Osoitteessa Hämeentie 2 oli vuosina 1939–1979 elokuvateatteri Tuulensuu. Ennen sitä ja sen jälkeen teatteri toimi Arena-nimisenä. Porthaninkatu 1:ssä tai Toinen linja 5:ssä oli elokuvateatteri Fenix vuoteen 1963 ja Hämeentie 8:ssa Kaleva vuoteen 1964 saakka. Siltasaarenkadulla oli kaksi elokuvateatteria, Plaza ja Pallas. Plazan toiminta päättyi 1955 ja Pallaksen 1957.
Lähteet:
Helsingin seudun elokuvateattereita 1900-luvun alusta lähtien
https://kavi.fi/fi/kirjasto/aineistot/helsingin-seudun-elokuvateatterei…
Helsinki metropolitan area cinemas throughout the ages
http://www.communitywalk.com/kinohelsinki
Oletan, että molemmilla tavoilla päädytään lehtien sivuille. Toisilta pyydetään haastatteluita, toiset tarjoavat niitä. Lehtien nettisivuilla voi olla ihan virallinen yhteydenottolomake, jonka kautta kuka tahansa voi vinkata "hyvästä" jutusta.
Joskus taas esimerkiksi sosiaalisessa mediassa näkee toimittajien ilmoituksia, että halutaan tehdä lehteen juttu aiheesta x. Ota yhteyttä, jos sinulla on kokemuksia kyseisestä aiheesta jne. Näillä ilmoituksilla usein haetaan nimenomaan ei julkisuudenhenkilöitä.
Palkkiota haastateltaville maksetaan äärimmäisen harvoin kertoo mm. toimittajan ja tiedottajan rooleissa ollut Jaakko Kilpeläinen näkyyjakuuluu-blogin kirjoituksessa:
"Haastatteluista maksetaan äärimmäisen harvinaisissa...
Kyseessä on Kai Niemisen nimeämätön runo, joka alkaa juuri noilla riveillä. Runo on kokoelmasta Kiireettä (1977).
Runo on luettavissa myös esimerkiksi antologioista Kaukametsä : suuri suomalainen lukukirja (toim. Hannu Mäkelä, 1994) ja Elämän kaari : valikoima runoja (toim. Kai Sievers, 1982), sekä Kai Niemisen runojen kokoelmasta Se vähä minkä taivasta näkee : runot 1969-1989 (1990).
Helsingin kaupungin Sinetti-arkistotietojärjestelmän mukaan Kustaankartano olisi otettu virallisesti käyttöön 11.2.1953.
Arkistosta vahvistettiin, että tuo on ollut juhlapäivä myöskin. Aiheesta on ollut uutinen Suomen Sosialidemokraatti-lehdessä 12.2.1953 nrossa 41 sivulla 1.
Hei!
Tässä joitain vaihtoehtoja. Ei ihan samanlaisia kuin tuo lukemanne sarja, mutta eläinhahmoja, seikkailua ja fantasiaa kuitenkin.
Grahn, Petronella: Pomenia- sarja
Haig, Matt: Hiiri nimeltä Miika
Hirvonen, Elina: Julia ja pehmoeläinten maailmanneuvosto
Jäntti, Riikka: Nokikätkön ritarit ja kuuhiisi + muut Vaahteratuvan väki -kirjat
Kokko, Mari: Huima retki talviyössä: Mörön ja Sopulin seikkailut. Kirja on vasta ilmestynyt, eikä ole vielä kirjastoissa, mutta varauksia voi jo tehdä.
Kuhlman, Torben: Armstrong, erään hiiren kuuseikkailu
Edison, kadonneen hiiriaarteen arvoitus
Lybeck, Sebastian: Latte-siili- kirjat...
Esseitä Albert Camus'n teoksesta Le Mythe de Sisyphe (1942) voi lukea myös kokoelmasta Kapinoiva ihminen (suom. Leena Jokinen, toim. Maija Lehtonen, 1971). Tähän teokseen sisältyy myös essee Absurdit muurit (Les murs absurds), josta kyseinen sitaatti on peräisin.
https://archive.org/details/le_mythe_de_sisyphe
https://postarchive.files.wordpress.com/2015/03/myth-of-sisyphus-and-other-essays-the-albert-camus.pdf
https://www.finna.fi/Record/piki.189439?checkRoute=1#componentparts
Teos näyttää löytyvän oman kirjastoverkkosi kokoelmista.
https://ratamo.verkkokirjasto.fi/web/arena/welcome
Kappale on "Varis on valtion varatyömies". Sen on säveltänyt Jani Uhlenius ja sanoittanut Veikko Lavi. Kappaleen on levyttänyt mm. Songilo 1978, Veikko Lavi 1986 ja Heikki Kinnunen 1989.
Jotkut kirjasto saattavat ottaa vastaan kirjalahjoituksia, mutta tällöin kyseeseen tulevat yleensä vain paljon kysytyt ja varatut uutuuskirjat.
Monissa kirjastoissa on kierrätyshyllyjä, joihin asiakkaat saavat tuoda omia kirjoja muiden asiakkaiden ilmaiseksi otettaviksi. Listan kirjastoista, joissa on kirjakierrätyspiste, löydät Helmet-palvelusivustolta, Kirjastot ja palvelut -välilehdeltä.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut
Käytännöt vaihtelevat kirjastokohtaisesti jonkin verran, joten sinun kannattaa kysyä asiaa suoraan siitä kirjastosta, johon haluaisit kirjoja lahjoittaa.
https://www.helmet.fi/fi-FI
Kiva tunne vatsassa(tai joidenkin mielestä epämiellyttävä) johtuu siitä, että kiihdytyksissä ja äkillisissä suunnanmuutoksissa vatsaontelon elimet pyrkivät jatkamaan matkaansa entiseen suuntaan, vaikka laite vie kehoa jo uuteen. Tässä toimii siis massan hitauden periaate (massan hitaus on kappaleen liikkeen muutosta vastustava ominaisuus) Erityisesti kouraisee aallonharjan jälkeen, eli kun nouseva liike äkisti vaihtuu laskeutuvaksi. Silloin mahalaukku, suolet ja maksa jatkavat nousuaan.
Hetkellistä painottomuuden tunnetta voi kokea vapaassa putoamisessa. Huvipuistoissa pisimmän painottomuuselämyksen saa Linnanmäen Raketin kaltaisissa laitteissa, joissa vapaa pudotus kestää muutamia sekunteja.
Vastaus on laadittu mukaillen seuraavaa...
Tässä joitakin koiran tai muun lemmikkieläimen kuolemaan liittyviä kirjoja. Kirjat löytyvät kirjastoista.
Lasten- ja nuortenkirjoja
- Vaarin laika / kirjoittanut Mats Wahl
- Koirista parhain / Helena Meripaasi
- Kissaenkeli muuttaa taivaaseen / Tuula Korolainen
- Rakas koira, rakas kani / kirj. Martin Waddell ; kuv. Barbara Firth
- Koirien taivas / Emma Chichester Clark
- Eero / Posy Simmonds
- Petterin koiranpentu / Irmelin Sandman Lilius
Aikuisten kirjoja
- Amanda / Mirjami Hietala
- The curious incident of the dog in the night-time / Mark Haddon
- Sitä koiraa en unohda koskaan / toimittanut Aili Palmén
Tietokirjoja
- Spritea pelastamassa: tarina koiranomistajan ilosta ja tuskasta / Mark Levin
- Pet loss: a apiritual guide / Julia Harris
Kuopion kaupunginkirjastosta vastattiin:
Voimassa olevassa kirjastolainsäädännössä kaikki asiakkaat ovat palvelun käyttäjinä samassa asemassa, aikuiset, lapset ja nuoret tasavertaisina. Kirjastolaki perustuu perustuslain sivistyksellisiin perusoikeuksiin, jotka kirjaston on osaltaan turvattava kaikille. Kuvaohjelmalaki säätää videoiden lainaamista asiakkaille ja kirjasto voi ja sen täytyykin tämän lain nojalla puuttua lainattavaan videoaineistoon ikärajoin. Muuta sisältöä laki ei rajoita ja kirjastolla ei ole näin oikeutta rajoittaa sen saatavuutta. Esimerkiksi kirjastossa ei voida valvoa sitä, ettei koululainen lainaa aikuisten kauhukirjaa, koska tuo kuvaohjelmalaki tai muukaan laki ei sitä säätele. Se on vanhempien tehtävä. Näin on myös...
Nimi on talonnimenä tuttu kaikkialla Suomessa. Nimen taustalla on lähinnä ruotsalaisesta henkilönnimistöstä lainautunut Sigfrid. Tästä henkilönnimestä on meillä käytetty mm. asuja Sipi, Sipo ja Sippo, jotka ovat talon tai isännimestä siirtyneet sukunimistöömme. Sukunimenä se on länsisuomalainen, jota käytetään erityisesti Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Etelä-Pohjanmaalla esiintyvät sukuniminä myös Alasippola, Ala-Sippola Ylisippola ja Yli-Sippola. Väestörekisterin nimipalvelun mukaan se on nykyisenä nimenä 1419 henkilöllä.
Lähde: Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala : Sukunimet
Lahden kaupunginkirjaston pääkirjastossa on Etelä-Suomen Sanomia vuodelta 1961. Lehdet on sidottu 4 vuosikerraksi, joita voi lukea mutta niistä ei saa ottaa kopioita (liian isoja ja hauraita). Lehden sivun voi valokuvata (tätä kuulemma monet tekevät) tai kopioita voi ottaa lehden mikrofilmatuista sivuista erityisellä mikrofilmin lukulaitteella, joka sijaitsee lehtilukusalissa, yhteystiedot linkissä: http://kaupunginkirjasto.lahti.fi/lukusali.htm
Luettelo mikrofilmatuista sanomalehdistä: http://kaupunginkirjasto.lahti.fi/sanomalehtien_mikrofilmit.pdf
Helsingin sanomia v. 1961 ei meillä ole. Sen vanhoja numeroita saa kaukolainaksi Helsingistä mikrofilmillä, tiedustelut lehtilukusalista puh. 03-8125 550.
Kaivattu kirja lienee Philip Ridleyn Riksraks (WSOY, 1992). Sen päähenkilö on Liskokadulla asuva Ruskin, jonka äiti sanoo joka aamu ensin "Suukko", sitten "Teetä?" ja sitten "Paahtoleipää?". Liskokadulla on myös karmea salaisuutensa: "Syvällä viemärin sopukoissa lymyää kammottava Riksraks, joka öisin nousee uhkaamaan Liskokatua."
Lainattavien esineiden listaa ei ole yksiselitteisesti yhdessä paikassa, ja valikoima vaihtelee hieman mm. koronatilanteesta riippuen. Tässä on koottuna listaa Turun kirjastojen lainattavista esineistä - vastauksen lopussa on ohjeet esineiden löytämiseen muista kirjastoista.
Videopelit (K-18-pelit pääkirjaston musiikkiosastolla, nuoremmille sopivat nuortenosasto Stoorissa)
Lautapelit (musiikkiosastolla) https://www.turku.fi/lainattavat-lautapelit
Soittimet, viritysmittarit (musiikkiosastolla) (+soittohuone) https://www.turku.fi/lainattavat-soittimet-ja-soittohuone
Kausikortit (pääkirjaston vastaanotto, lähikirjastot) https://www.turku.fi/lainattavat-kausikortit
Energiamittarit (pääkirjaston tieto-osasto, Ilpoinen, Nummi...
Neuvostoliittoon kuulunut Kirgiisien sosialistinen neuvostotasavalta nimettiin vuonna 1991 Kirgistanin tasavallaksi ja vuonna 1993 Kirgisian tasavallaksi. Kirgisiassa maasta käytetään usein nimenomaan Kirgistan-nimeä.Kotimaisten kielten keskus hyväksyy Kirgisian nimeksi myös Kirgisistan ja Kirgistan. Suositeltavin nimenmuoto on kuitenkin Kirgisia. Perustelua tälle en löytänyt. Yksi syy on kuitenkin löydettävissä, jos käännetään kysymys toisin päin: miksi Kirgistanista on tullut Kirgisia, mutta muut entiset IVY-stanit ovat edelleen -staneja? Ehkäpä Kirgistan on yksinkertaisesti ollut näistä ainoa, jolle on saatu hyvältä ja luontevalta kuulostava suomenkielinen nimi ilman vierasperäistä -stania.https://www.kotus.fi/julkaisut/nimijulkaisut/...
Kaikki kolme nimeä ovat muunnelmia kreikkalaisista nimistä Nikolaos ja Nikodemos, jotka tarkoittavat voittoa, kansaa tai kansan voittoa. Nikolauksen taustalta löytyy myös hyväntekijä Pyhä Nikolaus, itsensä joulupukin esikuva. Alkuperäinen nimi on eri maissa saanut erilaisia muotoja: Nico, Niilo, Nikita, Nikke, Niklas, Niclas, Niko, Nikolai, Nicholas jne. Nimipäivää Niklas viettää 6.12.
Lähde: Saarikalle-Suomalainen: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, Gummerus, 2007
Hei,
Irrallisia kansipapereita, tai suojapapereita, alettiin käyttää ilmeisesti Englannissa 1820-luvun lopussa kangassidosten yleistyessä. Hienot kannet kaipasivat suojausta, ja usein suojapaperi peittikin koko kirjan, ja paperi poistettiin ostamisen jälkeen. Nykymuotoisia kansipapereita alettiin käyttää 1850-luvulla, ja ne yleistyivät vähitellen vuosisadan kuluessa. Kansipapereiden pääasiallinen tehtävä oli kuitenkin vain suojata kirjaa, joten ne olivat usein huomattavasti vaatimattomampia kuin kirjan varsinaiset kannet. Kansipaperit heitettiinkin yleensä pois joko silloin, kun kirjat asetettiin kirjakaupassa myyntiin, tai sitten oston yhteydessä. Niitä kuitenkin jaettiin melko yleisesti kirjojen mukana 1860-70-luvuilla Euroopassa, Iso-...
Lokakuussa 1929 Orivesi-nimisenä aloittaneen Oriveden Sanomalehti Oy:n julkaiseman Oriveden Sanomat -lehden päätoimittaja oli lehden perustamisesta aina vuoteen 1953 saakka opettaja Väinö Paavola. Paavola oli ollut myös paikkakunnalla vuodesta 1926 ilmestyneen Oriveden Sanomien ensimmäinen päätoimittaja. Oriveden Sanomalehti Oy osti alkuvuodesta 1930 taloudellisissa vaikeuksissa kuihtuneen vanhemman lehden julkaisuoikeudet ja vuoden 1933 alusta Orivesi-lehti otti käyttöönsä sen nimen Oriveden Sanomat.
Lähde:
Suomen lehdistön historia. 6, Hakuteos Kotokulma - Savon lehti : sanoma- ja paikallislehdistö 1771-1985. Kustannuskiila, 1988
