Vuoden 2006 Kodin kuvalehteä ei valitettavasti enää löydy VASKI-kirjastojen valikoimasta. Lehdestä voi tehdä kaukolainapyynnön osoitteessa https://vaski.finna.fi/Content/asiakkaana#interlibraryloans .Kaukolainat ovat maksullisia. Lehteä voi tiedustella myös Turun yliopiston kirjastosta: https://www.utu.fi/fi/yliopisto/kirjasto .
Juuri vastaavaa vetoketjullista kylpytakkia en löytänyt. Useiden käsityölehtien kaavoja ei voi hakea verkossa, joten se vaatisi lehtien läpikäymistä yksitellen. Suuri Käsityö- lehdellä on mallihaku: https://www.kodinkuvalehti.fi/mallit jossa voi hakea malleja nimellä vuodesta 2013 alkaen.
Paahdettua sipulia löytyy tuotetietojen mukaan ainakin Salliselta Salliselta - Sipulirouhe paahdettu 300g (mauste-sallinen.fi),
sekä Ruohonjuuri myymälästä Paahdettu sipuli, luomu, 100 g – Ruohonjuuri.
Sydänmerkki-sivustolla on kätevä ohje, jos haluaa valmistaa paahdettua sipulia itse Paahdettu sipuli | Sydänmerkki (sydanmerkki.fi).
JormaEton runo Kirjastonhoitaja on ensimmäisen kerran julkaistu hänen runokokoelmassaan Elämä on (1955). Voit lukea runon myös teoksesta Jorma Etto: Suomalainen ja muut valitut : runoja vuosilta 1955-1985 (1985).
Teosten saatavuuden pääkaupunkiseudun yleisissä kirjastoissa voit tarkistaa Helmet-haulla: https://www.helmet.fi/fi-FI
Termit syntyivät Ranskan vallankumouksen aikana, jolloin ne viittasivat istumapaikkajärjestykseen Ranskan lainsäädännöllisissä elimissä, erityisesti Ranskan lainkokouksessa vuonna 1791.
Ranskan vallankumouksen jälkeisessä Kansalliskokouksessa vuonna 1789 keskeinen kysymys uutta perustuslakia säädettäessä oli, kuinka paljon kuninkaalle jätetään valtaa.
Kansalliskokouksessa keskustelu jatkui pitkään ja vähitellen puhemiehestä oikealla olevan seinän lähettyville ryhmittyivät he, joiden mielestä kuninkaalle piti jättää veto-oikeus uudesta lainsäädännöstä. Vasemman seinän lähelle ryhmittyivät he, joiden mielestä kuninkaalle ei pitänyt jättää tällaista valtaa.
Kyseinen lainaus löytyy Don Rosan teoksesta Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita (1999). Siinä Louhi lähtee Helsinkiin kostamaan suomalaisille ja sanoo mennessään: "Nytpä tallin syrjätuote / osuu siipiin tuulimyllyn".
Lähteet
Don Rosa: Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita (suom. Jukka Lindfors ja Markku Saarinen)
Helsingin Sanomat 10.11.1999: Roope kirjokantta takomassa https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003840846.html
Naiset eivät reagoi sen enempää tai vähempää kutittamiseen kuin miehetkään. Erään tutkimuksen mukaan miehet jopa pitävät kutittamisesta enemmän kuin naiset, ja osa naisista pitää kutittamista epäimiellyttävämpänä kuin miehet. Huumorintajukaan ei kutiamiseen vaikuta. Kutittaessa ihon hermopäätteet lähettävät aivoihin viestin. Yllättävän kosketuksen vaikutuksesta liikettä koordinoivat pikkuaivot aktivoituvat ja keho tuottaa kutituksen tunteen.
Kutittamisesta kerrottu enemmän sivuilla:
12 faktaa kutittamisesta
Mistä kutiamisessa oikein on kyse?
Nauru ei ole kivun vastakohta, mutta naurun avulla kipua voi lievittää ks. Nauraminen on luonnollinen tapa lievittää kipua
Sumo-Sepon "esikuva" lienee kaupparatsu Huikkanen, eli Itse valtiaiden parodian kohteena oleva kappale on Juha Vainion Matkarakastaja:
Sumo-Seppo - YouTube
Matkarakastaja - YouTube
Säähistoriamme vahvin ehdokas etsityksi vuodeksi lienee 1867. Talvi oli sinä vuonna poikkeuksellisen ankara: vielä maaliskuussa eteläisimmässäkin Suomessa mitattiin alle –30°C:n lämpötiloja ja huhtikuussakin oli vielä parinkymmenen asteen pakkasia. Toukokuu oli kylmä, joten lumi väheni hitaasti. Vielä kesäkuun puolella oli metsissä ja soilla suuret määrät lunta sekä monet järvet jäässä.
Touko-kesäkuun vaihteesta löytyy useita mainintoja hevoskyydeistä järvien jäillä. 28.5. matkattiin hevosella Impilahdesta suoraan Laatokan yli Käkisalmeen. Lahden seudulla ajettiin Vesijärven yli reellä ja hevosella vielä 29.5. Parikkalassa ajettiin hevosella kirkon läheisellä järven selällä 2.6. Tohmajärvellä taivallettiin hevospelillä jäätä pitkin 4.6....
Taitepavulla tarkoitetaan tavallista vihreää papua.
Yksi vanhimmista viljelykasveistamme on tarhapapu (Phaseolus vulgaris). Siitä on olemassa useita muunnoksia, kuten matala, haaroittuva, ilman tukea kasvava pensaspapu (var. nanus) ja pitkä, rentovartinen, tuettava salkopapu (var. vulgaris). Pyöreäpalkoinen ja säikeetön vihreä taitepapu on yksi viljellyimmistä pensaspaputyypeistä. Muita ovat litteä- ja leveäpalkoinen vihreä leikkopapu ja keltainen, pyöreä- tai litteäpalkoinen vahapapu.
Tarhapapujen suomenkieliset nimet lienevät käännöslainoja ruotsista: trädgårdsböna (tarhapapu), buskböna (pensaspapu), brytböna (taitepapu), skärböna (leikkopapu), vaxböna (vahapapu), stångböna (salkopapu).
Lähteet:
Iiris Kalliola, Ruokakasvit...
Ainakin Helsingistä Työväenliikkeen kirjaston varastosta löytyvät Finna-haun mukaan Kansan Tahto -lehden kaikki numerot:
https://finna.fi/Record/helka.9917376773506253?sid=2945328000
Myös Kansalliskirjastossa Helsingin yliopistolla ne ovat mikrofilmattuina.
Arkielämän kuvausta löytyy sekä muistelmista että kaunokirjallisuudesta. Kannattaa tutustua historiallisiin romaaneihin, jotka sijoittuvat toisen maailmansodan aikaiseen Ruotsiin. Tässä muutama ehdotus, joihin kannattaa tutustua.
Muistelmia ja päiväkirjoja:
Frykman, Birgitta Skarin, Annika Nordstrøm, ja Ninni Trossholmen. Västsvenskt Vardagsliv Under Andra Världskriget: En Tillbakablickande Antologi. Göteborg: A-Script förlag, 2014.
Lindgren, Astrid: Krigsdagböcker 1939-1945. Lidingö: Salikon, 2015.
Sotapäiväkirjat 1939-1945. Suomentanut Kari Koski. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2016.
Sotalasten muistelmia:
Ihrcke-Åberg, Ingalill. Minnen Från Krigstiden. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2005....
Miljonääri-Jussin taustoja avataan muun muassa Jorma Sairasen muistelmateoksessa "Daddy Cool: kolme vuosikymmentä televisiomaailman huipulla".
Ainakaan tässä yhteydessä ei ole mitään mainintaa siitä, että osallistujille olisi kerrottu jostakin aiemmasta vastaavan kaltaisesta ohjelmasta. Suomalaisen version esikuvana oli tosiaan amerikkalaissarja "Joe Millionaire", mutta tämä haluttiin pitää nimenomaan salassa osallistujilta, jottei vastaava huijaus paljastuisi. Sairasen mukaan tämä oli vielä kuvausvuonna 2003 mahdollista, jolloin esimerkiksi nykyisen kaltainen sosiaalinen media ei ollut vielä tuomassa viihdeilmiöitä välittömästi tietoon ympäri maailman.
Myös esimerkiksi Apu-lehden artikkelissa "Kerubi hurmaa naisia" helmikuussa 2004...
Hyvän yleiskatsauksen suomalaisen äänielokuvan alkutaipaleesta tarjoaa Ari Honka-Hallilan essee "Äänielokuva tulee Suomeen".
Erityisesti esseen loppupuolella, kappaleessa "Kieliongelmia", sivutaan myös ääninäyttelemisen ja jälkiäänityksen ensivaiheita. Käytännössä tarve jälkiäänitykselle tuli esille vieraskielisten elokuvien kohdalla. Suomessa kuitenkin elokuvien omakielinen tekstitys vakiintui varsin nopeasti, siinä missä isommilla kielialueilla siirryttiin omakieliseen dubbaukseen. Sittemmin ääninäyttelijöitä on käytetty ensisijaisesti alkuperältään vieraskielisissä lasten ja nuorten elokuvissa.
Aihetta sivuavaa kirjallisuutta esimerkiksi:
Olennaisen äärellä: johdatus audiovisuaaliseen kääntämiseen.
Elävä kuva - elävä ääni. Kolmas...
Alankomaiden virallinen nimi on monikkomuotoinen Koninkrijk der Nederlanden. Kun Alankomaista 1500-luvun lopulla tuli itsenäinen tasavalta ("Yhdistyneet provinssit"), se koostui kirjaimellisesti seitsemästä alankomaasta, jotka olivat Hollanti, Zeeland, Utrecht, Geldern, Groningen, Overijssel ja Friesland. Nykyinen Alankomaiden kuningaskunta muodostuu kahdestatoista provinssista.
Lähteet:
Historian ABC : kaikkien aikojen valtiot. 1
The difference between Holland and the Netherlands explained - Holland.com
Rekisteröidyssä parisuhteessa oli Suomessa ajankohtana 31.12.2022 yhteensä 2 166 henkilöä, eli noin tuhat paria.
Lähde: Tilastokeskus, väestörakennetilasto, tietokantataulukko Siviilisääty iän ja sukupuolen mukaan.
Anita Odé on suomentanut kyseisen katkelman marraskuun 8. päivän 1943 osiosta näin:
"Näen meidät kahdeksan yhdessä Salaisessa siivessä aivan kuin olisimme kappale sinistä taivasta, jota mustat, mustat sadepilvet ympäröivät. Se pyöreä kohta, jolla me seisomme, on vielä turvassa, mutta pilvet työntyvät yhä tiheämmin yllemme ja rengas, joka erottaa meidät lähestyvästä vaarasta, muuttuu yhä ahtaammaksi. Nyt olemme jo niin pahasti vaaran ja pimeyden ympäröimiä, että törm äämme toisiimme epätoivosta, kun emme löydä ulospääsyä. Katsomme kaikki alaspäin, sinne missä ihmiset taistelevat keskenään, katsomme kaikki ylöspäin, sinne missä on rauhallista ja kaunista, ja sillä välin suuri pimeä massa eristää meidät eikä päästä meitä alas eikä ylös...
Wikipedian mukaan kaappaaja Jorma Takalan kuolinilmoitus olisi Helsingin Sanomien numerossa 30.8.1986 sivulla 4. HS Aikakoneessa on periaatteessa digitilaajien katsottavissa Helsingin Sanomien numerot vuosilta 1889-1997, mutta jostain syystä vuoden 1986 elokuun numerot päättyvät 20. päivään. Pasilan kirjastossa on kuitenkin mikrofilmattuna Helsingin Sanomat vuodesta 1904 ja kollega lähetti ystävällisesti kuvan kyseisestä sivusta. Runo on merkitty Inkeri Karvosen kirjoittamaksi ja kuuluu näin:
En kanna suruja, en huolta huomisen,
on joka hetki ainutkertainen.
Mä olen villiminkin villi poikanen,
jos kuonoon haavan saan kun taistelen,
en pelkää, valita tai vapise:
ei sovi semmoinen villiminkille.
Saima Harmajan runo...
Olga on venäläinen muunnos vanhasta pohjoismaisesta nimestä Helga, josta johdettu muinaisskandinaavinen sana helagher tarkoittaa ’pyhää’ ja ’varottavaa’. Suomalainen asu Olgasta on Oili.
Olga -nimestä löydät lisätietoa mm. näistä teoksista:
Saarikalle, Anne & Suomalainen, Johanna: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön (Gummerrus, 2007)
Vilkuna, Kustaa: Etunimet (Otava, 2005)
Vilkuna, Kustaa: Suuri nimipäiväkalenteri (Otava, 1969)
Valitettavasti en löytänyt tietoa nimimerkkiä "Tapsi" käyttäneestä henkilöstä Maija Hirvosen "Salanimet ja nimimerkit" (BJT Kirjastopalvelu, 2000), E.J. Ellilän "Kirjallisia salanimiä ja nimimerkkejä" (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1966) tai Suomen sanomalehtimiesten liiton "Luettelo Suomen sanoma- ja aikakauslehdissä käytössä olevista nimimerkeistä" (1945) -kirjoista.
Tein myös tietokanta- ja Google-hakuja, mutta en löytänyt lisätietoa asiasta. Asiaa voisi tiedustella Suomen Kuvalehden toimituksesta, mutta jos nimimerkkiä ei ole koskaan paljastettu, sen selvittäminen voi olla vaikeaa ilman yhteyttä tuona aikana lehdessä työskennelleisiin henkilöihin.
