Nils-Aslak Valkeapään "Beaivi,ahcazan" (Kautokeino 1989) on lyriikkakuvateos, jonka runot Pekka Sammallahti on kääntänyt suomeksi. Suomennos, 134-sivuinen "Aurinko, isäni" on ilmestynyt 1992 (ISBN 82 90625 15 4). Teos on kokonaisuus, jonka runoja ei ole otsikoitu vaan numeroitu. Tokanajosta kertovat runot 272 ja 273 on jätetty saamen kieliseksi, jotta ne eläisivät.
Ingrid Schellbach-Kopra on saksantanut Lassi Nummen runon Kuiskaus. Runo Flüstern sisältyy teokseen Welt, noch immer (Heiderhoff 1992).
Saat runon sähköpostiisi.
Kirjasto 10:ssä, Itäkeskuksen kirjastossa ja Töölön kirjastossa voi soittaa sähköpianoa. Akustista pianoa Helsingin kirjastoissa ei ole.
http://www.lib.hel.fi/page/BBE3ADA4-1300-4A46-98A8-D832ABCBC34B.aspx
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/itakeskus/musiikkiosasto/
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/toolo/tietokoneet/
Vantaan Tikkurilan kirjastossa on piano asiakkaita varten:
http://www.vantaa.fi/fi/kirjasto/kirjastot_ja_aukioloajat_/tikkurilan_k…
Kangasalan aseman lähellä sijaitseva muuntaja syttyi tuleen torstaina 6. syyskuuta 1984 noin kello 18.
Pikku Kakkosen visuaalista ilmettä uudistettiin syyskaudelle 1979, jolloin Pertti Nykäsen suunnittelema tunnus otettiin käyttöön. Syksyn ensimmäinen ohjelma esitettiin tiistaina 4. syyskuuta.
Lähteet:
Muuntajapalo pimensi Pirkanmaan. – Aamulehti 7.9.1984
Pikku Kakkosen tunnukset | Elävä arkisto | yle.fi
Katso 36/1979
Nuottijulkaisua tästä teoksesta ei ole olemassa. Äänite löytyy Järvenpään Mieslaulajien albumilta Tulkoon joulu (1999), CD-levynä (JMLCD-4) ja LP:nä, joita on kirjastojen lainakokoelmissakin.
Alkuperäinen nuottikäsikirjoitus löytyy Sibelius-museon arkistostosta Turusta. Myös Music Finlandin hallussa on kopio käsikirjoituksesta sekä painetusta kuoronuotista. Heillä ei kuitenkaan ole sopimusta säveltäjän oikeudenomistajien kanssa hänen musiikkinsa levittämisestä. Sune Carlssonin (1892-1966) musiikki on suojattu vuoden 2036 loppuun asti.
Sibelius-museon arkiston yhteystiedot löytyvät museon Internet-sivuilta osoitteesta https://sibeliusmuseum.fi/fi/yhteystiedot/.
Music Finland on suomalaista musiikkia, sen tuotantoa ja levittämistä...
Ensin perusasia: Kalevala-eepos on Elias Lönnrotin lukuisten eri kansanrunotoisintojen pohjalta luoma teos. Näihin eri kansanrunotoisintoihin voi tutustua lukemalla vanhaa moniosaista teossarjaa Suomen Kansan Vanhat Runot (SKS). Saadaksesi tietää, miten Lönnrot Kalevalan kokosi, kannattaa tutustua Väinö Kaukosen teoksiin Lönnrot ja Kalevala (SKS 1979) sekä Lönnrot ja Kanteletar (SKS 1989).
Suomen kirjallisuus I (Otava 1963) sisältää Matti Kuusen artikkelit Esisuomalainen runous, Varhaiskalevalainen runous ja Sydänkalevalainen epiikka ja lyriikka. Niihin kannattaa tutustua, samoin samasta teoksesta löytyvään Lauri Hongon artikkeliin Itkuvirsirunous. Muita vanhoja tutkimuksia ovat mm. Martti Haavion Kansanrunojen maailmanselitys (WSOY 1955...
Ilkeä äitipuoli taikoo kuninkaantyttären yksitoista veljeä joutseniksi H.C. Andersenin sadussa Villijoutsenet. Sisar keksii keinon vapauttaa veljensä lumouksesta kutomalla heille paitoja nokkosista. Taika onnistuu kuitenkin vain, jos hän pysyttelee täysin puhumattomana niin kauan kunnes paidat ovat valmiit.
Villijoutsenet-sadun on julkaissut suomeksi mm. Otava 1990, Lasten keskus 1985 sekä Otava 2005 kokoelmassa H.C. Andersenin Satuaarteita.
Kustaa Vilkunan Etunimet kirjassa kerrotaan, että Pia on sisarnimi 1700-luvun Piukselle, latinalaisperäiselle nimelle, jonka merkitys on 'hurskas'.
Kansanomaisena Piaa on tavattu myös lyhenteenä nimestä Zenobia, joka taas tarkoittaa suunnilleen 'hän, jolle Zeus on antanut elämän'.
Ensimmäinen runo on Pallen eli Reino Hirvisepän kupletti Löylyä lissää, joka on ainakin teoksessa Pallen parhaat (Alea-kirja 1986).
Toinen runo on Kalle Vihtori Väänäsen Rienooja tulloo, joka on teoksessa Sanarrieskoo (Karisto 1976).
Molemman teokset ovat Porin kaupunginkirjaston kokoelmissa.
Vanhoista elokuvista, on videokasetteja tehnyt YLEn tallennemyynti. Näitä tuotteita säätelevät tekijänoikeussopimukset. Suomessa niitä voidaan myydä kirjastoille, sosiaalialan laitoksille ja oppilaitoksille. Tallenteita voidaan myös myydä ulkomailla asuville suomalaisille yksityishenkilöille http://www.yle.fi/tallennemyynti/ . Sekä Suomessa että ulkomailla asuvat voivat tilata videokasetteja vanhoista elokuvista YLE Shopista. Tosin YLE Shopin elokuvakokoelma on aika pieni. http://www.yle.fi/yleshop/ . Nykyään ollaan siirtymässä yhä enemmän DVD - tallenteisiin, joten VHS - tallenteita alkaa olla vähemmän.
Elokuvia ei kirjastojen poistomyynnissä ole, koska tekijänoikeudet kieltävät sen.
David Mitchellistä löytyy melko niukasti tietoja. Hello, Hello, Hello –ohjelman jälkeen hän on ollut Neil Hardwickin kanssa käsikirjoittamassa humoristista piladokumenttia Finlandisation (1974), viihdeohjelmaa Merirosvoradio (1974 -1975) sekä kymmenosaista englannin kielen kurssia/sketsisarjaa Alright? Alright! : hauskaa englantia aikuisille Ylelle v. 2005. Hän on toiminut myös käsikirjoittajana lyhytelokuvassa Helsinki Design (1982). Mitchellin nykykuulumisista ei löytynyt tietoa.
Hello, Hello, Hello https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/11/23/hello-hello-hello
Merirosvoradio https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/06/08/merirosvoradio-parodioi-kattavasti-koko-mediakenttaa
Alright? Alright! https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/15/alright-...
Hei,
Yleensä lapsen jäädessä orvoksi, ottavat sukulaiset, usein isovanhemmat, lapsen huolettavakseen. Jos sukulaisista ei olisi löytynyt, olisi sijaishuolto ollut tarpeen. Sijaishuollon järjestämisen vaihtoehtoina olisi tässä kohtaa ollut perhehoito, lastenkoti tai koulukoti. Kuntien taloudellinen tilanne osaltaan ratkaisi, oliko kunnilla mahdollisuutta sijoittaa lapsia lastenkoteihin. Koulukodeista on todettu, että ne miellettiin lastensuojelun laitoshoidon ääripääksi ja usein näihin sijoitettiin jollain tavalla oireilevia lapsia tai nuoria. Luultavasti myös adoptio olisi ollut heti mahdollista ja toisaalta sijaisperheissä olleista sijaislapsista osa on myös adoptoitu myöhemmin.
Vuonna 1983 säädettiin uusi lastensuojelulaki, joka...
Kielitoimiston sanakirjasta ei löydy hihhuli-sanan lisäksi toista suomen kielen sanaa, jossa on keskellä kaksi h-kirjainta.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/
Kevään 1974 pakollisen englannin kokeen teksti käsittelee diplomatiaa ja diplomaatin roolia kansainvälisten ongelmien ratkaisussa. Kissinger mainitaan kyllä: "When the American Secretary of State, Dr Kissinger, can fly to Cairo and Tel-Aviv in one day to get an Arab-Israel cease-fire and then to Peking for talks with the Chinese the day after, the ordinary traditional ambassador cannot help looking a bit small."
Kaikki tällaiset käsitteet ovat kulttuurisia sopimuksia eli niitä käytetään, kuten niitä on kulloinkin tapana käyttää. "Poikamies" on toisaalta nimitys yleiselle elämänvalinnalle, toisaalta sillä voidaan ilmaista täsmällinen tilanne juuri nyt. Siten leski tai eronnut voi aivan hyvin ilmoittaa olevansa "taas poikamies" eli ei sitoutunut mihinkään ihmissuhteeseen. Joku toinen ei ehkä ilmaisusta pidä, mutta se onkin sitten eri asia.
"Ukkomies" tarkoittaa yleensä pysyvässä parisuhteessa elävää miestä riippumatta siitä, mitä vaiheita miehen elämässä on aikaisemmin ollut. Oman arvioni mukaan ihmiset käyttävät näitä termejä enemmän kuvaamaan vallitsevaa tilannetta kuin menneisyyttä. Eihän uudelleen avioitunutta tai parisuhteessa elänyttä ole...
Laulu on nimeltään "Tulis jo joulu" ja sen on säveltänyt ja sanoittanut Maija-Liisa Könönen. Laulussa lapsi ja äiti laulavat vuorotellen. Laulu alkaa: "Äiti kerro miten pitkä aika jouluun on... äiti monta yötä jouluun vielä on". Äiti laulaa: "...piparkakut voimme alkaa vaikka heti huomenna. Joulu joutuu kyllä kunhan aika on."
Laulusta ei ole julkaistu nuottia. Sen ovat levyttäneet Mai-Lis Könönen (äiti), Nina Lehtimäki (lapsi) ja Lasse Könösen studio-orkesteri. Tämä esitys löytyy seuraavilta C-kaseteilta:
Joulun aikaan : uusia ja vanhoja joululauluja (Minimusic, [1981])
Hyvää joulua! : 16 kauneinta joululaulua (Minimusic, [1983], Minimusic MIC132)
Tonttumetsän superjoulu : joulun ajan musiikkia (Minimusic, [1988])
Hyvää joulua! : 16...
Asiasta on käyty kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan, mutta esimerkiksi professori Björn Kurtén on ollut sitä mieltä, että jääkausien välisinä ja sisäisinä lämpökausina Suomessakin on varmasti ollut ihmisiä - varhemmin ehkä pysty- ja heidelberginihmisiä ja myöhemmin neandertalilaisia.
Susivuoren Susiluolasta Etelä-Pohjanmaalla Karijoen ja Kristiinankaupungin rajalla ovat tutkijat löytäneet merkkejä asukkaista ajalta ennen nykyihmisten tuloa alueelle.
Ei ole ollenkaan mahdotonta, että neandertalilaiset olisivat levittäytyneet näin kauas pohjoiseen. Keskilämpötila Suomessa oli jopa neljä astetta korkeampi osan kaudesta, jona neandertalilaiset olivat Euroopan ainoa ihmistyyppi, ja olot Etelä-Suomessa olisivat olleet hyvin sopivat...
Voisi tietenkin pohtia sitä, onko tällaista lastenperinteeseen kuuluvaa riimirunoutta tarpeen ylipäänsä tulkita. Aihepiiriä tutkinut Leea Virtanen sanoo kirjassaan Antti pantti pakana : kouluikäisten nykyperinne, että yksi tällaisten hokemien funktioista on "karkottaa hiljaisuus ja nauttia riimittelyn ilosta -- se on huutoa huudon vuoksi ja riimiä riimin vuoksi". Pihojen runous on käyttörunoutta, jonka viehätys ilmeisesti on suurelta osin juuri rytmissä ja riimittelyssä – pelkkä kielellinen käsittäminen ei tee sitä ymmärrettäväksi, niin kuin Virtanen osuvasti huomauttaa.
"Lasten suullinen runous voidaan jakaa kahteen ryhmään: riimeihin, jotka kuuluvat leikkeihin, ja riimeihin, jotka ovat pikemmin eräänlaista ylellisyyttä, esim....
Kysyjän muisti pelaa kyllä mainiosti! Maj-Lis Könönen laulaa sanoittamansa laulun "Kirje joulupukille" (sävellys Lasse Könönen) äänitteellä JOULUN AIKAAN (Minimusic MIC24, p1981). Tätä äänitettä ei kuitenkaan ole julkaistu muussa kuin kasettimuodossa.
Kasetti löytyy ainakin seuraavista kunnankirjastoista: Inari (ei voi varata), Puumala, Reisjärvi sekä Pielisen verkkokirjaston jostain yksiköstä. Suosittelen vierailua lähikirjastoosi ja siellä voitte tehdä kaukolainatilauksen tästä kasetista.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Punalippu -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan Azlag Jarga eli Emil Pyttynen siirtyi I MS:n alettua Kiirunaan, jossa työskenteli kaivoksilla kirvesmiehenä. Pyttysen elämänvaiheista löytyy lyhyesti seuraavista painetuista lähteistä:
Korhonen, Jaakko: Jätkät Taka-Kainuun taistelussa. Muistelmia. Julkaistu lehdessä Punalippu 1980:8, s.3-34
Etto, Jorma: Kesken viikon. Lapin kansa 5.4.1978,
Väyrynen, Vilho: Suutarinpoika porrastiellä. Pohjoinen 1979, s. 91-92, 343-344, 351-352.
