Marcel Pagnolin teksteihin pohjautuvia dvd-elokuvia löytyy. Isäni kunnian päivä ja Äitini linna perustuvat Marcel Pagnolin omaelämäkerrallisen tekstiin. Hänen romaaneihinsa pohjaavat myös elokuvat Rakkauden lähde ja Katkeruuden lähde. Nämä löytyvät kirjastosta.
Luoto todellakin on vuoden 2020 väestötilastojen mukaan Manner-Suomen ruotsinkielisin kunta. Sen asukkaista 91,6 prosenttia puhuu ruotsia äidinkielenään. Jos Ahvenanmaakin otetaan mukaan, ovat Suomen ruotsinkielisimmät kunnat nämä:
Suomen ruotsinkielisimmät kunnat 2020
Kunta
Ruotsinkielisten osuus, %
Sottunga
96,0
Lemland
92,1
Saltvik
91,9
Luoto
91,6
Finström
89,9
Hammarland
88,7
Pedersören kunta
88,5
Sund
88,3
Jomala
88,0
Eckerö
87,7...
Suomalaisia ja suomennettuja juomalauluja löytyy ainakin seuraavista teoksista:
1) Kippis! : Lauluja iloiseen seuraan (2002)
2) Laula ja juo / Toimittaja: Ari Nieminen (1994)
3) Laulu kiertää pöytää : Satasen maljalaulua / Sepitellyt, sovitellut ja mukaellen suomentanut Palle (1943)
4) Otetaan pienet : small talk - coctailohjeita, uus-sanoitetut laulut,juomahistoriaa, lauluohjeita, ruokaohjeita, juoma- ja yhteilaulut, tarinaa ja vitsiherjaa (1995)
5) Putelille puhelen : viinavirsiä / toim. Jarkko Laine (1978)
6) Rapujuhlat / Matti J. Särömaa (2002)
7) Suomalainen ryyppylaulukirja (1995)
8) Äänioikeus / toimittaneet Valtteri Niiranen, Pekka Tarkela (1999)
9) Fredmanin Epistoloita : (Fredmans Epistlar) / Carl Michael Bellman
Öisen kaupungin elämästä kertova lastenkirja saattaisi olla Anna Carin Eureliuksen kirjoittama ja Monika Lindin kuvittama Lasse on yötä ulkona (WSOY, 1975). Tässä tosin Lassen vie kaupungille hänen äitinsä - isä jää kotiin nukkumaan pikkusiskon ja perheen Pahus-koiran kanssa.
Liitumummeli lienee hiippaillut kysyjän muistikuviin Kay Pollakin kertomasta ja Birgitta Steenin kuvittamasta kirjasta Kaupunki, josta tuli maailmankuulu (Kirjalito, 1977). Tarinan päähenkilö on Olli-poika, joka ryhtyy elävöittämään kaupungin harmaita seiniä piirroksin kadulta löytämällään liidulla. Ollin esimerkin innoittamana kaupungista löytyy muitakin, joilla on "kova halu piirtää ja maalata kaikenlaista kaikkeen mahdolliseen". Yksi näistä on muori...
Kirjojen sidosasua ei Helmet-haussa (eikä tietääkseni muissakaan kirjastojen hakuohjelmissa) voi käyttää hakuterminä. Sen sijaan voit kunkin teoksen tiedoista tarkastaa, lukeeko niissä ISBN:n jälkeen sana "sidottu". Pokkarit eivät yleensä ole sidottuja, vaan sidotut kirjat ovat kovakantisia. Jos taas kirjan tiedoissa lukee "nidottu", se ainakin kaunokirjallisuuden kyseessä ollessa on mitä todennäköisimmin pokkari. Tosin kaikki nidotut teokset eivät ole kooltaan pokkareita.
Tässä esimerkki mainitsemiltasi tekijöiltä Hjorth ja Rosenfeldt:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2350587__Shjorth%20rosenf…
Kun rullaat kirjan tietoja alaspäin, löydät rivin
ISBN
9789511298908 sidottu
Tämä teos ei...
Vastaus loytyy valokuvan kera kirjasta
Panu Pulma, Oiva Turpeinen: Pikkukaupungin unelmia. Kajaani 1906-1971.
s. 269.
"Ruotsalaisten lahjoituksen 1940 pystytettiin Sammon- ja Vienankadun kulmatontille Kajaanin ensimmäinen "rivitalo" ns. NEMRO-talo, joka sai nimensä Niilo Kannon, Eino Pitkäsen, Martti Pasasen, Reino Laaksosen ja Toivo O. Muttilaisen etunimiien alkukirjaimista. Talo purettiin jo 1952.
Runo sisältyy Suomen kansan vanhat runot -teokseen:
Mitä tehhä miun poloisen,
kuta tehhä kurjan rauka
tällä nuorella ijällä,
vihannalla varrellain;
mitä tehhä, kuin ei naija,
viitsi ei männä, kuin ei viiä,
viitsi ei männä vihkimättä
eikä käymättä kosissa.
Suomen kansan vanhat runot osa V:2, runo 957
Suomen kansan vanhat runot ovat myös netissä haettavissa, sivulla: https://skvr.fi/ , josta runon löysin ja otin tähän.
Valitettavasti ainoa mahdollisuus näyttäisi olevan käydä läpi tuon ajan lehtiä, jotka löytyvät mikrofilmattuina Kansalliskirjastosta. Vuosien 1771-1945 suomalaisten sanomalehtien mikrofilmit ovat Kansalliskirjaston Lehtisalin käsifilmistössä luettavissa ilman ennakkotilausta. Aikakauslehtiä on myös v. 1911 jälkeen digitoitu, mutta ne ovat tekijänoikeudellisista syistä nähtävissä vain vapaakappalekirjastojen kulttuuriaineistojen työasemilla, http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/digitaalisetvapaaka…. Aineistoa voi rajoitetusti jäljentää, http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/palvelut/jaljennepa….
Kannattaa varmaankin lukea myös Euroopan ja maailmanhistoria yleisesityksiä, mutta kyllä maitten historioitakin löytyy suomen kielellä.
Ensiksi viittaan sarjaan 'Matkaopas historiaan'. Siihen sisältyviä teoksia löytyy esim. pääkaupunkiseudun kirjastojen luettelosta
http://luettelo.helmet.fi/search~S9*fin/
kirjoittamalla yllä mainitulla sivulla olevaan laatikkoon sarjan nimen.
POHJOISMAIDEN historiasta lisäksi
Andersson, Ingvar
Ruotsin historia. - WSOY, 1950
Halila, Aimo
Tanskan ja Norjan historia. - Gaudeamus, 1972
Kan, Aleksandr
Skandinavian maiden historia (Tanska, Norja, Ruotsi). - Progress, 1983
Holmberg, Åke
Ruotsi vuoden 1809 jälkeen. - Gummerus, 1966
Hentilä, Seppo ym.
Pohjoismaiden historia. - Edita, 2002
Jutikkala, Eino...
Poijutietoutta jäljittäessäni vastaani ei tullut viitteitä siitä, että uimiseen tarkoitetun vesialueen rajaamisessa käytetyillä poijuilla olisi kokoon tai näköön perustuvia nimityksiä. Erilaisten poijujen samanaikaisella käytöllä on tarkoituksensa: se helpottaa veteen vajonneen ihmisen paikannusta ja pelastustoimenpiteiden kohdentamista.Eri poijuilla on kyllä toisistaan poikkeavia nimityksiä käyttötarkoituksen mukaan. Reittien tai alueiden merkitsemiseen käytettävät poijut ovat merkkipoijuja. Veneilijöille on lisäksi ankkuri- ja kiinnityspoijuja.https://tukes.fi/uimarantojen-turvallisuusKirjoja en Mältinrannasta tai sen historiasta löytänyt. Antoisin löytämäni tietolähde on Tammerkoski-lehti, jossa vuosien varrella on julkaistu joitakin...
Voisiko tarkoittamasi laulukirja olla Erkki Pohjolan ja Egil Cederlöfin toimittama "Tie musiikkiin : Musica II" (Musiikki Fazer), josta on olemassa useita eri painoksia? Itse pääsen katsomaan 9. painosta vuodelta 1974. Siinä on mainitsemistasi lauluista "Taivas on sininen ja valkoinen", "Arvon mekin ansaitsemme", "Kultakalat", "Joe Hill", "Puukenkätanssi", joka alkaa "Oozevize, voozevize", "Kasakkapartio" ja lopussa maakuntalauluja. Reijo Pajamon mukaan Pohjolan ja Cederlöfin Musica-kirjasarja edusti siirtymäkauden oppikirjaa kohti peruskoulua, sillä siihen kuului omia oppikirjoja eri luokka-asteille. Aiemmin kaikilla luokka-asteilla oli käytetty samaa laulukirjaa.
Sellaista laulukirjaa, joka sisältäisi kaikki mainitsemasi...
Porsas säästämisen symbolina kytkeytyy säästöpossun historiaan. Yhden teorian mukaan säästöpossu sai alkunsa keskiaikaisessa Englannissa, jossa kotitalouksien moniaisiin tarpeisiin valmistettiin erilaisia astioita ja purnukoita oranssinsävyisestä savesta, josta käytettiin nimeä "pygg". Kolikoiden säilyttämiseen käytetystä savikiposta ("pygg jar") kehkeytyi kielenkäytössä "pygg bank", joka edelleen 1700-luvun puoliväliin tultaessa oli muokkautunut muotoon "piggy bank". Tämä antoi savenvalajille inspiraation muotoilla "piggy bankeistaan" sianhahmoisia "säästöpossuja".
Lähde:
Sandra & Harry Choron, Money : everything you never knew about your favorite thing to find, save, spend & covet
Kuulostaa Nora Robertsin kirjalta "Suloinen kosto". Hollywood-tähden ja arabiprinssin Adrianne-tytär elää kaksoiselämää jalokivivarkaana...
Suloista kostoa on monessa kirjastossa saatavana, joten voit tarkistaa olisiko tämä se etsimäsi kirja. Tarkista saatavuus HelMet-aineistotietokannasta: http://www.helmet.fi
Hei!
Terho Itkosen kirjassa Uusi kieliopas vuodelta 2011 on esimerkkejä
astevaihtelusta: aarre-aarteen, ahti-ahdin jne. Siinä mainitaan, että
etunimet taipuvat usein astevaihteluttomina, siis Aarren, Ahtin ja Aikan (samoin esim. Tuuli-Tuulin eikä Tuulen).
Voisikohan kyseessä olla ehkä Eeva Kilven esikoiskokoelmasta Laulu rakkaudesta ja muita runoja (1972) löytyvä runo, joka alkaa sanoin "Sano heti jos minä häiritsen"? Sen toisesta säkeistöstä löytyvä "vastaus" kuuluu: "Sinä et ainoastaan häiritse, / minä vastasin, / sinä järkytät koko minun olemustani."
Runo sisältyy myös Kilven valittujen ja koottujen runojen kokoelmiin Runoja 1972-1976 ja Perhonen ylittää tien : kootut runot 1972-2000 sekä useaan runoantologiaan, joista mainittakoon esimerkiksi Runo puhuu rakkaudesta (Kirjapaja, 1986) ja Tämän runon haluaisin kuulla. 2 (Tammi, 1987).
Ranskassa oli vuosina 1803-1914 käytössä kultaan perustuva rahayksikkö, franc germinal. Verkkolehti Histoire-Généalogiessa julkaistun Jean Monangen artikkelin "De la valeur des choses dans le temps" mukaan vuoden 1803 frangi vastasi 2,07 vuoden 2006 euroa, joka puolestaan vastaa 2,60 euroa vuonna 2022.
Näin laskettuna Joséphine käytti rahaa 3 640 000 nyky-Euron edestä.
Lähteet:
Histoire-Généalogie: https://www.histoire-genealogie.com/De-la-valeur-des-choses-dans-le-tem…
Convertisseur franc-euro: https://www.insee.fr/fr/information/2417794
Gouvernement.fr: https://www.gouvernement.fr/partage/10952-creation-du-franc-germinal
Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ranskan_frangi
Eila Hämelinin ja Sisko Peltoniemen kirja Edelläkävijät : vuosisata vapaakirkollista lähetystyötä (Päivä, 1990) mainitsee Jorma Manneron syntyneen Darjeelingissa Intiassa 14.7.1919. Hänen vanhempansa, englantilainen William Mann ja suomalainen Mia Lipponen olivat lähetystyössä Himalajalla, mutta muuttivat pian Jorman syntymän jälkeen Suomeen Terijoelle.
Kyseessä lienee Salme Sadeniemen Pension Grunerin tytöt. Tarina sijoittuu 1850-luvun Hämeenlinnaan, jossa päähenkilö, maalaispapin tytär Eeva, käy koulua Sofien, Alinen, Ebban ja Olivian kanssa. Kirja kertoo viehättävästi vanhasta ajasta, jolloin säätyerot ovat vallalla ja ylioppilas Euren herättää julkista pahennusta lausumalla Aleksis Stenvallin runon suomeksi. Eeva, joka mm. kannattaa tyttöjen oikeutta omaan elämään ja ansaitsemiseen, sen sijaan ihastuu suomenkieliseen runoon - ja vähän lausujaankin... Hämeenlinnassa pohditaan myös kovasti rautatien tuloa. Kauppiaan mielestä asia on hyvä, tavarat kulkevat siinä nopeasti. Osa väestöstä taas vastustaa rautateitä - vielä sitä ihmiset juuri ja juuri voisivat sillä...
Seppo Jokisen komisario Koskista ei järin usein Tampereen ja sen lähiympäristön ulkopuolella tapaa. Hotelli Joutsenlampikin lienee häneltä jäänyt käymättä, toisin kuin rikostarkastaja Olavi Susikoskelta, jonka Mauri Sariola kirjoitti sinne joululomaansa viettämään kirjassa Susikosken elämän kevät.
