Samaa näytelmää ovat koululaiset ilmeisesti esittäneet hieman eri nimillä muuallakin 50-luvulla, sillä samantyyppisestä näytelmästä on kysytty aiemminkin. Valitettavasti tietoa näytelmästä löytyy niukasti.
Näytelmää ei ole Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ylläpitämässä Näytelmät.fi -tietokannassa, johon on listattu lähes kaikki Suomessa esitetyt näytelmät. Teksti on voitu julkaista koulun oppimateriaalissa, mutta finna.fi-hakujen kautta ei ole löytynyt mitään sopivaa.
Uuraisten Portti -lehden numerosta 6 löytyy seuraavanlainen lyhyt kuvaus näytelmästä, joka vaikuttaisi olevan sama. Kuvaus on kuitenkin 90-luvun alusta, joskin tapahtuma, jossa näytelmä on esitetty haki 60-luvun alun...
Etsimäsi kirja on varmaankin Kerstin Thorvallin ja Monica Schultzin kuvakirja Muistatko Saaran (Mer om Sara, suom. Kaija Pakkanen, 1981).
Lastenkirjainstituutin Onnet-tietokannassa kirjaa kuvaillaan näin:
"Suorakaiteen muotoinen kuvakirja kertoo viisivuotiaasta Saarasta, joka asuu kaupungissa äidin kanssa ja käy päiväkodissa. Saaran isä on bussinkuljettaja ja asuu muualla uuden perheensä kanssa; äidilläkin on miesystävä. Kirjassa Saara saa uuden ystävän, Lotan, suuttuu päiväkodissa ja karkaa ja lähtee äidin kanssa lomalle lentokoneella. Loman jälkeen punaiset farkut aiheuttavat pahaa mieltä. - Värikkäät kuvat; sisänäkymä mm. linja-auto, lentokone, vaatekauppa; ulkonäkymä mm. aurinkoranta, kerrostalo. - Jatkoa kirjaan: Saara (1981)"...
Yliopiston apteekki perustettiin Turun akatemian alaiseksi laitokseksi vuonna 1755 Uppsalan yliopistosta omaksutun mallin mukaisesti. Akatemia luovutti apteekinpito-oikeuden kenelle halusi ja salli apteekin käyttää nimeään "kylttinä" ja soi sille suojeluksensa. Apteekkari kuului akatemian oman lainkäytön alaisuuteen ja häntä koskevat oikeudelliset kysymykset selvitettiin konsistorissa, mikä tällöin vastasi alinta oikeusastetta. Hänen toiminnastaan voitiin valittaa konsistorille, jolla oli oikeus esittää hänelle vaatimuksia – jopa erottaa hänet. Käytännössä apteekki oli kuitenkin apteekkarin oma liikeyritys, josta hän oli yksin taloudellisessa vastuussa; se oli täysin akatemian talouden ulkopuolella.
Varsinaista "yliopistollisuutta"...
Tällaista laulua en onnistunut löytämään. Jos joku lukija tunnistaa laulun, tiedon voi kirjoittaa kommenttina tähän vastaukseen.
Saamani lisätiedon perusteella täydennän vähän vastausta. Laulu siis alkaakin "Jo painuu päivä metsän taa". Näilläkään alkusanoilla en löytänyt mitään, mutta laulua esittäneen kuoron johtajalta sain tietää, että hänelläkään ei ole laulusta painettua nuottia, vaan vain valokopio käsin kirjoitetusta nuotista. Sen hän on saanut Nuorten kuoroliiton kuoropäivillä Moskovassa 1980-luvulla laulun säveltäjältä Georgi Struvelta (nimi nuotissa Georgij Struve), joka on ilmeisesti venäläinen. Kopiossa ei ole mainintaa suomenkielisen sanoituksen tekijästä eikä kustantajasta.
Näyttää siis siltä, että laulusta...
Pöyry-nimen taustaksi löytyy lähdekirjallisuudesta kaksi rinnakkaista teoriaa. Ralf Saxén on yhdistänyt laihialaisen talonnimen Pöyry muinaisskandinaaviseen miehen nimeen Biur. Karjalaista nimistöä tutkinut Viljo Nissilä puolestaan on selittänyt sukunimen Pöyry vastaavasta tukan laatua ilmaisevasta sanasta.
Koska Pöyry-nimen vahvimmat esiintymisalueet ovat vastaavasti jakautuneet kahtaalle Etelä-Pohjanmaalle ja Etelä-Savoon, ei ole mahdotonta sekään, että molemmat tulkinnat pitävät paikkansa: kenties läntinen ja itäinen Pöyry ovat saaneet alkunsa eri tavalla – toinen muinaisskandinaavisesta erisnimestä, toinen kantajansa tukan laatua kuvaavasta sanasta. Pöyry-sana tosin tunnetaan merkityksessä 'pörröinen tukka' myös pohjoisella...
Nateva Oy oli tamperelainen laukkutehdas, joka oli olemassa vuosina 1959–93. Se toimi pitkään Pienteollisuustalossa osoitteessa Tammelan puistokatu 60 (nykyinen Yliopistonkatu 58–60); loppuaikoina yrityksen toimipaikka sijaitsi Jankan alueella (Alasniitynkatu 30). Aikanaan Nateva oli yksi maamme johtavista naisten käsilaukkujen valmistajista ja ensimmäinen vientimarkkinoilla jalansijaa saanut suomalainen alan yritys.
Lähteet:
Sininen kirja
Finnish trade review
Sanaa reporankana käytetään yleensä verbien kanssa: maata, olla reporankana. Murteissa on voitu myös sanoa, että joku (tai jokin) makaa rankana. Ihmisen lisäksi myös esimerkiksi puu voi ”maata rankana”. Sana ranka tarkoittaa sekä karsittua puunrunkoa että ihmisen selkärankaa.
Repo- on alkuliite, joka vahvistaa sanaa kuten esimerkiksi ilmaisuissa putipuhdas, typötyhjä. Alkuliitteellä ei todennäköisesti siis ole tekemistä ketun kanssa.
Lisää aiheesta voit lukea alla olevista linkeistä.
Reporankana suomen etymologisessa sanakirjassa
Mistä tulee sanonta ”maata reporankana”?
Karolina Eskelin väitteli ensimmäisenä naisena Suomessa tohtoriksi vuonna 1895. Väitöskirjan nimi oli Studier öfver tarminvagination (suom. Suoliston invaginaatiotutkimukset), aiheena lääketiede ja kirurgia.
Häntä aiemmin tohtoriksi väitteli Lydia Sesemann, mutta ei Suomessa, vaan Zürichin yliopistossa Sveitsissä vuotta 1874.
Lähteet:
https://www.mv.helsinki.fi/home/eisaksso/tiedenaiset/eskelin.html
https://www.naistenaani.fi/lydia-maria-sesemann-1845-1925-ensimmainen-tohtoriksi-vaitellyt-suomalainen-nainen/
Naantaliin pääsi esimerkiksi höyrylaivalla, joita kulki kesällä joka päivä. Myös maantietä pitkin pystyi kulkemaan. Rautatietä Naantaliin ei ollut vielä 1910-luvulla rakennettu.
Höyrylaivojen aikataulut julkaistiin sanomalehdissä.
Kristalli eli kristallilasi on määritelmältään lasia, johon on piioksidin eli kvartsin lisäksi lisätty lyijymonoksidia. Graniitti puolestaan koostuu punertavasta tai harmaasta maasälvästä, kvartsista ja kiilteestä. Graniitista löytyy siis samoja mineraaleja, mutta mainitsemasi kiviaines ei ole määritelmän mukaan kristallia. Lisätietoa aiheesta löydät esim. kirjoista Virkkunen: Suomen kivet sekä Taipale: Kivet : etsijän ja keräilijän opas.
Varsinaista urkusovitusta sävellyksestä en löytänyt. Sen sijaan useissakin teoksissa siitä on julkaistu pianosovituksia. Alajärven kokoelmista löytyvät esimerkiksi Lauluja mereltä ja muualta (Otava, 2016) ja Suuri toivelaulukirja. Toivotuimmat (F-kustannus, 2016).
Verkosta on vapaasti saatavilla esimerkiksi tällainen sovitus.
Lankilantie
Kolavan teollisuusalue. Nastolan Lankilan kylään vienyt tie.
Pekarinkatu
Kaukanen. Alueen vanha nimi on Pekari. Nimen arvellaan tarkoittavan jonkinlaista takamaata. Asukkailta saadun tarkemman tiedon mukaan alue on ollut Hollolassa sijaitsevan Pekarin talon takapeltona. Alueella on ollut talo, jota sanottiin sen sijainnin mukaan Pekarin-Mattilaksi. Vuosien 1834-36 kartassa esiintyy vielä nimi Pekarinniitty ja lähellä on ollut myös Pekarinsuo. Näiden alkuosa on sittemmin irronnut ja sillä on alettu nimittää koko aluetta.
Lähde:
Laapotti, Marjukka: Lahden paikannimistö (1994)
Hitaan hämäläisen "isänä" on perinteisesti pidetty Topeliusta, jonka Maamme kirjan hämäläisiä käsittelevästä osiosta kyseinen luonnehdinta on peräisin: "Kestävämpää miestä et helposti tapaa, jos hän on kerran ottanut jotain tehdäkseen, etkä hitaampaa, jos hänen päähänsä on pistänyt olla mitään tekemättä." On kuitenkin huomautettava, että tässä yhteydessä perusteltuja isyysvaatimuksia voisivat esittää myös Boken om vårt landin ensimmäinen suomentaja, Oulun kirkkoherra Johan Bäckvall ja hänen käännöksensä sittemmin tarkistanut ja korjannut Paavo Cajander. Topelius nimittäin käyttää kyseisessä kohdassa sanaa "trög", joka voitaisiin suomentaa myös 'vastahakoiseksi': "En inhärdigare man är icke lätt att finna, när han företagit sig något, icke...
Vaikuttaa todella siltä, ettei kysymyksen sitaatti ole Brechtiltä peräisin. Siinä voi kuitenkin nähdä selviä yhteyksiä Brechtin kirjoittamiin teksteihin – eritoten runoon Gegen die Objektiven (1933) ja suunniteltuun, mutta keskeneräiseksi jääneeseen Koloman Wallisch Kantate -sarjaan kuuluvaan fragmenttiin Wer zu Hause bleibt (1935). Gegen die Objektiven tunnetaan Hanns Eislerin säveltämänä lauluna, ja Eislerin oli tarkoitus säveltää myös Koloman Wallisch Kantate. Tekstit on sittemmin julkaistu Brechtin lyriikasta toimitetuissa kokoelmissa.
Gegen die Objektiven sanoo seuraavaa: "Wer kämpft, sagen sie, muß verlieren können" ('Sen, joka taistelee, sanotaan, on kyettävä häviämään'). Wer zu Hause bleibt puolestaan sisältää...
Kyseinen kappale on nimeltään Seitsemän sisaruksen samba ja sen esittää dokumentissa lauluyhtye Agit-Propin kisällit. Useimmissa yhteyksissä yhtyeestä käytetään nimeä Kisällit.
Laulun sanat sisältyvät nuottijulkaisuun Uusi Laulu 1975-76 : Kaksoisvuosikirja (1977). Nuottijulkaisun tiedoissa tekijäsi mainitaan Kisällit.
Uusi Laulu 1975-76 : Kaksoisvuosikirja Helmetissä
https://www.imdb.com/title/tt0782690/
Seitsemän kertaa viikossa ilmestyvän Forssan lehden (Lounais-Hämeen maakunnallinen äänenkannattaja) numerot kaksi vuotta taakse päin ovat luettavissa Helmet-kirjastoissa asiakastietokoneilla ePress-palvelussa.
Vuosien 1917 - 1939 digitoituja numeroita voi lukea verkossa:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/titles/0782-663X?display=…
Vuosien 1940-1945, 2015-2022 numerot ovat luettavissa digitoituina vapaakappalekirjastoissa.
https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/vapaakappaletoimisto#Palvelunkuvaus…
Osa vuosikerroista on luettavissa mikrofilmeiltä Kansalliskirjastossa.
https://www.kansalliskirjasto.fi/fi
Voisikohan kyseessä olla rusomuurarimehiläinen, joka on kooltaan tarhamehiläistä pienempi, väritykseltään punaruskea ja muuraa luonnossa pesänsä juurikin lahopuiden koloihin, mutta sille kelpaavat myös rakennukset ja mehiläishotellit?
Lisää tietoa ja kuvia löydät tunnistamisen helpottamiseksi näistä linkeistä:
https://www.villimehilaiset.fi/rusomuurarimehilainen-leviaa-etela-suome…
https://www.luomus.fi/fi/rusomuurarimehilainen-leviaa-etela-suomessa
https://laji.fi/taxon/MX.204626
https://seura.fi/ilmiot/tiede-ja-luonto/rusomuurarimehilainen-on-mestar…
https://yle.fi/a/74-20034834
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rusomuurarimehil%C3%A4inen
Sotasampo-palvelun perusteella 37. Torjuntakomppanian sotapäiväkirjat eivät näytä säilyneen, mutta Jatkosodan historia 6 -teoksessa se vilahtaa muutamaan otteeseen. Heinäkuussa 1941 37.TK löytyy Hangon ryhmän lohkoilta, kesäkuussa 1943 Äänisen Rannikkoprikaatin alaisuudesta. Viimeisen kerran 37.TK esiintyy Äänisen Rannikkoprikaatin ryhmityksessä 9.6.1944 Äänisniemessä Reskan lohkolla, johon jälki katkeaa. Kyseessä on siis silloinen rannikkopuolustusjoukkojen jalkaväki.
