Etsin äitini joskus lukemaa runoa tai satua. Siinä enkelit virkkaavat lumihiutaleita ja lumipyryt johtuvat siitä, kun enkeli kompastuu ja hiutaleet leviävät…

Kaivattu satu saattaisi olla Ulla Attila-Hämäläisen Lumettarien kompastus. Se sisältyy Attila-Hämäläisen kirjaan Uipari Puiperon sadut (Valistus, 1958).

Sadussa eletään syksyä, ja pilvien yläpuolella lumettaret virkkaavat kovalla kiireellä kaikenkokoisia lumitähtiä saadakseen niitä riittävästi valmiiksi ennen talven tuloa. Kimaltelevat hiutaleet kerätään suuriin lumikoreihin, jotka sitten viedään lumivarastoon odottamaan lumisadetta. Käy kuitenkin niin, että yhtä täyttä koria kuljetettaessa lumikeiju kompastuu kohoutumaan pilvenhattarassa ja juuri valmistuneet hiutaleet vierivät korista ulos, yli pilven reunan ja alas kohti maan pintaa. Ennenaikainen talventulo vihastuttaa Syksyn, jonka työt ovat vielä kesken. Syksyn pitämä kova meteli herättää myös Talven, ja vuodenaikojen valtiaat ryhtyvät setvimään, kuinka tapahtunut virhe saataisiin korjattua.