Voisitteko suositella minulle suomalaisia runo(j)a, joissa on viittauksia metsä aukioon huoneena tai sen valoon? Kiitos!

Alla aiheeseen liittyviä ehdotuksia:

1. Einari Vuorelan runoissa metsä esiintyy usein. Helvi Juvosen runossa Tuohilippi ja lähde mennään metsään toukokuun eli valoa on. Mirkka Rekolaa kannattaa selata esim. Vihreä hämärä, varmaan Eila Kivikk'aholtakin löytyy...

2. Tulee mieleen myös Maila Pylkkösen tuotanto. Pylkkösen kootuista runoista löytyy mm. seuraavia alkuja: "Kun seison selin aurinkoon" ja "Metsä on joka suuntaan"

3.Lassi Nummen kokoelmassa Matkalla niityn yli on useampikin runo metsäniityistä. Lassi Nummi puhuu runoissaan usein metsän valosta. Heti, melkein heti (1980)-teoksessa esim. "Yhtäkkiä metsä on korkea":
--että kun tulen aukiolle, pilvien loputon harmaus on valoa. Pelkkää valoa. Kannattaa siis katsoa Lassi Nummen tuotantoa, helpoiten teoksesta Seitsemän kirjaa: runot 1978-1995. Kirjan runoissa aihetta on esim. näissä runoissa: Niitty / Kaupungin vieressä niitty / Matkalta palattua, toukokuussa / Mäntyjen hidas tanssi / Talvi myöhässä / Ottaa vastaan ja tallettaa tämä kauneus / Oranssihehku / Silmät kulkevat kohti/ Genesaret / Valo etäisyydessä jne.

4. Immi Hellen: Paimenpoika:
"Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulaltaan ja kiiruhdin karjoteille. Mä kutsuin Herttaa ja Helunaa, ne seurasi torveni toitantaa, ja metsä soitteli meille. Mä tunnen polkuja paljonkin,....
Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täälläi palvella Jumalaa, mun urkuni kauniit, soikaa! Mun kirkkoni katto on korkeella, ja ystävä yksi on seurana, joka muistavi paimenpoikaa".

5. Risto Rasa: Metsän seinä on vihreä ovi (kokoelmassa Kaksi seppää, 1976)