Tätä Gaskellin teosta ei ole suomennettu. Kansallisbibliografia Fennican mukaan Elizabeth Gaskellilta on suomennettu vain kaksi teosta, Cranfordin naiset (alkuteos Cranford, suomennettu myös nimellä Cranfordin seurapiiri) ja Sylvian kosijat (Sylvia's lovers).
Simonkatu viittaa kaupungininsinööri Simon Grönlundiin (1788-1862). Kadun nimi on tunnettu vuodesta 1836 asti ruotsinkielisessä muodossa.
Annankatu Helsingissä vuodesta 1820 St. Annae Gatan kreikkalaiskatolisen pyhimyksen ja venäläisen ritarikunnan mukaan. Vuodesta 1836 Annae gatan. Nykyiset nimet vahvistettu 1909.
Fredrikinkatu on tunnettu vuodesta 1820 asti. Se on todennäköisesti nimetty Uudenmaan läänin maaherran Gustaf Fredrik Stjernvallin (1768-1815) mukaan. Hän ajoi aktiivisesti Helsingin nimeämistä pääkaupungiksi. Nimi saattaa viitata myös kreivi Johan Fredrik Aminoffiin (1756-1842), joka kuului asemakaavan suunnittelijan Albert Ehrenströmin hyviin ystäviin. Kadun suomen- ja ruotsinkieliset...
Ranja on alkuperältään epäselvä naisennimi. Kyseessä voi olla muunnelma intialaisesta naisennimestä Ranjana ('tyttö, joka tuo ilon'), mutta lähtökohtana ovat voineet toimia myös samankaltaiset nimet, kuten Anja, Ronja ja Tanja. Nimi tunnetaan harvinaisena myös esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. Suomen ensimmäiset Ranjat nimettiin tiettävästi 1930-luvulla.
(Anne Saarikalle & Johanna Suomalainen, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön. Gummerus, 2007)
Joissain selityksissä hääoppaissa ja sivustoissa viitataan siihen, että morsian on kirkossa sydämen puolella, toisissa siihen, että sulhasen miekkakäden on oltava vapaana kahakan uhatessa. Jälkimmäinen viittaisi morsiamen ryöstöperinteeseen, joka liittyisi goottilaisten tapoihin.
Jorma Parviaisen kirjassa Kodin kirkolliset toimitukset (s. 123-124) kerrotaan, että morsiuspari seisoo alttarilla niin, että morsian on sulhasen vasemmalla eli sydämen puolella. Kirkosta poistuttaessa morsian on oikealla puolella. Syyksi tähän järjestykseen tekijä kertoo kristillisen ajattelun vertauskuvallisuuden, jonka mukaan vasenta puolta on pidetty heikompana ja oikeaa puolta arvokkaampana paikana. Entisaikojen istumajärjestykseen kirkossa kuului,...
Viola-tietokannan mukaan vuoden 1964 levytyksen esittäjinä olivat Danny & The Islanders ja itse laulun alkuperäksi on ilmoitettu "kansanlaulu, Pohjois-Amerikka". Levytetyn version sovittajiksi on merkitty Esko Linnavalli ja Ilkka Lipsanen. Mitään viitettä siitä, että tässä versiossa olisi muokattu sanoja, ei tietokannassa ole. Todennäköisesti laulu on poimittu Joan Baezin vuonna 1960 levytetyltä ja julkaistulta albumilta "Joan Baez". Siinä perinnelaulun sovittajaksi on merkitty Joan Baez. Mahdollisesti varhaisin laulun levytys on vuodelta 1927 (Buell Kazee). Tässä versiossa ollaan jo aika kaukana Dannyn tulkinnasta.
Heikki Poroila
Pantsar-nimen arvellaan kehittyneen sukunimeksi esimerkiksi sotilaalle tai asesepälle annetusta lisänimestä. Esimerkiksi Käkisalmen linnassa on maininta knekt Peer Pantzarista vuodelta 1618. 1700-luvulla esiintyy Pantzar tai Pantsar sotilasnimenä esimerkiksi Pohjanmaan, Turun läänin ja Kymenkartanon läänin rykmenteissä.
Lisää tietoa löydät esimerkiksi Pirjo Mikkosen & Sirkka Paikkalan teoksesta Sukunimet (Otava, 2000).
Kielitoimiston sanakirja - uudissanoja määrittää häröilyn:
"Omaa johdostyyppiään edustaa slangisanaksi luokiteltu adjektiivi härö ’outo, omituinen’. Se on todennäköisesti ns. takaperoisjohdos verbistä häröillä, joka kuvaa muun muassa sekapäistä, järjetöntä käyttäytymistä."
Lähde: Roheaa räimettä. Kielitoimiston sanakirjan uudissanoja
Kotimaisten kielten keskus http://www.kotus.fi/?s=4565
Häröillä (kuljeskella tai sekoilla yms.).
Lähde: Kielikello 3/2008 Viherpesu, pelittää ja fajita – uudistunut Kielitoimiston sanakirja
Härö: Vähäkyrössä on talo nimeltään Härö, Merijärvellä Härölä. Näistä on lähtöisin Härön sukua, laajemmallakin Häröjä elää. Nimen alkuperä on selvittämättä. Mahdollista on yhdistää nimi johonkin skandinaaviseen...
Kirjastoalan korkeakoulutusta edellyttäviä työtehtäviä kuvaa mielestäni oivasti monitahoisuus ja jopa monialaisuus. Niin kuin hyvin varmasti tiedätkin, perinteiset mielikuvat kirjastotyöstä eivät enää päde. Nykyisin painotetaan medialukutaitoja, digiosaamista, esiintymis- ja asiakaspalvelutaitoja, monipuolista kielitaitoa ja kykyä avata aineistoja ja tuoda kirjaston kokoelmia monipuolisesti esille.
Yleiset kirjastot ja korkeakoulukirjastot poikkeavat työnkuvaltaan paljonkin, mutta etenkin yleisissä kirjastoissa asiakaspalvelutaidot ja kyky kohdata monenlaisia, usein monitarpeisiakin asiakkaita korostuu.
Harjoittelut ovat portti työhön, mutta vakinainen työpaikka on usein pitkänkin polun päässä. Usein harjoittelujaksolla taitonsa hyvin...
Kirjoista tai verkosta ei löytynyt suoraa vastausta kysymykseen. Vanhoja sanomalehtiä tutkimalla kuitenkin selvisi, että neljästoista päivä on ollut viimeinen mahdollisuus monien virallisten toimien suorittamiselle. Esimerkiksi päätöksistä on pitänyt valittaa kahden viikon kuluessa, toisin sanoen viidentenätoista päivänä olisi ollut liian myöhäistä. Tämän tulkinnan mukaan viidestoista päivä ei siis viittaisi minkään kuukauden 15. päivään, vaan viidenteentoista päivään siitä, kun jokin virallinen päätös on tehty tiettäväksi.
Sanonta esiintyy ensimmäisen kerran aivan 1920-luvun lopussa ja 1930-luvulla esiintymisiä oli jo useita.
Suomen kielen kirjaimistoon liittyvistä tilastotiedoista kiinnostuneen kannattaa hankkia käsiinsä Matti Pääkkösen kirja Grafeemit ja konteksti : tilastotietoja suomen yleiskielen kirjaimistosta (SKS, 1990). Pääkkösen aineistona on ollut Oulun yliopiston suomen ja saamen kielen laitokseen vuosina 1968-70 kerätty tilastolliseen otantaan perustuva laaja tutkimusmateriaali nykysuomen yleiskieltä mm. sanoma- ja aikakauslehdistä, alkuperäisestä suomenkielisestä tieto- ja kaunokirjallisuudesta sekä radio-ohjelmista. Tiivistetty versio tutkimuksesta löytyy Kielikello-lehden numerosta 1/1991.
Pääkkösen aineistossa yleisin grafeemi oli a, jonka frekvenssi koko tutkimusmateriaalissa oli 11,62%. Seuraavaksi yleisimmät olivat i (10,71...
Kirja ovat:
Salainen vastustaja(The Secret Adversary)
Rikos yhdistää(Partners
in Crime) Salomonin tuomio(N or M) Eipä aikaakaan niin voi
kauhistus(By the Pricking of My Thumbs) Kohtalon portti(Postern of Fate).
Kirjojen saatavuuden voi tarkastaa kirjaston tietokannasta
(www.lib.hel.fi/plussa). Kannattaa valita hakunäytöltä "nimeke"
ja kirjoittaa hakusanalaatikkoon pari merkitsevää sanaa kirjan
nimestä (esim. pricking thumbs). "N or M" on vaikea löytää koska kirjan nimessä
ei ole merkitseviä sanoja. Voit tehdä näin: valitse hakunäytöltä
"asiasana tai luokka" ja kirjoita hakusanalaatikkoon tuppence.
Sukunimelle Ryyttäri ei nimikirjoissa ollut selitystä. Sanat ryttäri ja ryyttäri (myös ryytteri, ryytteli) ovat suomen kielen murteissa tarkoittaneet mm. ratsumiestä, ratsastajaa, ratsusotilasta ja myös maantierosvoa tai sotarosvoa (Lähde: Suomen kielen etymologinen sanakirja, osa 4).
Kyseessä on Aisopoksen satuun perustuva August Ahlqvistin runomukaelma ”Kettu ja korppi”, joka on ilmestynyt A. Oksasen eli Ahlqvistin runokokoelmassa ”Säkeniä” (G. W. Edlund, 1874). Runo löytyy myös Eero Salolan ja Eino Keskisen toimittamasta teoksesta ”Lausuntarunoja nuorelle väelle” (4. painos; Valistus, 1958). Koska Ahlqvistin – ja toki Aisopoksenkin – tekijänoikeudet ovat jo aikoja sitten rauenneet, laitan runon tähän kokonaisuudessaan:
KETTU JA KORPPI
(Mukaelma)
Aamuisissa alkoi olla päivä,
aholla kun juoksi ketturäivä,
joka etsi aamusuurustansa,
sillä nälkä kurni suoliansa,
kun ei eilispäivän syömisistä
ollut paljon yhtää [painovirhe?] virkkamista.
Tuossapa nyt keksi korpin puussa,
joll’ ol’ aika juustokyörä suussa.
Vesi kiehahtavi...
Jalmari Finnen suomentaman kolmiosaisen ”Monte Criston kreivin” etusivulla tosiaankin sanotaan, että suomennos käsittää koko alkuteoksen. Tämä pitää ilmeisesti paikkansa. Vertasin alkuteoksen ja suomennoksen alkuosia keskenään (alkuteoksen loppuosaa minulla ei ollut käytettävissäni). Suomennoksesta näytti puuttuvan yksi luku, mutta kysymys oli vain siitä, että jostain syystä kaksi lukua oli yhdistetty yhdeksi. Tekstit sinänsä olivat selvästi yhtä laajat.
Vertasin myös Lauri Hirvensalon tekemää ”Kolmen muskettisoturin” suomennosta alkuteokseen. Molemmissa kirjoissa oli kaikki samat luvut ja tekstit olivat selvästi yhtä laajat. Muskettisotureista on myös Anna Louhivuoren tekemä suomennos, jonka etusivulla sanotaan, että käännös on...
Pitkään keskinäisessä vuorovaikutuksessa olleet kieliyhteisöt ovat lainanneet sanoja ja ilmaisutapoja naapuriensa kielistä. Suomen lähimaiden kielissä (ruotsi, norja, viro, venäjä, puola ja saksa) tällaisen puolen tunnin ilmaisun ajatus on samanlainen kuin suomessa: puoli tuntia vaille seuraavaa tasatuntia.
Englannin kielen ilmaisun - half past / puoli (tuntia) jälkeen - vastine on esim. ranskan ja espanjan kielissä. Katalaanin kielessä on erikoinen rakenne: Puoli kahdeksan sanotaan "Son dos quarts de vuit", kello on kaksi varttia kahdeksaa kohti.
Kaikissa kielissä on "loogisia" ja "epäloogisia" piirteitä, kun niitä tarkastelee toisten kielten näkökulmista. Englannin kielen asema globaalissa mediassa on kuitenkin niin vahva, että...
Kustaa Vilkunan Etunimet -kirjassa (2005) Katri-nimestä kerrotaan seuraavasti: Nimipäivä on 25.11. ja suomalaisessa almanakassa nimi on ollut v. 1890 lähtien. Kansanvalistusseuran kalenterissa 1882-83. Nimi on lyhentymä Katariinan muunnoksesta Katriina, joka sekin on käynyt almanakassa 1890-1907 ja palautettu 2000.
Ensimmäisiä Katriksi kastettuja lienevät Hildur Katri Järnefelt (s. 1875) ja Katri Bergholm, o.s. Ignatius (s. 1875). Kerrotaan, että he ovat saaneet nimensä J. J. Wecksellin historiallisen näytelmän Daniel Hjortin (1862) Katrin mukaan. Katri on ollut Katariina-rypään suosituimpia nimiä, virallisena nimenä se on ollut runsaassa käytössä yli sata vuotta, erityisesti 1890-luvulla ja 1900-luvun alussa. Sitten se taas yleistyi...
Jankan talo on yksi vanhan Messukylän toisen pääkylän eli Takahuhdin vanhoista kantataloista, jonka isäntänä vuoden 1540 maakirjassa mainitaan Heikki Kalamies. Vuonna 1589 Heikki Kalamies muutti nimensä Henrich Jankaksi.
Astevaihteluttomuus Jankankadun ja Jankanraitin tapauksessa ei ole kieliopin vastaista. Normaalin astevaihtelun ulkopuolelle jää erilaisia tapausryhmiä, kuten esimerkiksi erisnimiä. Varsinkin sillä seikalla saattaa olla vaikutusta käyttöönotettuihin nimenmuotoihin, että hämäläismurteissa yhtymä nk on vanhastaan ollut astevaihtelun ulkopuolella (kaupunkilla, Helsinkisä).
Lähteet:
Maija Louhivaara, Tampereen kadunnimet. Tampereen kaupunki, 1999
Jari Niemelä, Tamperelaisen tiedon portaat. Tampere-seura, 2008
Iso Suomen...
Honka, Aaro , oikealta nimeltään Eino Arohonka (v:een 1932 Alen) tuli tunnetuksi lähinnä pirteillä ja humoristisilla poikakirjoillaan, joita hän kirjoitti runsaat parikymmentä. Aaro Hongan teoksia:
Juanikkaat virtaheposet ; Viakkaat vaeltajat ; Iloinen internaatti ; Hämeen lukko ; Osku ja kumppanit ; Riuska ratsupartio ; Rantasen Kusti ; Väkevä-Santtu mustien maanosassa ; Sisukkaat sarvikuanot ; Suurleirin seikkailijat ; Teatteriteinit ; Kun maalinauha katkeaa ; Pikatoimisto Pamaus
Neljä neropattia ; Urhot uusissa maissa ; Luostarin salaisuus selviää ; Annos rautaa ; Erämaan urhot
Ryminällä alkoi ; Ja jyminällä jatkui ; Roope ja romukauppa ; Hurja kunnari ja Valitut virtaheposet.
Tietoa kirjailijasta löytyy esim.kirjoista Suomen...
Kalle Tappinen esiintyy Georg Malmstenin kappaleessa Kohtalokas samba, joka joskus tunnetaan myös nimellä Kalle Tappinen. Malmsténin sekä sanoittama että säveltämä kappale tunnetaan parhaiten hänen veljensä Eugen Malmsténin sekä Vesa-Matti Loirin levyttäminä versioina.
Muuta laulua, jossa esiintyisi Kalle Tappinen, ei Suomen kansallisdiskografiasta eli Viola-tietokannasta löytynyt. Tietokantaan on tallennettu tiedot kotimaisista äänitteistä vuodesta 1901 sekä kotimaisista nuoteista vuodesta 1977. Voi olla,että kotiapulaisenne on laulanut kappaletta, joka on elänyt vain perimätietona, eikä siitä näin ollen ole jäänyt jälkeä arkistoihin.
Lähteet:
Viola
Lurjusta, veijaria, kelmiä, petkuttajaa ja peijakasta tarkoittava peijooni-sana on tullut ruotsin spion-sanan murteellisesta muodosta spejon. Sanaa käytetään myös lievänä kirosanana. Spion tarkoittaa vakoojaa ja murteissa kelmiä ja veijaria. Samaa perua on myös saksan kielen sana Spion ja italian spione.
Lisää sanasta voit lukea vaikkapa Suomen kielen etymologisen sanakirjan verkkoversiosta.
Suomen kielen etymologinen sanakirja verkossa
