Enoni lähetti äitinsä eli äidinäitini lausumia kouluajan "kuurunoja" miulle liitteenä. En tunnista, mistä ne voisivat olla tai kenen kirjoittamia. Mummuni ei…

Hei!

Enoni lähetti äitinsä eli äidinäitini lausumia kouluajan "kuurunoja" miulle liitteenä. En tunnista, mistä ne voisivat olla tai kenen kirjoittamia. Mummuni ei tietääkseni runoillut, vaikka olikin taitava monessa lajissa. Olisivatkohan olleet hänen koulukirjassaan? Mummu oli syntynyt 1916 ja muisteli näitä runoja vuonna 2000.

Pystyisittekö auttamaan?

Tässä kopio liitteestä eli sarja enoni muistiin kirjaamina, enempää ei talella enää ole:

Helmikuu heleä,
lumiteiden taivaltaja
kulkusin kyliä kuljen
jäiset kynttilät kuljetan
asuntoinne ikkunoihin
joista kilvan kiiriskellen
kirpoavat uhrisavut
Maaliskuu tuo sanoman
saavunnasta kevätpäivän
aamuin vielä lapsiräivän
peukaloa paleltaa
mutta lämmittävä syli
aukeaa jo hankein yli
urvut jo herää raitojen oksilla
auringon terää jo alkavat katsella
oi nuoruus sulo
mitä toiveita voit sinä nostaa
kun kevään tulo näin
talven pakkaset kostaa
Huhtikuu
Nyt on teillä huhtikuu
kulkeissani luonnon henget vapautuu
nuori elo kaikkialla
esiin pyrkii horron alta
pälvet ovat laajenneet
puroissa jo kevään veet
tanssii riemuiten
mättäällä jo loistaa kukka
poimii sieltä sen
lailla kainon orvokin
herää toiveet sydämien
vihdoin virroin keväisin
povet kuokuu tulvehtien
Kun toukokuu tuli
hanget metsistä suli
ilmoja kiitävät ystävämme
lentävät suomehen tänne
ja juhlaverhon luonto
luo yllensä
ja välkkyy siipi perhon
on nurmi vihreä
ja toukopellon pinta
kauniisti vihertää
iloitse ihmisrinta
ja toivo kohoaa [...]

Tunnen jonkin verran vuosisadan alun runoutta ja lyyrikoita. Ainakin Martti Haavio ja Aale Tynni sepittivät ja suomensivat runoja myös kouluaineistoksi lasten ja nuorten kirjallisuuden lisäksi.