Aikaisemmin, jos katu nimettiin henkilön mukaan, käytettiin pääasiassa pelkästään sukunimeä, mikä mielestäni oli varsin hyvä käytäntö.

Kysytty
22.3.2018

Aikaisemmin, jos katu nimettiin henkilön mukaan, käytettiin pääasiassa pelkästään sukunimeä, mikä mielestäni oli varsin hyvä käytäntö, sillä katujen nimet pysyivät järkevän mittaisina. Miksi nykyisin katuja nimetessä käytetään henkilön etu- ja sukunimeä ja milloin käytäntö on muuttunut?

Vastaus

Vastattu
23.3.2018
Päivitetty
28.3.2018

Lähetin kysymyksesi Helsingin kaupungin nimistösuunnittelija Johanna Lehtoselle, jonka erinomaisen ja mielenkiintoisen vastauksen lähetän tässä hänen luvallaan kokonaisuudessaan.

”Helsingin kaupungin nimistönsuunnittelussa noudatetaan vuonna 2004 hyväksyttyjä muistonimiperiaatteita, jotka linjaavat muistonimien eli jonkun henkilön, tapahtuman, yrityksen tms. nimen käyttämistä virallisen asemakaavanimistön aiheena. Näitä Helsingin kaupungin nimistötoimikunnan luomia periaatteita Kotimaisten kielten keskus suosittaa myös muille Suomen kunnille. Periaatteet ovat linjassa YK:n paikannimityöryhmän ja kielilautakunnan suositusten kanssa:

https://www.kotus.fi/ohjeet/nimistonsuunnittelun_ohjeita/muistonimet_ja_nimikkopaikat

https://www.kielikello.fi/-/muistonimien-antamisesta

Helsingin muistonimiperiaatteiden saatteessa on linjattu, että tapauskohtaisesti voidaan harkita, käytetäänkö muistonimessä henkilön etu- vai sukunimeä vai molempia. Lisäksi on mainittu, että henkilön arvo, ammatti, lisä- tai lempinimi voi joissakin tapauksissa näkyä nimessä. Myöskään Kotimaisten kielten keskus ei ole erityisesti antanut suositusta etu- tai sukunimen tai molempien käytöstä yleisellä tasolla.

Helsingin vanhimmassa virallisessa, 1820–1830 -luvun nimistökerrostumassa on paljon pelkän etunimen sisältäviä nimiä: Katariinankatu, Mariankatu, Mikonkatu, Sofiankatu, Vilhonkatu. Sitä myöhemmässä nimistössä on sekä pelkän etunimen että pelkän sukunimen ja myös koko nimen sisältäviä kaavanimiä: Antinkatu (2007), Aurorankatu (1906), Gunillantie (1968), Riitankuja (1971), Walterinraitti (2007); Hammarskjöldintie (1962), Karamzininranta (2004), Mechelininkatu (1928), Sibeliuksenkatu (1966), Tokoinranta (1972); Aleksis Kiven katu (1928), Alvar Aallon katu (2004), Eino Leinon katu (1948), Minna Canthin katu (1917), Reino Helismaan tie (1982).

Eri nimityyppien määrällinen ja ajallinen jakauma ja näiden välinen suhde vaatisi tarkempaa tutkimusta, ja sellaista ei valitettavasti juuri nyt ole saatavilla Helsingin eikä myöskään muun maan osalta. Näppituntumalta voisi kyllä sanoa, että ainakin Helsingissä on myös viime vuosina annettu muistonimiä, joissa on vaihtelevasti sekä pelkkä etunimi tai pelkkä sukunimi tai molemmat. Mikä milloinkin tulee valituksi, ratkaistaan aina tilannekohtaisesti paikan ja ehdolla olevan henkilönnimen lähtökohdista käsin. Esimerkiksi Helene Schjerfbeckin nimi olisi saattanut olla kadunnimenä ja siten osoitekäytössä hankala, mutta puistonnimenä, joka ei tule varsinaisesti osoitekäyttöön, se toimii.

Helsingin uuteen nimistöön on korostetusti tullut viime vuosina paljon naisten mukaan nimettyjä katuja ja muita kohteita. Tämä on ollut osin aivan tietoinen valinta, mutta johtuu osittain myös siitä, että naisten osuus yhteiskunnallisesti merkittävillä paikoilla on kasvanut vaikkapa sadan vuoden takaisesta tilanteesta. Näissä uusimmissa nimissä naiset esiintyvät useimmiten koko nimellään: Armi Ratian puisto, Fanny Churbergin kallio, Rosina Heikelin puisto, Tekla Hultinin aukio, Tove Janssonin puisto. On kuitenkin mm. Elsankallio Laajasalossa (2010); tämä nimi perustuu paikan pitkäaikaiseen, aiemmin epäviralliseen nimitykseen. Esimerkiksi Tove Janssonin kohdalla käytiin keskustelua siitä, missä muodossa henkilö tulisi muistetuksi, sillä kyseinen puisto on kartalla melko pieni, eikä koko pitkä nimi välttämättä mahdu kaikille kartoille. Tovenpuistosta ja Janssoninpuistosta siis keskusteltiin ensi vaiheessa, mutta lopulta koko nimi tuli valituksi. Julkisuudessa on joskus kirjoitettu mm. siitä, että jos naisia muistetaan pelkällä etunimellä (esim. Tovenpuisto), se tulkitaan monesti ”tytöttelyksi” tai liian tuttavalliseksi.

Miesten mukaan nimetyt uusimmat kohteet, kuten mm. Georg Henrik von Wrightin terassi, Liinamaanpuisto ja kirjoitushetkellä vielä vireillä oleva Alpo Ruuthin polku, on muodostettu vaihtelevin tavoin. Uusimmassa nimistössä on myös joitakin eläinten mukaan nimettyjä kohteita: Papukaija Zagulan polku, Finkensilta, Mischan ja Maschan aukio.

Tiivistetysti voi todeta, että asiasta ei ole saatavilla tutkimustietoa, mutta näppituntumalta voi sanoa, että Helsingin uudemmassa kaavanimistössä on paljon henkilön koko nimen sisältäviä nimiä, mutta nimiä on edelleen muodostettu myös muilla tavoin. Pelkän etunimen käyttö kaavanimen osana saattaa kyllä olla ajan saatossa vähentynyt.

Helsingin virallisen nimistön perusteluita voi tutkailla Karttapalvelun nimistöosan kautta: http://kartta.hel.fi/nimet

Helsingin kaupungin nimistönsuunnittelusta: https://www.hel.fi/helsinki/fi/asuminen-ja-ymparisto/kaavoitus/kaavoituksen-tasot/nimistonsuunnittelu/

Kotimaisten kielten keskuksen nimistönhuollosta: https://www.kotus.fi/kielitieto/nimisto/nimistonhuolto "

 

 

1 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä kysymyksesi.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.