1800-luvun loppupuolella varkauteen syyllistynyt sai ja kärsi rangaistukseksi 40 paria vitsaa/raippoja. Lyötiinkö rosvoparkaa todella 80 kertaa, paljaaseen selkään, ja millaisella välineellä? Missä kunnossa mahtoi tämän kärsittyään olla, hoidettiinko jotenkin?
Vastaus
Suomessa raipparangaistukset kuuluivat rikoslakiin 1890-luvun alkupuolelle asti. Yksi pari raippoja tarkoitti kolmea lyöntiä. Pahimmillaan rangaistukseksi saattoi tulla 40 paria raippoja. eli 120 lyöntiä. Rangaistus saattoi tulla esimerkiksi varkaudesta tai taposta. Kovan raipparangaistuksen seurauksena moni myös kuoli. Raipparangaistus annettiin paljaaseen selkään, joten epäilemättä ainakin iho meni rikki ja vuosi verta. Varakkaat saattoivat päästä raipparangaistuksesta maksamalla sakkorahoja, mutta köyhillä sitä mahdollisuutta ei ollut. Siitä tulee sanonta: "Rikas maksaa rahallaan, köyhä selkänahallaan".
Raippa saattoi olla rottinkikeppi, vedessä liotetut pitkät pajunvitsakimput tai lakisääteisesti määrätty kaksimetrinen, suolavedessä liotettu koivuvitsa. Suolaveden tarkoituksena oli vähentää tulehduksia.
Lähteet:
Helsingin Sanomat 10.9.2017 Aikuisten raipparangaistuksista luovuttiin Suomessa ennen kuin lasten piiskaaminen kiellettiin – raippaa tuli vankilassa ja armeijassa mutta myös työpaikoilla | HS.fi
Helsingin Sanomat 14.9.2008 Rakkarinniemi oli pelottavaa seutua | HS.fi
Maaseudun tulevaisuus Metsä 12.12.2020 Tiesitkö näistä entisajan rankaisuhistorian jäänteistä? Aarre: Suomessa monilla paikkakunnilla on niin sanottuja piiskuupetäjiä - MT Metsä - Maaseudun Tulevaisuus
Mahdollisesti kiinnostavia linkkejä:
YLE Elävä arkisto Noituutta, salavuoteutta, penkkiriitoja ja puukkojunkkareita – tervetuloa suomalaisen rikoshistorian pikakurssille! – Elävä arkisto – yle.fi
Kommentit
Kiitos vastauksesta, mutta tuliko pieni "laskuvirhe"? Tarkoittiko pari raippoja tosiaan kolmea lyöntiä?
"Pari" viittaa siihen, että kaksi raippaa sidottiin yhteen pariksi. Jos tuomioistuin oli määrännyt rangaistukseksi 40 paria raippoja, oli piiskurilla tällaista kahdesta yhteensidotusta raipasta muodostuvaa raippaparia. Hän löi rangaistavaa yhdellä raippaparilla kolme kertaa, pani sen parin syrjään uuden. Näin siksi, että jos samalla raippaparilla olisi annettu enemmän kuin kolme iskua, niiden teho olisi heikentynyt, eiväthän raipatkaan niin lujatekoisia olleet että olisivat samaa tehoa säilyttäneet. Todennäköisesti menettelyyn vaikutti sekin, että haluttiin välttää kohtalokkaat laskuvirheet. - Raipparangaistus oli kyllä hirvittävän tuskallinen, tavallisesti kesti puolisen vuotta ennen kuin siitä toipui. Olen kouluajoistani lähtien lukenuf erittäin paljon Suomen muinaista oikeus- ja rikoshistoriaa, myös paikallishistoriallisesta kirjallisuudesta. Sellaisen kuvan olen saanut, että raipparangaistus erittäkn harvoin johti tuomitun kuolemaan. Tosin tietoni aiheesta ovat kaikkea muuta kuin täydelliset, joten saatan hyvinkin erehtyä. Tiedossani on vain aivan muutama harva tapaus, jossa näin pahasti kävi. -Raipparangaistusta käytetttiin 1700- ja 1800-luvuilla enimmäkseen sakon muuntorangaistuksena. Joskus kuitenkin tuomittiin raippoja muutenkin, usein pakkotyöhön (vankeuteen jossakin linnoituksessa, kovaa työtä oli) tuomituille annetiin ensin raippoja ja sitten alkoi pakkotyö. - Raiopparangaistus vei rangaistulta kunniallisen ihmisen maineen lopouiäksi, eikä sellaista henkilöä esimerkiksi pyydetty kummiksi. - Raipparangaistuksen sijasta voitìin tuomita vesileipävankeuteen enintään neljäksi viikoksi tavallisesti siksi, että 1) syytetyn terveyden ei katsottu kestävän raippoja tai
2) lieventävien asianhaarojen nojalla tai
3) joskus muistakin syistä
Vesileipävankeus ei vienyt kunniaa lopullisesti.
"vedessä liotetut pitkät pajunvitsakimput tai lakisääteisesti määrätty kaksimetrinen, suolavedessä liotettu koivuvitsa". Eikös kaksimetrinen koivuvitsa ole hankala käsitellä? Jotenkin tuntuu yliampuvalta, sillä sehän on jo pienehkön onkivavan pituinen ja mielestäni ei oikein sovellu lyömäaseeksi. Jostain kirjasta myös luin, että raipparangaistuksia annettiin myös jalkapohjiin, mutta tämä käytäntö lienee varmaankin kotoisin jostain lähi-idän maista? (kirjakin taisi olla Kara Ben Nemsin seikkailuja).
Kommentoi vastausta