Suomen kansallispukukeskus (www.craftmuseum.fi/kansallispukukeskus/index.htm)
Jyväskylässä ja Suomen kansallispukuneuvosto (www.kansallispukuneuvosto.fi/) Helsingissä tallentavat ja dokumentoivat suomalaisia kansanpukuja ja perinteistä pukeutumista. Yhdessä he ovat koonneet Kansallispukutietokannan: www.kansallispuvut.fi, josta saa kattavasti tietoa suomalaisista kansallispuvuista.
Suomen kansallispukukeskuksen tietopalvelu ja käsikirjasto ovat kaikille avoimia.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet -kirjan mukaan
vanhimmat tiedot Tuovisista ovat Savosta 1500-luvulta (Antti Tooffuin). Nimen kirjoitusasu on vaihdellut: Toowin, Toffinen, Tuofuinen, Tuowinen. Nimen on arveltu syntyneen skandinaavisesta nimestä Tove. On myös arveltu, että Tuovisen taustalla voisi olla nimi David savolaisittain eli Tuavetti, Tuovikka.
Maistraatin nimipalvelun mukaan vuodesta 1899 vuoteen 2007 179 pojalle on annettu etunimeksi Jaako. Jaakko on nimen Jaakob suomalainen muunnelma. Jaakob merkitsee ’Jumala suojelkoon’. Se mainittiin jo Kansanvalistusseuran kalenterissa 1882-1883, ja tuli almanakkaan vuonna 1890. Lyhyempää muotoa Jaako käytettiin Suomessa jo 1400-luvulla. Se on nimen Jaakob länsisuomalainen muunnos. Uuden vuosituhannen alkuvuosina tämä nimen vanhempi versio tuntuu kiinnostavan, vaikka sen vuonna 2006 sai vain 12 poikaa.
Lähde: Saarikalle, Anne – Suomalainen Johanna: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön. Gummerus.2007
Nimen Jaako käyttöön sukunimenä on jo vastattu Kysy kirjastonhoitajalta –palvelussa.
Kysymys: Mistä Jaako nimi on peräisin ja mitä se...
Myöhästymismaksuja ei voi toistaiseksi maksaa internetin kautta, mutta ne voi maksaa kaikissa pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastoissa,jos kirjat on niistä jostain lainattu. Viiden euron myöhästymismaksu estää kirjojen lainaamisen,uusimisen ja varaamisen, mutta 4,90 euroon asti maksuja voi olla ilman että se estää lainaamasta, uusimasta tai varaamasta kirjoja.
Jaako on lounais- ja pohjalaisissa murteissa käytetty muoto nimestä Jaakko. Talonnimenä Jaako on esiintynyt Kolarissa, Pelkosenniemellä, Tarvasjoella, Vihannissa ja Ylitorniolla. Sukunimenä Jaako perustuu talonnimeen.
Lähde: Mikkonen, Pirjo - Paikkala, Sirkka: Sukunimet.Otava. 2000.
Klassisessa kaunokirjallisuudessa itsemurha esitetään jostain syystä usein traagisten naissankarien ratkaisuna elämän ylitsepääsemättömiin ongelmiin.
Klassisia itsemurhaan päätyviä kirjallisuuden hahmoja ovat Anna Karenina Leo Tolstoin samannimisessä romaanissa sekä Rouva Bovary, Gustave Flaubertin intohimojen ja ristiriitojen repimä naispäähenkilö.
Tuoreemmista teoksista voisi mainita Jeffrey Eugenidesin romaanin Virgin suicides - kauniina kuolleet, jossa itsemurhaan päätyy kokonainen sisarusjoukko.
Klassikko on tietysti myös Johann Wolfgang von Goethen romaani Nuoren Wertherin kärsimykset, jossa onnettomasti rakastunut nuorukainen lopulta ampuu itsensä.
Aurelius Augustinuksen säilynyt kirjallinen tuotanto sisältyy täydellisimmässä laitoksessa 16 tukevaan niteeseen. Useimmat hänen teoksensa ovat syntyneet kiistakirjoituksina, vastauksina esille nousseisiin kysymyksiin tai sielunhoidollisiin tarpeisiin. Suomeksi ovat ilmestyneet: 1)Tunnustukset/Confessiones (viim. painos v. 2003), 2)Jumalan valtio 1/De civitate Dei (10 ensimmäistä kirjaa, kirjat 11-22 suomentamatta), 3)Henki ja kirjain/De spiritu et littera, 4)Herramme vuorisaarna/De sermone Domini in monte, 5)Usko, toivo ja rakkaus/De fide spe et caritate, 6)Saarnoja ja 7)Pääsiäispuheita. Osa suomentamattomista kirjoista on peräisin ajalta ennen hänen lopullista kääntymistään kristinuskoon (v. 386). On vaikea sanoa, missä hän on käsitellyt...
Muutamia esimerkkejä kansallispukukirjoista:
Lehikoinen, Leena-Liisa: Kansallispukuja Suomesta, 2004,
Kaukonen, Toini-Inkeri: Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut, 1985,
Sirelius, U.T.: Suomen kansallispukujen historia,1990.
Netissä olevaa tietoa:
http://www.kansallispuvut.fi/
http://www.craftmuseum.fi/kansallispukukeskus/
Savonlinnan opettajankoulutuksen laitoksen oppilaiden tekemä sivusto:
http://www.kaspaikka.fi/savonlinna/kansallispuvut/index.htm
Tietoa ja linkkejä löytyy myös Wikipediasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansallispuvut
Kansallispuvut on kysytty aihe Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa. Aiempia vastauksia on palvelun arkistossa:
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.aspx
Olisikohan kyseessä Bob Shawn teos Kukahan minä olen?. Kirja on ilmestynyt suomeksi Jalavan ksutantamana 1988.
Takakannen tekstin mukaan päähenkilö Warren Peace värväytyy avaruuslegionaan, jossa tulevilta alokkailta pyyhitään muisti. Warren haluaa tietää, kuka hän on ja karkaa ja joutuu kohtaamaan epämiellyttävän totuuden.
Datanomiharjoittelijamme neuvoi, että tällaisen sivun voisi tehdä CSS-ohjelmalla.
Helmet-kirjastossa on lainattavissa Korpela, Jukka: CSS-tyylit. Kirja on saatavina myös sähköisenä. Lataamiseen tarvitsette kirjastokortin numeron ja tunnusluvun/PIn-koodin.
Lataamisohje:
http://www.helmet.fi/screens/help_fin.html#e-kirjojen
Yksinäistalon, kantatilan ja maakirjatalon määritelmät löytyvät sukututkimussanastoista ja sanakirjoista.
Yksi ja sama tila voisi ilmeisesti periaatteessa olla sekä yksinäistalo, kantatila että maakirjatalo, kontekstista riippuen.
Yksinäistalo on tila, joka muodostaa oman kylänsä. Ruotsiksi yksinäistalo on enstaka tai enstaka hemman (hemman utan underlydande torp), ks. Sointula "Sanasto sukututkijoille" ja Andersson: "Ordbok för släktforskare".
Termi kantatila on maanmittaussanastoa ja se liittyy ositukseen. Kantatila on Kielitoimiston sanakirjan mukaan "tila joka lohkomisessa on jäänyt emätilasta jäljelle, päätila". Nykysuomen sanakirjan mukaan kantatilalla tarkoitetaan toisinaan myös "Viipurin läänin lahjoitusmailla isossajaossa...
Pentti Lempiäisen Suuren nimipäiväkirjan mukaan Merika tai Merike etunimi on Virossa suosittu etunimi. Virossa nimen lähtökohtana pidetään sanaa meri.
Uusi suomalainen nimikirja kertoo lisätietona, että vuonna 1929 Julius Mägiste esitti Merike nimeä viitaten muihin meriaiheisiin nimiin. Merike on Etelä-Virossa myös paikannimenä.
Asterix-albumeita on ilmestynyt suomeksi 33 osaa, tässä ovat viimeisimmät viisi: Ruusu ja miekka (29), Obelixin kaleeri (30), Asterix ja Latraviata (31), Gallialainen kertomataulu (32) sekä Taivas putoaa niskaan (33).
Orkidea on samantyyppinen luontoaiheinen etunimi kuin esim. Orvokki. Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan orkidea on lainaa ruotsin sanasta orkidé, joka puolestaan juontuu ranskasta. Lainaus etymologisesta sanakirjasta: " Ranskan monikollinen orchidées on johdos, jonka perustana on kreikan kiveksiä merkitsevä sana órkhis. Nimitys viittaa orkideakasvien juurimukuloiden tyypilliseen muotoon." Suomen kielessä Orkidea-sana on tullut käyttöön 1900-luvun alkupuolella. Aikaisemmin puhuttiin kämmeköistä.
Asiakkaat ovat paljon toivoneet sähköpostitse lähetettäviä muistutuksia jo ennen eräpäivää, ja tällainen palveluhan monissa kirjastoissa jo tosiaan on käytössä. Asiaan liittyvistä teknisistä ym. ongelmista huolimatta kyseinen palvelu on silti päätetty rakentaa myös HelMet-järjestelmään, ja tämänhetkisen tiedon mukaan se pyritään saamaan käyttöön tämän vuoden kuluessa.
Kirjasto ei pyri maksimoimaan saataviaan vaan kyse on vain pyrkimyksestä saada aineisto takaisin asiakkailta.
Tarkoittanet Michela Wrongin teosta In the Footsteps of Mr. Kurtz (2000). Suomen kansallisbibliografian FENNICA-tietokannan mukaan Wrongin opusta ei ole käännetty suomeksi.
Suomeksi löytyy sen sijaan toinen Kongon historiaa käsittelevä teos, Adam Hochschildin Kuningas Leopoldin haamu (2004).
Otavan Suuri Ensyklopedia kertoo, että pelikorttien nykyisten tunnusten arvellaan edustavan neljää säätyä: Kirkonmiehiä sydän (hertta), sotilasaatelia keihäänkärki (pata), porvaristoa talon pohjakaava (ruutu) ja maanviljelijöitä apilanlehti (risti).
Suomen kielen maiden nimitykset hertta, ruutu ja pata ovat väännöksiä ruotsin kielestä, risti taas on saanut nimensä kuvion ulkonäöstä.
Kysymäsi kappale Kiitos elämän lahjasta löytyy useammaltakin cd-levyltä esim. Ekola, Hanna, Kiitos elämän lahjasta, 1997, mutta nuotteja kyseiseen kappaleeseen ei löytynyt ainakaan maakuntakirjastoista. Myöskään Suomen kansallisdiskogafiasta Violasta, joka sisältää tiedot kaikista kotimaisista nuoteista vuodesta 1977 alkaen, ei kyseistä nuottia löytynyt.
