1. Isoisää etsimässä on käännetty vain sloveeniksi ja latviaksi. (Lähde: Suomen kirjallisuuden käännökset: http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/lista.php?order=author&asc=1&lang=FIN )
2. Kantakortista löytyvät viime sotiimme osallistuneiden miesten sotapalvelusta koskevat perustiedot kutsunnasta kotiuttamiseen, eläkkeelle jäämiseen tai kaatumiseen asti. Periaatteessa kantakortin tiedot ovat, tietyin rajoituksin, julkisia.
Lisää tietoa kantakortista ja muista lähteistä löytyy Arkistolaitoksen Arkistojen portti -sivustolta:
http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Teema:_Talvi-_ja_jatkosodan_henkil…
http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Kantakortti
Jos asiakastietoihisi on litetty sähköpostiosoitteesi, saat uuden tunnusluvun sähköpostiisi. Klikkaa HelMet-palvelusivuston etusivulla olevaa linkkiä Kirjaudu ja sen jälkeen linkkiä Unohditko tunnuslukusi? Syötä kirjastokorttisi numero sille varattuun kenttään ja napsauta painiketta Jatka. Saat viestin asiakastiedoissasi olevaan sähköpostiosoitteeseen. Seuraa viestissä olevia ohjeita vaihtaaksesi PIN-koodisi. Jos et saa sähköpostiviestiä, ota yhteyttä kirjastoon.
Mikäli asiakastiedoissasi ei ole sähköpostiosoitettasi, saat uuden salasanan käymällä missä tahansa HelMet-kirjastossa. Varaa mukaasi voimassa oleva henkilötodistus, passi, ajokortti tai kuvallinen Kela-kortti.
Taneli Viljasen uutta teosta "Kaikki tilat ovat täynnä aaveita" on tilattu Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmiin, mutta tilatut kappaleet eivät ole vielä tulleet kirjaston hankinta- ja luettelointiosastolle. Valitettavasti en osaa sanoa, milloin ne tulevat ja ovat lainattavissa, mutta sinun kannattaa seurata tilannetta HelMet-verkkokirjastosta.
Hannu Tulkki käsittelee asiaa artikkelissaan "Syntymäpaikka ja syntymäkotikunta väestökirjanpidossa", joka on ilmestynyt lehdessä Sukutieto-lehdessä 1999:1
http://elektra.helsinki.fi/se/s/0788-1673/16/1/syntymap.pdf Artikkelissa käydään lyhyesti läpi syntymäpaikan merkitsemisen vaiheet vuoden 1959 piispainkokouksen tekemään ohjemuutokseen asti. Sen mukaan lapsi tuli merkitä äidin seurakunnan kirjoihin ja syntymäpaikaksi merkitä äidin kirjoillaoloseurakuntaa vastaava kunta. Tapana oli toki ollutkin merkitä lapsi nimenomaan äidin mukaan.
Myöhemmin asiasta säädettiin asetuksella syntymän ja kuoleman rekisteröinnistä 824/1970 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1970/19700824 .Sen 3 §:n mukaan:
"Syntymätodistuksen antajan on viimeistään...
Porvoon kaupunginkirjaston sukunimikirjoista kysymäänne sukunimeä ei löydy. Muita Siika-alkuisia nimiä löytyy, joista joidenkin alkuperä on lähtöisin samannimisesta paikkakunnasta tai järven tai muun vesistön nimestä.
Wikipediasta löytyy Siikamäki niminen paikka:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Siikam%C3%A4ki-Peiposj%C3%A4rvi
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimiarkistosta kannattaa tiedustella sukunimen Siikamäki alkuperää. Linkistä löytyy nimistöhuollon neuvontapuhelin.
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=118
Amalia on naisennimi, joka oli Suomen almanakassa jo 1740-luvulla 10.7., jolla päivällä romalaiskatolisessa kirkossa on kaksi pyhää Amaliaa. Vuonna 1777 nimi tuli uudelleen almanakkaan 20.4.-päivälle, missä se oli vuoteen 1928. Se palautettiin jälleen 1973, josta lähtien nimi on ollut almanakassa 19.5.
Amalia oli muotinimi Suomessa 1800-luvun puolivälissä. Nykyisin vanhojen nimien suosio on lisännyt Amalia-nimenkin suosiota.
Amalia on latinaistettu muoto goottilaisesta nimestä, jonka alkuosalla "amal" on merkitys 'työ, taistelutyö' Sama sana sisältyy mm. itägoottien ruhtinassuvun Amelungien nimeen. Pohjois-Saksassa ja Tanskassa nimi on ollut kuninkaallisten perheiden suosima. Ranskassa nimen muoto on Amélie, Englannissa Amely, Emily, Emmy...
Väestörekisterikeskuksen tietojen mukaan sukunimi Riitamaa on nykyisenä nimenä 60 henkilollä. Tietoja nimen alkuperästä ei valitettavasti löytynyt kirjaston kokoelmissa olevista sukunimikirjoista.
Karjalan kannaksella on ollut alue, jonka omistuksesta suomalaiset ja venäläiset riitelivät 1500-luvulla. Kirjassa Jääsken kihlakunnan historia kerrotaan, että Rajajoen eli Siestarjoen ja Saijanjoen välisellä alueella Suomenlahden puoleisella rannalla sijaitsi maa-alue,jossa äyräpääläiset vanhastaan kävivät kaskeamassa. Siitä oli jo aikaisemmin käyty riitoja, kun venäläiset väittivät aluetta omakseen. Se hävitettiin kerran perinpohjin ja omistusriidoista aiheutui paikan nimikin, Riitamaa.
Kiinteistön omistajatiedot ja kiinnitykset selviävät lainhuutorekisteristä, jota ylläpitää maanmittauslaitos.
Lahden maanmittauslaitoksen yhteystiedot:
Osoite:
Kirkkokatu 12 B
Aukioloaika:
ma-pe 8.00-16.15 Sähköposti:
asiakaspalvelu@maanmittauslaitos.fi
Tietoja rekisteristä voi ostaa myös kunnista tai maistraateista.
Tarkempia tietoja maanmittauslaitoksen sivuilta:
http://www.maanmittauslaitos.fi/kiinteistot/rekisterit-otteet/lainhuuto…
Seita Parkkolan nuortenkirjassa Viima on päähenkilönä 12-vuotias Viima Teräs -niminen poika. Kirjan takakannen mukaan hän "saa viimeisen mahdollisuuden uudessa koulussa nimeltä Mahdollisuuksien talo. Koulu muistuttaa vähän akvaariota ja paljon vankilaa..."
http://armas.btj.fi/request.php?id=f55f7189859e3777&pid=9510317101&qtyp…
Kirjan kannessa on tyttö (tai poika), ja ilmassa ja tytön hiuksissa on sulkia. Kuvassa on myös rakennus. Olisiko tämä muistamasi kirja? Kirjan saa lainaan kirjastoista.
Hei,
Tieto otettu kirjasta: Sukunimet, Pirjo Mikkonen ja Sirkka Paikkala (2000):
Saarnio-nimisiä on asunnut Joutsenossa, Lappeenrannassa ja Imatralla. Näiden Saarnoiden nimi lienee sama perua kuin Saarnia. Taipalsaarella on kirjoihin merkitty Joh. Saarnio 1773. Vanhemman nimikannan lisäksi Saarnoita on otettu sukunimeksi 1900-luvun taitteen tienoilla lähinnä Lounais-Suomessa mutta myös Uudellamaalla.
Saarnia: Nimestä on tietoja 1500-luvulta alkaen Lappeelta misää tunnetaan kylänimenä Saarniala eli Saarniankylä.
Luontevin aloituspaikka lähisukulaisten sotatien metsästämiseen on Kansallisarkisto, jossa säilytetään kaikkien viime sotiin osallistuneiden ns. sotilaskantakortteja. Niihin on merkitty muun muassa sotilaan henkilö-, palvelus- ja terveystiedot. Kantakorteista selviää myös joukko-osastot sekä taistelut, joihin henkilö on osallistunut.
Kantakortteja voi tutkia maksutta paikan päällä Kansallisarkiston toimipisteessä Helsingissä, tai niistä voi tilata maksua vastaan kopioita postitse. Kantakorttien käyttö edellyttää tilaus- ja tutkimuslupahakemuksen täyttämistä. Lisätietoja Kansallisarkiston sivuilta:
http://www.arkisto.fi/fi/aineistot/arkistolaitoksen-aineistot/aineistot…
Kantakortit voivat sisältää paljon erilaisia lyhenteitä ja koodeja,...
Tietoa krokaanin historiasta löytyy seuraavista lähteistä.
Kirjat:
Kaunisto, Tiina-Emilia: "Siksi tahdot : hääkirja" (2012), s.206-2011. (löytyy Vaski-kirjastojen kokoelmista, esim. Raision ja Turun pääkirjastoista)
"Häät = Bröllop" (2001), s.160.
(löytyy Vaski-kirjastojen kokoelmista, esim. Turun pääkirjastosta)
Lönnqvist, Bo: "Leivos : tutkielma ylellisyyden muotokielestä" (1997). Teoksessa mainitaan krokaani historiallisessa yhteydessä esim. s.87 ja 91.
(löytyy Vaski-kirjastojen kokoelmista, esim. Raision ja Turun pääkirjastoista)
Tietoa krokaanin historiasta löytyy aika niukasti kokoelmissamme olevista kirjoista. Tähän listasin ne teokset, joissa edes jollain tapaa käsitellään krokaanin historiaan tai sijoitetaan krokaani...
Turun Seudun Vanhustuki ry:n jäsenlehdessä Tukiviesti (nro 2, elokuu 2011) on kyseinen runo ja runon tekijäksi ilmoitetaan Kauko Sihvo. Monessa muussa yhteydessä vastaavan runon tekijäksi ilmoitetaan kuitenkin tuntematon. Näiden seikkojen valossa runon kirjoittajan henkilöllisyys jää valitettavasti epävarmaksi.
Lähde:
http://vanhustuki-fi-bin.directo.fi/@Bin/b6bcc94d47d2d847e1995e42faf96e…
Toivo Vuorelan teoksessa Suomalainen kansankulttuuri, ISBN 951-0-07191-9(WSOY,1975) kerrotaan potaskan, hartsin ja tärpätin teosta. Myös teos Suomen kansankulttuuri saattaisi olla tutustumisen arvoinen. Teoksen on tehnyt Ilmar Talve ja se on Suomen Kirjallisuuden Seuran julkaisu, josta on tullut uudistettu laitos vuonna 2012. ISBN 978-952-222-414-9. Kirja käsittelee suomalaisia elinkeinoja ja aineellista kulttuuria.
Harri Metsälän teos Pihka, ISBN 951-664-074-5 (Gummerus,2001)käsittelee pihkan keruuta ja käyttöä Suomessa sekä muualla maailmassa.
Pääkaupunkiseudun kirjastojen HelMet-tietokannasta löytyy paljon lastenkirjoja aiheesta, ks. http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Sd%3A%28palomiehet%20%7C%20p…
Osa kirjoista on paksulehtisiä kirjoja ihan pienille, jos haluat enemmän tietoa aiheesta, niin esimerkiksi Norbert Golluchin Miten toimii palokunta on lapsille kirjoitettu tietokirja.
Ensimmäiset äänikirjat olivat kirjallisia äänilevyjä, joita ilmestyi jo 1950-luvulla ja varsinkin 1960-luvulla. Näistä löytyy tietoja Kansalliskirjaston Fennica-tietokannasta. Muutama kirjallinen äänilevy ilmestyi vielä 1980-luvullakin.
Ensimmäiset kasettiäänikirjat näyttäisivät tulleen käyttöön 1970-luvulla. Näkövammaisten kirjasto (nyk. Celia-kirjasto) julkaisi vuodesta 1972 lähtien Kasettikirjat-nimistä luetteloa, jonka nimi muuttui 1986 Suomalaiset äänikirjat -luetteloksi. Luettelosta ilmestyi myös kumulatiivisia versioita, (esim. Suomenkieliset äänikirjat 1972-1994: kertomakirjallisuus). Näkövammaisten kirjastossa kasetit olivat 1980-luvun lopulle asti ns. Clarke & Smith -kuusiraitakasetteja, joiden kuunteluun tarvittiin oma...
PIKI-kirjastojen alueelta löytyy kymmeniä soitonoppaita huuliharpun opetteluun. Suomenkielisiä ovat mm. Kaarlo Reinikaisen Joka pojan huuliharppukoulu ja David McKelvyn Huuliharppuopas. Löytyy myös nuotti Easiest harmonica tunes for children, jossa on yksinkertaisia melodioita huuliharpulle sovitettuna.
Ksylofonin soitonoppaita on PIKI-alueella vain muutama. Randall Eylesin Mallet percussion for young beginners on tarkoitettu ksylofonin alkeisharjoitteluun. Muita soitonoppaita ovat mm. Chris Barronin Learn as you play tuned percussion & timpani ja Morris Goldenbergin Modern school for xylophone marimba vibraphone.
Kustannus-Mäkelän Banaani-sarjassa on lastenkirjoja eritasoisille lukijoille. Kirjan kannessa oleva värillinen banaani kertoo, millaiselle lukijalle kirja on tarkoitettu. Kustantajan tiedoissa kerrotaan, että
Vihreä banaani = Kirjasarja lukemista aloittaville
Sininen banaani = Kirjasarja juuri lukemaan oppineille
Punainen banaani = Kirjasarja vähän enemmän lukeville
Keltainen banaani = Kirjasarja sujuvasti lukeville
Lisäksi sarjaan kuuluu PLUS banaanisarja, jossa on tarinan lisäksi tietoa ja tehtäviä, esimerkiksi matemaattisia tehtäviä alkuopetusikäisille.
Kirjasarjaa on arvioitu blogissa http://julaer.blogspot.fi/2013/05/banaanisarja-kirpun-matka-maailman.ht… mm. näin:
Vaikeustaso etenee asteittain ja sen voi huomata juonen...
Fraktuura-kirjaimet löytyvät esim. näistä linkeistä:
http://www.library.yale.edu/cataloging/music/fraktur.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fraktuura#Fraktuura_Suomessa
