Kyse lienee niin sanotuista väärin kuulluista laulunsanoista: tosiasiassa Arto Tamminen laulaa tulevansa Utopiasta.
Arto Tamminen – Utopia (1997, CD) - Discogs
Suomalaiset kansansadut –sarjan 3. osassa Sadut tyhmästä paholaisesta (SKS 1990) kerrotaan lyhyesti ketjusaduista. Ketjusatuja tapaa varsinkin kansansaduissa. Ketjusaduille on tyypillistä kehyskertomus tai johdantoepisodi, joka yhdistää, ketjuttaa, sadut. Yhtenä esimerkkinä kirjassa mainitaan satu karjan ajamisesta kiellettyyn pirun niittyyn, joka käynnistää miehen ja pirun kilpailujen sarjan ja lopulta miehen palkkaamisen pirun rengiksi.
Ketjusadut ovat voineet syntyä kahdella tavalla: kansansatujen kertojat tai kerääjät ovat voineet pätkiä pitkät sadut lyhyemmiksi tai sitten luoda samaan aihepiiriin liittyville tarinoille yhtenäisen kehyskertomuksen.
Asia selvinnee parhaiten vertaamalla elokuvan sisältöä Maria Montessorin kirjoitettuun elämäkertaan - tosin näissäkin kirjoittaja on tietysti saattanut käyttää jonkinlaisia kirjallisia vapauksia, joten ehdotonta totuutta ei liene mahdollista selvittää.
Yhtään Montessorin elämäkertaa ei näytä suomennetun, mutta HelMet-kirjastosta löytyy englanniksi seuraava teos:
Kramer, Rita, Maria Montessori : a biography. London : Hamish Hamilton, 1989
http://www.helmet.fi/record=b1351369~S9*fin
ja ruotsiksi tämä:
Signert, Kerstin, Maria Montessori : anteckningar ur ett liv. Lund : Studentlitteratur, 2000
http://www.helmet.fi/record=b1512015~S9*fin
Myös internetistä löytyy jonkin verran tietoa Montessorin elämästä:
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/...
Kirjastilla on käyttösääntönsä, joissa voi olla kortille alaikäraja. Salon kaupungin kirjastoissa kirjastokortilla ei ole ikärajaa. Jos asiakas on alle 15-vuotias, tarvitaan holhooja takaajaksi. Kortin saa kirjaston kaikista pisteistä. Lapsilla pitää olla mukana kela-kortti ja takaajaksi tulevalla kuvallinen henkilötodistus.
"Kerta" ilmaisee toistuvuutta tai toistumattomuutta asiayhteydestä riippuen. Jokin asia voi tapahtua kerran tai monta kertaa, siis toistua, kertautua, kertaantua.
Adjektiivi "ainutkertainen" ilmaisee toistumatonta, yhden ainoan kerran tapahtuvaa. Yhdyssanan alkuosana "kerta-" ilmaisee toistumattomuutta: kertakäyttöinen, kertakuulemalta.
Yhdyssanan loppuosana se myös ilmaisee toistuvuutta paitsi sanassa "toistokerta" myös esimerkiksi "kuuntelukerta" tai "esityskerta".
Lähde: MOT Kielitoimiston sanakirja. http://mot.kielikone.fi/fi
Sota-ajan tuntolevyistä on tietoa Kansallisarkiston Arkistojen Portti -palvelussa. Numerosarjan merkitystä ei artikkelissa avata, mutta tekstistä voisi päätellä, että tuntolevyn numerosarja on satunnainen eikä sisällä yksilöiviä tietoja. Ruotuväki-lehden artikkelissa 20.9.1988 puolestaan mainitaan, että uudet, sosiaaliturvatunnuksella varustetut tunnuslevyt otettiin käyttöön syksyllä 1986, ja aiemmin käytössä olleet ja hankaliksi osoittautuneet tuntolevyt perustuivat juoksevaan numerosarjaan. Juoksevaan numerointiin jatkosodan aikana viittaa myös Kansallisarkiston ylitarkastaja Raija Ylönen-Peltosen twiittaama tieto, jonka mukaan jatkosodan tuntolevy numero 1 kuului Mannerheimille.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa tuntolevyihin...
Samankaltaisia teoksia voisivat olla esimerkiksi:Laura Lehtola: TakapenkkiSoili Pohjalainen: KäyttövehkeitäSoili Pohjalainen: ValuvikaMoa Herngren: Ruotsalainen avioliittoNina Lykke: Ei ei ja vielä kerran eiNina Lykke: Kohonnut riskiNina Lykke: Emme ole täällä pitämässä hauskaaAnne Tyler: ÄkäpussiBeth Morrey: Clover Hendry vaihtaa vapaalleGail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää
Vanhoja Avotakka-lehtiä voit käydä lukemassa Pasilan kirjaston lehtialueella. Pasilan kirjastossa on säilytetty Avotakan vanhat numerot vuodesta 1968. Saat tarvitsemasi numerot tai vuosikerrat luettaviksi odottaessa.
http://www.helmet.fi/fi-FI
http://luettelo.helmet.fi/search~S2*fin/X
E-kirjojen jakelija Project Gutenberg toimii Yhdysvaltain tekijänoikeuslain puitteissa. Tämä poikkeaa monin tavoin Suomen tekijänoikeuslainsäädännöstä. Suomen tekijänoikeuslain luvun 4, pykälän 43 perusteella esimerkiksi kaunokirjallisen teoksen suoja-aika päättyy, kun kirjailijan ja mahdollisen kääntäjän kuolemasta on kulunut 70 vuotta. Project Gutenberg -sivustolla on myös aineistoa, joka ei siten täytä näitä ehtoja. Käyttäjän on itse tarkistettava esimerkiksi kirjailijan ja muiden tekijöiden kuolinajat, mikäli haluaa käyttää näitä aineistoja. Gutenberg-sivustolla kehotetaankin tarkistamaan tekijänoikeusäädökset maakohtaisesti.Tässä tapauksessa Zachris (Zacharias) Topeliuksen (1818-1898) ja suomentaja Theodolinda Hahnssonin (1838-1919)...
Varaukset ovat noudettavissa vasta, kun olet saanut noutoilmoituksen. Sen jälkeen noutoaikaa on viikon verran, noutoilmoituksessa näkyy viimeinen noutopäivä.
Jos olet ensimmäisenä jonossa, saat seuraavaksi palautuvan teoksen. Jos teos on hyllyssä, saat sen ensimmäisenä.
Varaukset vanhentuvat yhden vuoden jälkeen, eli tänään 26.1.2021 tehty varaus poistuu 26.1.2022, jos sitä ei ole voitu siihen mennessä toimittaa.
Jorma Marttalan kirjassa Armin kultaiset vuodet ( Edita1999) on kerrottu Armi Kuuselan auton kolarista ja kirjasta löytyy myös pieni lehtikuva aiheesta. Kolari oli sattunut 8.2.1953 iltapäivällä Armi Kuuselan ajaessa Helsingistä Porvooseen. Onnettomuus sattui Vantaan sillan risteyksessä jäisessä kurvissa ja toisena osapuolena oli Helsinki- Tikkurila –vuoron linja-auto. Talbotin etuosa lytistyi kasaan ja ohjauskelvoton auto oli hinattava paikalta. Linja-autoon tuli vain pieni kuhmu.
Helsingin kaupunginkirjaston pääkirjastossa Pasilassa löytyy tuon ajan lehdet mikrofilmattuina.
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/pasila/
Sanonnalla ei ennusteta tulevaisuuden olevan valoisa, vaan uhkaava. Sanonnalla viitataan nahkojen käsittelyssä tarpeellisiin kuivausvälineisiin.
Sanonta on osa repliikistä kirjassa Tuntematon sotilas. Lause on alunperin kirjoitettu kersantti Penttisen sanomaksi ja kuuluu: "Ei niitä hanki pitele. Nahkurin orsilla tavataan."
Ilkka Remekselle ei ole yhtä selkeästi pääteoksiksi nostettavia kirjoja kuin monilla muilla kirjailijoilla. Esimerkiksi Ari Haasion teos ”Kotimaisia dekkarikirjailijoita” ei nosta mitään kirjassa esitellyistä Remeksen teoksista ylitse muiden, joskin siinä todetaan, että Remeksen esikoisromaani ”Pääkallokehrääjä” oli suomalaisen jännityskirjallisuuden kannalta merkittävä teos. Sen voisi hyvin laskea minustakin yhdeksi Remeksen tärkeimmistä teoksista.
Painosten lukumäärää tarkasteltaessa yksi Remeksen romaaneista nousee ylitse muiden: ”Ruttokellot”, josta on otettu Fennica-tietokannan mukaan perätä 18 painosta. Kirja herätti aikanaan keskustelua, kun silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja kritisoi sitä. Teos sai kuitenkin myös positiivisia...
Kirjastokorttia ei voi tilata internetin kautta, koska vastaanottaessaan kirjastokortin asiakas allekirjoittaa sen ja näin sitoutuu noudattamaan kirjaston käyttösääntöjä. Kirjastokortin saa siis vain käymällä kirjastossa.
Ihan ensimmäinen kortti on ilmainen, mutta kadonneen kortin tilalle annettu uusi kortti yleensä maksaa, esim. Seitti-kirjastoissa 3 euroa.
Omakotiasujille tarkoitetulla Suomela-sivustolla on artikkeli ampiaisen torjunnasta: http://www.suomela.fi/1498.html Tällä sivulla tosin on enimmäkseen kyse pesän hävityksestä.
On olemassa torjunta-ainetta käyttävä hyönteisansa: http://www.fi-service.fi/syottiasema.html
Eräs neuvo on: ”Älä jätä houkuttelevia herkkuja tai mehuja avonaisina esille: ampiaiset saattavat pujahtaa sisään mehupulloihin ja tetroihin. Jos itse siedät hajuja, voit paistaa rasvaa tai sipulia pannulla tai keittää viinietikkaa kattilassa. Pistele valkosipulinkynsiä sitruunaviipaleisiin ja jätä esille. Kirjoittaja ei ole testannut, mutta ainahan voi yrittää.....” (http://www.transmeri.fi/torjunta/index.cfm?cd=21314&doc=530&language=Fi… ) Toisaalta pullon...
Kattava teos yökkösten toukista on Matti Aholan ja Kimmo Silvosen kaksiosainen "Pohjoisen Euroopan yökkösten toukat", mutta se keskittyy siis vain yökköslajien toukkien esittelyyn. Eri kiitäjä- ja kehrääjälajien toukista on aika hyvin valokuvia kirjassa "Suomen kiitäjät ja kehrääjät" (toim. Olli Marttila). Valokuvia myös päiväperhosten toukista on eri perhoslajien esittelyjen yhteydessä jonkun verran joskaan ei kattavasti esim. Seppo Parkkisen kirjassa "Perhoset". Perhosista on luonnollisesti paljon muitakin teoksia, mutta muista kirjastossamme nyt paikalla olevista perhoskirjoista en löytänyt yhtä paljon perhostoukkien valokuvia.
Internetissäkin on monia sivuja aiheesta. Hyvä suomalainen vaikkakin englanninkielinen sivusto on
- Larvae of...
Mihin voin viedä vanhat kirjat -kysymykseen on vastattu esim. Suomen keräystuotteen sivulla http://www.suomenkeraystuote.fi/fi/lajittelu/usein-kysytyt-kysymykset. Siellä ja myös Kierrätysinfossa http://www.kierratys.info/laji_paperi.php kerrotaan, että kirjat ilman kansia voi laittaa paperinkeräykseen. Jyväskylän kaupungin jätehuollon sivulla http://www.jyvaskyla.fi/jate/kodinjatteet/paperi sanotaan myös, että pehmeäkantisia kirjoja voi laittaa paperinkeräyksen. Kannet (ja kirjat kansineen, jos niitä ei irroteta) ovat paikkakunnasta riippuen energia- tai sekajätettä.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan hiukoa ja huikoa ovat saman sanan rinnakkaismuotoja. Niitä voi siis molempia käyttää. Kolmas muoto on hiukaista.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/fulltext/hiukoa?order=entry&field=&baseforms=false
Kirjakaupasta voi ostaa valmiita lomakkeita perunkirjoituksen tekoa varten. Myös asiakirjamalleja sisältävissä kirjoissa samoin kuin perunkirjoitusoppaissa on valmiita malleja.
Lain mukaan perunkirjoitus on toimitettava jokaisen Suomessa kuolinhetkellään vakituisesti asuneen
henkilön jälkeen.
Kirjassa Puronen, Pertti: Näin teen perukirjan itse (Kauppakaari, 1999) mainitaan että perunkirjoituksen
toimittamisvelvollisuus on ensisijaisesti sillä kuolinpesän osakkaista, jonka hoidossa pesä on (eloonjää-
neellä puolisolla, vainajan perillisillä tai testamentinsaajilla).
Teoksen mukaan ns. tavallisen pesän perukirjan pystyy maallikkokin tekemään itse. Sen sijaan "jos pe-
sään kuuluu yritysvarallisuutta tai se on huomattavan laaja, tai...
