ehdottaa Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteille hankittavia teoksia, ja oman tuntumani mukaan suurin osa toivotuista teoksista hankitaan, jos niitä on vain saatavilla.

Hankintaperiaatteita on siis monenlaisia, ja niitä lienee mahdotonta listata täysin kattavasti. Kovin tarkkoja sisäisiä ohjeitakaan ei luultavasti ole monellakaan kirjastolla, pikemminkin vain yleisellä tasolla liikkuvia periaatteita siitä, mitä hankitaan. Käytännön valintatyössä olevat sitten arvioivat, miten tarjotut kirjat sopivat kokoelmiin.

1 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä se kysymyslomakkeen kautta.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.