Palvelussamme on tähän kysymykseen jo aiemmin vastattu. Tässä vastaus:
Katajanokan sataman vientituotteista en löydä varsinaista tilastoa. Yleensä sen kautta kulki kappaletavara (pakattu tavara). Helsingistä vietiin enimmäkseen puutavaraa. Yleisesti ottaen pääkaupungin satamat olivat tuontisatamia.
Kyseessä voisi olla Liisa Karakorven kirjoittama ja Pirjo Lindbergin kuvittama kirja Lentävä Lallero. Se on ilmestynyt Lasten oman kirjakerhon kuukauden kirjana vuonna 1986 (kirja nro 134). Tarinan pääosissa ovat Reittu-poika ja Hurja-koira.
En onnistunut löytämään täydellistä listaa tällaisista nimistä ja ei sellaista liene olemassakaan, sillä sanojen käyttö muuttuu ajan saatossa. Kyse on kielitieteen termein "proprin appellatiivistumisesta", eli kielenilmiöstä jossa erisnimi saa yleisnimisen merkityksen. Maria Sarhemaa on tutkinut tätä ilmiötä nimien Urpo, Uuno ja Tauno kohdalla. Aiheesta on tehty myös muutamia pro gradu-töitä.
Tässä artikkelissa syiksi mainitaan esimerkiksi ihmisluonnon taipumus leukailuun ja lempinimien keksimiseen. Usein kyseessä ovat vanhahtavat nimet. Myös viihde ja slangi tuottavat sanojen appellatiivistumista. Näihin voi tutustua esimerkiksi Heikki Paunosen slangisanakirjasta.
Myös se miltä sana kuulostaa voi vaikuttaa sen käyttöön, näin lienee...
Rääppä on elokuvan "pahiksen" eli vastustajan Hornansarven apulainen. Monissa Disney-elokuvissa pahiksella on apuri, jolla on kerronnassa monta tehtävää. Apuri voi paitsi suorittaa konkreettisia tehtäviä, myös korostaa isäntänsä tai emäntänsä pahuutta tai vaarallisuutta. Apurille puhuessaan pahis avaa samalla ajatuksiaan ja suunnitelmiaan myös katsojalle. Vastaavia hahmoja ovat esimerkiksi Aladdin-elokuvan Jago tai Leijonakuninkaan hyeenakolmikko Shenzi, Banzai ja Ed.
Suomenkielisen nimen taustasta en onnistunut löytämään tietoa. Animaation suomennoksen on tehnyt Pekka Lehtosaari. Yleisesti ottaen animaatioiden käännökset on tehtävä niin, että puhutut sanat näyttävät edelleen sopivilta hahmojen suunliikkeisiin. Rääpän alkuperäinen nimi on...
Historiallisia romaaneja löytyy monenlaisia, ja osa on tosiaan sävyltään selkeästi viihteellisempiä. Lukemiesi kirjojen ja kirjailijoiden perusteella suosittelisin tutustumaan ainakin Laila Hirvisaaren (ent. Hietamies) tuotantoon. Häneltä löytyy useampi sarja, joista omia suosikkejani ovat Lappeenranta/Lehmusten kaupunki ja Kannas -sarjat. Myös Pirjo Tuominen on kirjoittanut laajan tuotannon historiallisia romaaneja. Ann-Christin Antell on ollut viime vuosien uudempi tulokas, joka on kirjoittanut Turkuun sijoittuvaa Puuvillatehdas-sarjaa. Häneltä on juuri ilmestynyt myös uuden sarjan avaus. Ruotsalaisen Katarina Widholmin Betty-sarjaa on luonnehdittu ruotsalaisten vastineeksi Enni Mustoselle. Muita sellaisia, joita olen itse lukenut, ovat...
Tilastotietoja Helsingin eri alueista löydät esimerkiksi Helsingin kaupungin tietokeskuksen sivuilta http://www.hel2.fi/Tietokeskus/ (Valitse sivun vasemmasta laidasta 'tilastoja' ja sitten 'Helsinki alueittain 2001'. Voit etsiä Töölöä koskevia tilastotietoja 'Julkaisu peruspiireittäin' -kohdasta.)
Etu- ja Taka-Töölö eivät ole yhdessä kyseisessä tilastossa, vaan Taka-Töölö on Taka-Töölön peruspiirissä ja Etu-Töölö Kampinmalmin peruspiirissä.
Helsinki alueittain on saatavana myös paperijulkaisuna.
Kathleen E. Woodiwissilta on ilmestynyt toinenkin rakkausromaani, Shanna (1978). Se on myös Äänekosken kirjastossa.
1700-luvun Englantiin Woodiwissin teosten tapaan sijoittuva rakkausromaani on esimerkiksi Victoria Holtin Paholaisratsastaja.
Maailmankirjallisuuden klassikoista Jane Austenin teokset saattaisivat kiinnostaa sinua.
Lisää luettavaa löydät kirjaston aineistohausta tai Kirjasammosta haulla romantiikka tai haulla rakkausromaanit. Kirjasampo, https://www.kirjasampo.fi/, kirjastot Finna.fi, https://finna.fi/.
Jos tälle tuntemattomaksi jääneelle murhaajalle annettu nimi Rainbow Maniac pitäisi esimerkiksi Wikipedian artikkelia varten suomentaa, nimi kirjoitettaisiin yhteen. Sanan "maniac" käännöksestä riippuen siis "Sateenkaarimaanikko", "Sateenkaarihullu" tai "Sateenkaarimielipuoli".
Heikki Poroila
Fraasia "arvoton näytelmä" on käytetty jo todella kauan. Maininta siitä löytyy Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista sanomalehdistä jo yli 100 vuoden takaa. Tässä hakutulos sieltä
https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?query=%22arvoton%20näytelmä%22&orderBy=RELEVANCE
Se kuka fraasin mainitsi ensimmäistä kertaa, onkin hieman hankalampi selvittää. Kenties Mika Waltari, jonka teoksesta Vieras mies tuli taloon ko. fraasi löytyy fuoden 1938 painoksesta.
https://books.google.fi/booksid=18koAQAAMAAJ&q=%22arvoton+näytelmä%22&dq=%22arvoton+näytelmä%22&hl=fi&sa=X&ved=2ahUKEwjuzcfy6qTsAhWotYsKHa74DB8Q6AEwBnoECAMQAQ
Biokaasulla toimivia krematorioita on olemassa. Esimerkiksi Intiassa Madurain kaupungissa sijaitseva krematoria toimii biokaasulla:
https://www.thehindu.com/news/cities/Madurai/biogas-plant-being-built-atthathaneri-crematorium/article23878552.ece
Digi- ja väestötietoviraston Nimipalvelun mukaan Suomessa on yhteensä 50 henkilöä, joilla on sukunimi Uunimäki. Nykyisin Uunimäki-nimi on käytössä 32 henkilöllä, joista 14 on miehiä ja 18 on naisia. Aiemmin Uunimäki-nimi on ollut käytössä 8 henkilöllä, ja 10 Uunimäki-nimistä on kuollut.
https://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/default.asp?L=1
Lähetin kysymyksesi Suomen Rautatiemuseon tietopalveluun ja sieltä kerrottiin mm. seuraavaa.Vielä vuonna 1985 Helsingin rautatieasemalla on työskennellyt kengänkiillottajana Leo Ivanow. Hänestä on ollut juttu Rautatieuutiset-lehden numerossa 15/1985 ja juttuun liitetty kuva on nähtävissä myös FInna-palvelussa. https://finna.fi/Record/srm.166928380713100?sid=5071649670Ivanow on työskennellyt asemalla ainakin vielä heinäkuussa 1990. Tuolloin Helsingin Sanomissa ollut hänestä uutinen, jossa hänen on kerrottu olleen ”Suomen ainoa ammattimainen kengänkiillottaja”: https://www.hs.fi/ihmisia/art-2000002991145.html (maksumuuri).Heinäkuussa 1996 edelleen Helsingin Sanomissa on ollut sitten juttu kesätyönään rautatieasemalla...
Etsin oppaita Manda- ja Linda-tietokannoista asiasanalla "käytösoppaat" ja rajaamalla aineiston kieleksi suomen. Molemmista tuli runsaasti viitteitä (Mandasta 212 ja Lindasta 135). Hain myös 1900-1910-luvulta aineistoa Fennica-tietokannasta, koska näin vanhaa en löytänyt Lindasta enkä Mandasta. Sieltä löysin vain yhden oppaan. Jos haluatte tarkemmin selata listoja, haut voi tehdä omassa kirjastossa tai pyytää virkailijaa ne tekemään.
Tässä kuitenkin muutamia poimintoja eri vuosikymmeniltä:
1900-luku: Savolainen: Hieno käytös: seurusteluohjeita (1909) HUOM! Vain filmikorttina Helsingin yliopiston kirjastossa kansalliskokoelmassa lukusalissa.
1910-luku: Seurustelusta ja sen tavoista (1919)
1920-luku: von Hertzen: Opi käyttäytymään (1923)...
Kummankin nimen merkitystä on kysytty jo aiemmin. Vastauksia kannattaa käydä katsomassa arikistosta osoitteesta: http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.aspx
Seuraavassa kuitenkin lyhyesti nimien merkitykset: Kasper juontaa juurensa persiankieliseen nimeen Kansbar (rahastonhoitaja, kalleuksien vartija). Matias on lyhentymä heprealaisesta nimestä Mattatias, Mattitja. Nimi tarkoittaa Jahven/Jumalan lahjaa. Etunimistä löytyyy tietoa kirjoista Lempiäinen, Pentti, Suuri etunimikirja; Vilkuna, Kustaa, Etunimet.)
Alpo Jaakolan Leipätyttö-patsaan paljastustilaisuus järjestettiin Loimaalla 22.8.1982. Loimaan Lehdessä 24.8.1982 on julkaistu uutinen paljastustilaisuudesta. Uutisen mukaan paljastutilaisuudessa esitettiin Pirkko Jaakolan runo Savilaulu Loimaan leivänkantajalle. Runo on julkaistu kokonaisuudessaan uutisen yhteydessä.
Musiikkipitoista aamuohjelmaa Torstai on toivoa täynnä esitettiin 4.10.1984 alkaen. Sitä lähetettiin torstaiaamuisin kolmessa jaksossa (6.15–6.55, 7.15–8.00 ja 8.15–9.00). Ohjelmaa tekivät Kirsi Eklund, Seppo Konttinen, Juha Kulmanen, Timo Marttinen ja Ulla-Maija Määttänen (Katso 40/1984). Viimeisen kerran ohjelmaa kuultiin 28.2.1985.Joulukuun 1986 ja syyskuun 1987 välisenä aikana torstaisin samalla ohjelmapaikalla kahdessa jaksossa kuuden ja kahdeksan välillä esitettiin Erkki Kuparin toimittamaa ohjelmaa Toivoa täynnä.
William Jamesin teos "Uskonnollinen kokemus moninaisuudessaan" (The varieties of religious experience: A study in human nature, 1902, suom. Hannes Leiviskä) ilmestyi vuonna 1914 Gummeruksen kustantamana. Ainoa paikka, josta sitä siis voi ostaa, ovat antikvariaatit. Teosta näyttäisi olevan myytävänä ainakin joissakin nettiantikvariaateissa. Antikvariaatit löytyvät helposti esimerkiksi googlettamalla teoksen nimellä.
https://finna.fi
http://fi.wikipedia.org/wiki/William_James
Black lace -sarjassa on suomeksi ilmestynyt neljä kirjaa:
Alleyn, Fredrica : Cassandran salattu elämä (Gummerus, 1994)
Danson, Sophie : Intohimon kutsu (Gummerus, 1994)
Hope, Saskia : Kesytön Kate (Gummerus, 1995)
Pickford, Cherri : Sininen hotelli (Gummerus, 1996)
Kaikkia on saatavana Kyyti-kirjastoissa, saatavuuden voi tarkistaa verkkokirjastosta www.kyytikirjastot.fi.
Sarja on kyllä jatkunut vuoden 1996 jälkeenkin, mutta kirjoja ei ole enää suomennettu. Englanninkielisenä sarjan kirjoja löytyy helpoiten verkkokirjakauppojen (mm. www.akateeminenkirjakauppa.fi, www.amazon.com) kautta, kirjastoissa niitä ei ole.
1980-luvun kuolintodistukset on arkistoitu Tilastokeskukselle. Heidän verkkosivuiltaan löytyvät ohjeet vanhojen kuolintodistusjäljennösten tilaamisesta: https://www.stat.fi/tup/kuolintodistusarkisto/index.html
Mikäli kuolemaan liittyy poliisitutkinta, kannattaa lähtökohtaisesti olla yhteydessä asiaa tutkineeseen poliisilaitokseen. Todennäköisesti ajankohta huomioiden dokumentit löytyvät kuitenkin Kansallisarkistosta.
