Väyrysiä on 1500-luvun puolessavälissä asustellut Juvan-Joroisten-Pieksämäen seudulla. 1600-luvulla Nurmeksessa ja Kemin maalaiskunnassa olivat ensimmäiset Väyryset. Pyhäjärvellä nimeä on ollut 1500-luvun lopusta. Väyrysiä on vanhastaan asunut myös Kainuussa. Nimen selitykseksi on arveltu sanoja vöyreä, vöyri, vöyrä ja veure = terve, virkeä, hyvinvoipa, komea, voimakas. Sukunimen taustalla voisi olla henkilökohtainen lisänimi.
Lähde: Uusi suomalainen nimikirja (Otava 1988, ISBN 951-1-08948-x). Sama artikkeli teoksessa:
Mikkonen, Pirjo & Paikkala, Sirkka: Sukunimet (Otava 2000, ISBN 951-1-14936-9)
Kirjassa on paljon enemmän ja tarkempia tietoja, kannattaa käväistä kirjastossa!
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi ”Aapro” on puhuttelumuoto etunimestä ”Aabraham”. ”Aabraham” taas on teoksen ”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) mukaan suomalainen muunnelma nimestä ”Abraham”, jonka merkitykseksi on tulkittu ’kansojen paljouden isä’. Sen juuret juontuvat luonnollisesti ”Raamattuun” ja sen Abrahamiin.
Sukunimi ”Aapro” ei ole kovin yleinen, sillä väestörekisterikeskuksen nimipalvelu osoitteessa http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1 kertoo, että nimeä on kantanut vain 495 suomalaista, joista nykyisenä nimenä se on 273 henkilöllä. Sukunimi on esiintynyt alun perin Kaakkois-Suomessa Lappeella, Miehikkälässä, Savitaipaleella ja Ylämaalla...
Episodiromaani on novellikokoelman ja romaanin välimuoto, jossa useat tarinat nivoutuvat yhtenäiseksi. Tarinoissa voi olla samoja henkilöitä tai ne kertovat tapahtumista eri näkökulmista. Tarinat eivät välttämättä muodosta yhtenäistä juonenkaarta. Episodiromaanista on käytetty myös nimitystä novellisykli.
Lähteet ja lisätietoa
Tuomas Juntunen: Episodiromaani ja 2000-luvun suomalainen realismi (Avain 1/2015) https://doi.org/10.30665/av.74978
Jukka Laajarinne: Episodiromaani https://jukkalaajarinne.com/2013/08/15/episodiromaani-kysymys/
Harittu oli 1400-luvulla kaksitaloinen kylä, joka kuului Kaarinan pitäjään. Varhaisimmat tiedot Haritun talosta ovat jo vuodelta 1378, jolloin Kaarinan lautamieheksi on kirjattu Haritun Simo.
Harittu liitettiin Turkuun vuoden 1939 alusta lukien, mutta varsinainen Haritun tila siirtyi Turun kaupungille vasta 1950-luvulla.
Haritun-alue käsitti Haritun tilan rakennukset ja sen tilukset. Kun Harittu liitettiin Turkuun, sai se omakotirakentamista varten laaditun asemakaavan 1940-luvun alkuvuosina. Haritun tilan peltoja viljeltiin kuitenkin aina 1970-luvulle asti.
Tarkempaa tietoa Haritun kaupunginosan historiasta löytää esimerkiksi Koivula-Haritun Omakotiyhdistyksen julkaisemasta kirjasesta Lähiö kotina, 2002.
Haritun varhaisvaiheista mainitaan...
Aikuisten romaanit vanhimmasta uusimpaan:
-95 Onnen tyttäret
-96 Askelten taito
-97 Kotimme Kevätniemi
Nämä kolme ovat samaa sarjaa.
-99 Rakkaus kuin lupiininkukka (meillä romantiikkaosastossa)
-01 Sun ystäväsi armaasi
-03 Kesävieräät
-03 Syntymäpäivä
Nämä kaksi ovat samaa sarjaa
-04 Paju pieni
-05 Syyslaulu
-06 Posliinihäät
Lisäksi neljä nuortenkirjaa:
-86 Kuin aaveet yöllä
-88 Rakas sisareni vilja
-90 Tommo ja Karvisen kaksoset
-91 Häät helsingissä
Nämä kaikki löytyvät Kangasalan kirjastosta, joskin ovat
suosittuja ja lainassa varsinkin pääkirjastossa. Sivukir-
jastoista ja kirjastoautosta saatavuus parempi. Kunnan
sisäinen toimitus osastosta toiseen maksutonta.
Simonkatu viittaa kaupungininsinööri Simon Grönlundiin (1788-1862). Kadun nimi on tunnettu vuodesta 1836 asti ruotsinkielisessä muodossa.
Annankatu Helsingissä vuodesta 1820 St. Annae Gatan kreikkalaiskatolisen pyhimyksen ja venäläisen ritarikunnan mukaan. Vuodesta 1836 Annae gatan. Nykyiset nimet vahvistettu 1909.
Fredrikinkatu on tunnettu vuodesta 1820 asti. Se on todennäköisesti nimetty Uudenmaan läänin maaherran Gustaf Fredrik Stjernvallin (1768-1815) mukaan. Hän ajoi aktiivisesti Helsingin nimeämistä pääkaupungiksi. Nimi saattaa viitata myös kreivi Johan Fredrik Aminoffiin (1756-1842), joka kuului asemakaavan suunnittelijan Albert Ehrenströmin hyviin ystäviin. Kadun suomen- ja ruotsinkieliset...
Joissain selityksissä hääoppaissa ja sivustoissa viitataan siihen, että morsian on kirkossa sydämen puolella, toisissa siihen, että sulhasen miekkakäden on oltava vapaana kahakan uhatessa. Jälkimmäinen viittaisi morsiamen ryöstöperinteeseen, joka liittyisi goottilaisten tapoihin.
Jorma Parviaisen kirjassa Kodin kirkolliset toimitukset (s. 123-124) kerrotaan, että morsiuspari seisoo alttarilla niin, että morsian on sulhasen vasemmalla eli sydämen puolella. Kirkosta poistuttaessa morsian on oikealla puolella. Syyksi tähän järjestykseen tekijä kertoo kristillisen ajattelun vertauskuvallisuuden, jonka mukaan vasenta puolta on pidetty heikompana ja oikeaa puolta arvokkaampana paikana. Entisaikojen istumajärjestykseen kirkossa kuului,...
Viola-tietokannan mukaan vuoden 1964 levytyksen esittäjinä olivat Danny & The Islanders ja itse laulun alkuperäksi on ilmoitettu "kansanlaulu, Pohjois-Amerikka". Levytetyn version sovittajiksi on merkitty Esko Linnavalli ja Ilkka Lipsanen. Mitään viitettä siitä, että tässä versiossa olisi muokattu sanoja, ei tietokannassa ole. Todennäköisesti laulu on poimittu Joan Baezin vuonna 1960 levytetyltä ja julkaistulta albumilta "Joan Baez". Siinä perinnelaulun sovittajaksi on merkitty Joan Baez. Mahdollisesti varhaisin laulun levytys on vuodelta 1927 (Buell Kazee). Tässä versiossa ollaan jo aika kaukana Dannyn tulkinnasta.
Heikki Poroila
Kirjoista tai verkosta ei löytynyt suoraa vastausta kysymykseen. Vanhoja sanomalehtiä tutkimalla kuitenkin selvisi, että neljästoista päivä on ollut viimeinen mahdollisuus monien virallisten toimien suorittamiselle. Esimerkiksi päätöksistä on pitänyt valittaa kahden viikon kuluessa, toisin sanoen viidentenätoista päivänä olisi ollut liian myöhäistä. Tämän tulkinnan mukaan viidestoista päivä ei siis viittaisi minkään kuukauden 15. päivään, vaan viidenteentoista päivään siitä, kun jokin virallinen päätös on tehty tiettäväksi.
Sanonta esiintyy ensimmäisen kerran aivan 1920-luvun lopussa ja 1930-luvulla esiintymisiä oli jo useita.
Suomen kielen kirjaimistoon liittyvistä tilastotiedoista kiinnostuneen kannattaa hankkia käsiinsä Matti Pääkkösen kirja Grafeemit ja konteksti : tilastotietoja suomen yleiskielen kirjaimistosta (SKS, 1990). Pääkkösen aineistona on ollut Oulun yliopiston suomen ja saamen kielen laitokseen vuosina 1968-70 kerätty tilastolliseen otantaan perustuva laaja tutkimusmateriaali nykysuomen yleiskieltä mm. sanoma- ja aikakauslehdistä, alkuperäisestä suomenkielisestä tieto- ja kaunokirjallisuudesta sekä radio-ohjelmista. Tiivistetty versio tutkimuksesta löytyy Kielikello-lehden numerosta 1/1991.
Pääkkösen aineistossa yleisin grafeemi oli a, jonka frekvenssi koko tutkimusmateriaalissa oli 11,62%. Seuraavaksi yleisimmät olivat i (10,71...
Kielitoimiston sanakirja - uudissanoja määrittää häröilyn:
"Omaa johdostyyppiään edustaa slangisanaksi luokiteltu adjektiivi härö ’outo, omituinen’. Se on todennäköisesti ns. takaperoisjohdos verbistä häröillä, joka kuvaa muun muassa sekapäistä, järjetöntä käyttäytymistä."
Lähde: Roheaa räimettä. Kielitoimiston sanakirjan uudissanoja
Kotimaisten kielten keskus http://www.kotus.fi/?s=4565
Häröillä (kuljeskella tai sekoilla yms.).
Lähde: Kielikello 3/2008 Viherpesu, pelittää ja fajita – uudistunut Kielitoimiston sanakirja
Härö: Vähäkyrössä on talo nimeltään Härö, Merijärvellä Härölä. Näistä on lähtöisin Härön sukua, laajemmallakin Häröjä elää. Nimen alkuperä on selvittämättä. Mahdollista on yhdistää nimi johonkin skandinaaviseen...
Kirjastoalan korkeakoulutusta edellyttäviä työtehtäviä kuvaa mielestäni oivasti monitahoisuus ja jopa monialaisuus. Niin kuin hyvin varmasti tiedätkin, perinteiset mielikuvat kirjastotyöstä eivät enää päde. Nykyisin painotetaan medialukutaitoja, digiosaamista, esiintymis- ja asiakaspalvelutaitoja, monipuolista kielitaitoa ja kykyä avata aineistoja ja tuoda kirjaston kokoelmia monipuolisesti esille.
Yleiset kirjastot ja korkeakoulukirjastot poikkeavat työnkuvaltaan paljonkin, mutta etenkin yleisissä kirjastoissa asiakaspalvelutaidot ja kyky kohdata monenlaisia, usein monitarpeisiakin asiakkaita korostuu.
Harjoittelut ovat portti työhön, mutta vakinainen työpaikka on usein pitkänkin polun päässä. Usein harjoittelujaksolla taitonsa hyvin...
Kyllä löytyy nimellä Niskavuori. Se sisältää näytelmät "Niskavuoren nuori emäntä", "Niskavuoren Heta", "Niskavuoren naiset", "Niskavuoren leipä" ja "Entäs nyt,Niskavuori?" Kirja on ilmestynyt v. 2001 "Kirja kerrallaan" -julkaisuna.
Kirjaa on jonkin verran myös Pääkaupunkiseudun kirjastojen kokoelmissa.Sijainnit ja saatavuuden voit tarkistaa osoitteesta: http://www.helmet.fi
Itävallan nykykirjallisuuteen ovat oleellisesti vaikuttaneet mm. Ingeborg Bachmann (1926-1973) ja Thomas Bernhard (1931-1989).
Nykypäivän kansainvälisesti tunnetuimpia itävaltalaisia kirjailijoita lienevät Peter Handke (* 1942), Elfriede Jelinek (*1946) ja Wolf Haas (*1960). Kirjalijoiden teoksia on käännetty myös suomeksi ja niitä voi etsiä esim. kirjalijan nimellä mm.Fennicasta, jossa on kaikki Suomessa painettu kirjallisuus: https://finna.fi
Näiden ja muidenkin itävaltalaisten kirjailijoiden teoksia on myös Turun kaupunginkirjaston kokoelmissa mm. suomeksi, saksaksi, ruotsiksi ja niiden saatavuuden voi tarkistaa Aino aineistotietokannasta:
http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro?formid=find2&sesid=1139833112&ulang=…
Tietoa...
Kalle Tappinen esiintyy Georg Malmstenin kappaleessa Kohtalokas samba, joka joskus tunnetaan myös nimellä Kalle Tappinen. Malmsténin sekä sanoittama että säveltämä kappale tunnetaan parhaiten hänen veljensä Eugen Malmsténin sekä Vesa-Matti Loirin levyttäminä versioina.
Muuta laulua, jossa esiintyisi Kalle Tappinen, ei Suomen kansallisdiskografiasta eli Viola-tietokannasta löytynyt. Tietokantaan on tallennettu tiedot kotimaisista äänitteistä vuodesta 1901 sekä kotimaisista nuoteista vuodesta 1977. Voi olla,että kotiapulaisenne on laulanut kappaletta, joka on elänyt vain perimätietona, eikä siitä näin ollen ole jäänyt jälkeä arkistoihin.
Lähteet:
Viola
Kaksinkantaja on järvi Lieksassa, Jongunjoen lähellä. Jongunjoki virtaa Kuhmon Jonkerinjärvestä Lieksanjokeen. Kaksinkantajan tuntumassa sijaitsee Karhu-Väinön eli maineikkaan karhunkaatajan Väinö Heikkisen talo. Heikkinen on kaatanut elämänsä aikana 36 karhua.
Alueella tunnetaan tarina, jonka mukaan järveen olisi syksyisten niittotöiden aikaan hukkunut kaksosia odottanut nainen. Järvi oli ollut heikossa jäässä, ja niittoväki oli - kenties järviruokoa kerätäkseen? - uskaltautunut jäälle. Jää oli pettänyt raskaana olevan naisen alta. Tämän tarinan kuulimme itseltään Karhu-Väinöltä.
Sitä, onko "kaksinkantaja" tarkoittanut kaksosia odottavaa naista yleisemminkin, emme pysty sanakirjalähteiden valossa sanomaan. Daniel Jusleniuksen "Suomalaisen...
Pitkään keskinäisessä vuorovaikutuksessa olleet kieliyhteisöt ovat lainanneet sanoja ja ilmaisutapoja naapuriensa kielistä. Suomen lähimaiden kielissä (ruotsi, norja, viro, venäjä, puola ja saksa) tällaisen puolen tunnin ilmaisun ajatus on samanlainen kuin suomessa: puoli tuntia vaille seuraavaa tasatuntia.
Englannin kielen ilmaisun - half past / puoli (tuntia) jälkeen - vastine on esim. ranskan ja espanjan kielissä. Katalaanin kielessä on erikoinen rakenne: Puoli kahdeksan sanotaan "Son dos quarts de vuit", kello on kaksi varttia kahdeksaa kohti.
Kaikissa kielissä on "loogisia" ja "epäloogisia" piirteitä, kun niitä tarkastelee toisten kielten näkökulmista. Englannin kielen asema globaalissa mediassa on kuitenkin niin vahva, että...
Virpi Hämeen-Anttilan Synnyinmaa-sarjan toinen osa Myöhäinen kevät ei ole vielä ilmestynyt. Kustantajan sivuilla kerrotaan, että sen pitäisi ilmestyä lokakuussa 2024.
Ensimmäinen osa Sarastus ilmestyi vuonna 2023.
https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/myohainen-kevat/5058001%20style=
Seuraavissa kirjoissa käsitellään kauneudenhoitoa antiikin aikana:
Nuotio, Una: Kerro, kerro kuvastin: kauneudenhoidon käsikirja, 1997.
Utrio, Kaari: Rusoposkia, huulten purppuraa: kosmetiikka ja nainen kautta aikojen, 1995
Antiikin lääketieteen perintö, 2004, jossa on mm. artikkeli: Berg, Ria
Lääketiedettä, magiaa ja kosmetiikkaa Pompejissa.
Carcopino. Jerome: Sellaista oli elämä keisareiden Roomassa, 1971.
Flaceliere, Robert: Sellaista oli elämä antiikin Kreikassa, 1972.
Birt, Theodor: Antiikin elämää, 1928.
Balsdon, J.P.V.D: Nainen antiikin Roomassa, 1964.
Corson, Richard
Fashions in makeup : from ancient to modern times, 2003.
Castren, Sirpa
Roomalaisten naisten kauneudenhoito keisariajan kirjallisuuden valossa / Sirpa Castrén...
