Hei,
osaatteko kertoa miksi nykyään usein pilkku korvataan ja-sanalla? Esim. helmet-sivustolla: Tervetuloa mukaan senioreiden iloisiin ja ilmaisiin yhteislaulutilaisuuksiin!
Menisin mielelläni, mutta kävi mielessä kumpaan, iloiseen vai ilmaiseen.
Oikeasti kyllä ymmärrän tuon tarkoituksen, mutta onko ja-sanan käyttö "tarttunut" ruotsin kielestä. Puheessa kuulostaisi erityisen hassulta sanoa "menen iloisiin ja ilmaisiin tilaisuuksiin". Tosin voi olla, että itseltäni kielioppi on jo vuosien varrella päässyt unohtumaan.
Vastaus
Havaintosi voi hyvinkin pitää paikkansa, vaikka itse en ole sellaista pannut merkille. En ole kieliopin asiantuntija, mutta kävin tutkimassa Kielitoimiston ohjepankkia. Sieltä ei löytynyt suoraan aiheeseen liittyvää ohjetta tai sääntöä, etteikö ja-sanaa voisi tällaisessa yhteydessä käyttää, tai sitten asia on hyvin tulkinnanvarainen.
Kielitoimiston ohjepankki sanoo ja-sanasta näin: "Sana ja on lisäystä ilmaiseva rinnastuskonjunktio, joka yhdistää toisiinsa samassa tehtävässä toimivia sanoja, sanan osia, lauseita tai lauseen osia.---Toisaalta ja on myös löyhemmin kytkevä pikkusana (partikkeli), joka sitoo asian edellä olevaan kokonaisuuteen: se ilmaisee esimerkiksi puheenaiheen jatkumista. Tällöin peräkkäiset lauseet tai sanat eivät ole välttämättä keskenään rinnasteisia eivätkä symmetrisiä.---Kun rinnastettavia on useita, ja on kirjoitetussa yleiskielisessä tekstissä tavallisesti vain kahden viimeisen välissä,---Sen sijaan etenkin puhekielisessä kerronnassa on tavallista toistaa konjunktio kaikkien rinnastettavien välissä."
Kenties antamassasi esimerkkilauseessa ja-sanalla on haluttu luoda puhekielistä sävyä virallisemman pilkun sijasta. Puhuessa ja-sana ehkä "rullaa" paremmin, eikä vaadi pientä taukoa kuten pilkku.
Lähde:
Konjunktiot: ja (rinnastus ja lisäys). Kielitoimiston ohjepankki. https://kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/konjunktiot-ja-rinnastus-ja-lisays/ (Viitattu 6.5.2025)
Kommentit
Missä sanotaan, että suomea puhuttaessa pilkku vaatii tauon?
Kansakoulussahan tuo jo kerrottiin, kun opeteltiin lukemaan!
"Puheessa kuulostaisi erityisen hassulta sanoa 'menen iloisiin ja ilmaisiin tilaisuuksiin'." Ehkä näin, mutta on vaikea kuvitella myöskään mitään todellisen elämän kielenkäyttötilannetta, jossa joku sanoisi ääneen "Menen iloisiin, ilmaisiin tilaisuuksiin".
(Tulee vähän mieleen Eugène Ionescon näytelmä "Kalju laulajatar", jonka repliikit koostuvat tällaisista kieliopillisesti oikeista ja asiayhteyteen sopivista, mutta suullisesti puhuttuina silti kummallisen kuuloisista virkkeistä. Näytelmän oli innoittanut englannin opiskelu oppikirjan avulla, jonka sisältämät esimerkkilauseet olivat olleet huomiota herättävän usein luonteeltaan tällaisia.)
Kommentoi vastausta