Tekijänoikeuslaki ei tunne lautapelejä erityisenä suojan kohteina, vaan ne on tulkittava kuuluviksi muihin teoslajeihin. Osa perinteisistä lautapeleistä on tekijänoikeudellisesti vapaita joka tapauksessa, eikä niiden - kuten tammen, shakin tai vastaavien - kohdalla tarvitse asiaa sen kummemmin pohtia.
Uudempien lautapelien, joilla voidaan osoittaa olevan tunnistettu tekijä, voidaan kohtuudella olettaa saavan suojaa kuten kirjalliset teokset, koska peleihin normaalisti liittyy säännöt selittävä tekstiosio, joka normaalisti ylittänee teoskynnyksen, ellei kyseessä ole vain versio jostain perinteisestä pelistä.
Jos lautapeli tulkitaan suojatuksia kirjallisen teoksen tavoin, sen lainaamiseen kirjaston kautta ei tarvita erillistä lupaa, kunhan...
Ns. suhu-s:ää ei ole poistettu suomen aakkosista, vaan š kuuluu nykysuomen aakkostoon. Suomen aakkosissa ei ole ollut omaa kirjainmerkkiä (ŋ) äng-äänteelle, vaan se on kirjoitettu nk/ng.
Lähteet:
Häkkinen, Kaisa: Agricolasta nykykieleen. 1994
Kielitoimiston ohjepankki http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/60
Leijan lisäksi ainoa selkokielinen lehti näyttäisi olevan Selkouutiset. Se on kaksi kertaa viikossa ilmestyvä, Selkokeskuksen julkaisema lehti. Sen verkkoversioon voi tutustua tästä: http://papunet.net/selko/selkouutiset/
Kristillisten lehtien joukossa ei ole selkolehteä.
Myrkytystä epäillessä kannattaa aina olla suoraan yhteydessä myrkytystietokeskukseen, joka on avoinna vuorokauden ympäri. Myrkytystietokeskuksen puhelinnumero on 0800 147 111.
En ole millään muotoa hyönteisten tuntija, mutta kuvan perusteella voisi päätellä, että kyseessä on jokin kovakuoriaisiin lukeutuva hyönteinen, ehkä lemulyhytsiipi, jos kohta siitä on Suomessa vain satunnaisia havaintoja.
Hyönteisten tunnistamisessa voi kysyä neuvoa Laji.fi-foorumilta.
Kaarinan alueen paikannimissä on pyritty tuomaan esille alueen historiaa. Nimiksi on pyritty saamaan tunnettuja ja arvokkaita nimiä, erityisesti juuri kylän- ja talonnimiä sekä huomattavien luonnonpaikkojen nimiä. Kultanummi on näistä kumpaakin, sillä Kultanummi oli alun perin peltoaukeama Kauselassa sijainneella Isotalo-nimisellä tilalla, mutta Kauselasta löytyi myös samanniminen asuintila. Kultanummi löytyy jo vuoden 1702 kartoista eli kohtalaisen vanhasta paikannimestä on kyse.
Lähteet:
Aalto, Anja (toim.) 2006. Nummesta Kaarinaksi. Paikannimien historiaa. Kaarina seura ry.
Lisätietoja:
Oja, Aulis 1946. Kaarinan pitäjän historia osa I. Kaarinan historiatoimikunta.
Keniassa toimiva Sheldrick Wildlife Trust pelastaa ja palauttaa luontoon orvoksi jääneitä norsun ja sarvikuonon poikasia. Projektia rahoitetaan kummitoiminnalla, josta saa lisätietoa säätiön sivuilta: https://www.sheldrickwildlifetrust.org/orphans. Kummiuteen kuuluu nimikko-orpo, jonka kuulumisista saa tietoa säännöllisesti.
Maailman luonnonsuojelusäätiö (WWF) tarjoaa symbolisia lajiadoptioita, joilla voi tukea useiden eri eläinlajien suojelua. Adoptoija saa halutessaan aiheeseen liittyvän lahjapaketin. Lisätietoa: https://gifts.worldwildlife.org/gift-center/gifts/species-adoptions.aspx.
Kyseessä on Sofie Litheniuksen sävellys "Pienoinen nukkuu".
Se alkaa sanoin:
"Nukkuos vain pien’ armahain,
lintuna uutussa uinahtain!"
Laulu löytyy teksteineen ja nuotteineen esimerkiksi teoksesta:
Valistuksen laulukirja: koulujen ja nuorison tarpeiksi. Toimittanut J.N. Vainio. Helsinki: Valistus, 1947.
Tämä on varsin usein palkitsevaa työtä, mutta pakko myöntää, että myös hankalia hetkiä tulee vastaan. Joskus joutuu tekemään todella paljon töitä jonkin kysymyksen eteen. Palkitsevaa on se, kun löytää hyvän vastauksen (tai ylipäätään vastauksen) vaikeaan tai hankalaan kysymykseen. On myös palkitsevaa auttaa ihmisiä, olipa itse kysymys millainen tahansa. Monesti kysyjät lähettävät vielä ylimääräiset kiitokset vaivannäöstä. Se tuntuu tietenkin mukavalta.
Ongelmanratkaisutaidot ja tiedonhakutaidot tässä totisesti kehittyvät, eikä se ole mikään huono juttu.
Oudot kysymykset saattavat aluksi hämmentää, mutta tähänkin työhön kehittyy lopulta rutiini, jonka avulla pystyy laatimaan vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Meitä on iso...
Vuosien varrella Tampereella on ilmestynyt koko joukko ilmaisjakelulehtiä. 1980-luvulla kaupungin alueella jaettiin Tamperelaisen ohella ainakin seuraavanlaisia julkaisuja: Länkkäri : riippumaton ilmoitus- ja uutislehti (1981-1999), PS : Pirkanmaan sanomat : Etelä-Pirkanmaan talouksien palvelulehti (1982-2000), Kotikaupunki (1984-1988) ja Viikko-Tampere (1988-1990). 1990-luvun puolella ilmestyi Tampereen kaupunkiviesti (1993-1999).
Näiden ja monien muiden tamperelaisten ilmaisjakelulehtien numeroita löytyy Tampereen kaupunginkirjaston Pirkanmaa-kokoelman lehtivarastosta.
Etsitty kirja lienee Janusz Piekalkiewiczin Kadonneen kullan jäljillä (Karisto, 1972). Vuonna 1991 siitä otettiin toinen painos ja kirjaa onkin yhä verrattain vaivattomasti saatavissa kirjastoista eri puolilta Suomea - mistään kadonneesta kirja-aarteesta ei siis ole kysymys.
Kustaa Vilkunan Etunimet-teoksen mukaan nimen Ossi arvellaan yleisesti olevan lyhentymämuoto nimestä Ossian. Gaelin kielen Oisin/Ossin pohjautuu hirveä merkitsevään sanaan 'oss'. Muinaisiiriläinen Ossin on perimätiedon mukaan taruhenkilö, joka eli 200-luvulla Irlannissa. Vielä 1700-luvullakin hänen tarunsa levisi Skotlannin ylämaassa suullisena perimätietona, ja siihen perustuen James Macpherson kirjoitti kuuluisan teoksensa Ossianin laulut (1760-63).
Nimi Ossi voi kuitenkin olla lyhentymämuoto myös Osvaldista, Oskarista tai Osmosta.
Ilkkumista tai vahingoniloa ilmaisevan "ähäkutin" voi nähdä yhteensulautumana 'oudoksumista, ihmetystä, pettymystä ja ilkkumista' merkitsevästä interjektiosta ähä(h) ja jo sinänsäkin vahingoniloa ilmaisevasta huudahduksesta kutti. Tämän pohjana saattaa olla Vanhan kirjasuomen sanakirjasta löytyvä interjektio kuttis ("kuttis, nijnpä käwi; kuttis minä pä sain"). Ähäkutin sukulaisilmaus on "ähä piti", jossa pitää-verbin imperfektimuodon käyttö viittaa mahdollisesti ilmauksen taustalla olevaan ajatukseen "niin piti(kin) käydä"Lähteet: Suomen kielen etymologinen sanakirja Vanhan kirjasuomen sanakirja kutti - Suomen etymologinen sanakirja kuttis - Koko artikkeli - Vanhan kirjasuomen sanakirja ähä piti - Suomen...
Pirjo Mikkosen Sukunimet-kirjan (Otava 1992) mukaan Kostamo-nimi on peräisin Karjalasta ja Perä-Pohjolasta. Nimen alkuperästä ei ole täyttä selvyyttä. Joko se on johdettavissa kostaa-sanasta, jonka vanha merkitys on 'kääntää takaisin, palauttaa'. Oletuksena on esitetty, että Kostamo on voinut olla paikka, jossa on pitänyt kääntyä takaisin tai muuttaa suuntaa.
Helsingin kadunnimet -kirja (Helsingin kaupunki, 1970) kertoo, että keisari Aleksanteri I:n veljen suuriruhtinas Mikaelin (1798-1849) mukaan nimetyn Mikonkadun jo 1880-luvulla käytössä ollut nykyinen suomenkielinen nimi vahvistettiin virallisesti vuonna 1928.
Katu sai nykyisen pituutensa ja muotonsa 1830. Vuonna 1820 kadun nimi oli muodossa Michaels Gatan. Vuoden 1866 kartassa ruotsinkielinen nimi oli asussa Mikaelsgatan ja kartan liitteessä suomenkielisenä vastineena oli Mikkelinkatu. Nimiasut Mikaels gatan - Mikaelinkatu vahvistettiin virallisesti 1909.
Laulun nimi on Muuttolinnut syksyllä. Se on sävelletty ainakin kahdesti.
J. N. Vainion säveltämänä ja Aliina Pennasen sanoittamana laulu löytyy kirjoista Lauluja pienokaisille: kotien ja alkeiskoulujen tarpeeksi (Valistus, 1921) ja Mitä me laulaisimme?: alakansakoulun laulukirja (WSOY, 1927).
Kirjassa Pienten lauluja (WSOY, 1958, useita painoksia, 5. p. 2002) laulun on säveltänyt Lauri Parviainen, sanoittajaa ei ole mainittu. Sanat ovat muuten samat kuin kahdessa muussakin nuotissa, mutta laulu alkaa näin: Linnut jo lentävät parittain.
Nuotissa Pienten lauluja (WSOY, 1958), josta on julkaistu uudempiakin painoksia, on Lauri Parviaisen sävelmä, mutta sanojen tekijää ei ole mainittu. Sanat ovat muuten samanlaiset kuin kahdessa muussakin...
Ensiksi mainittua kirjaa "Electromagnetic Testing" löytyy sekä Teknillisen korkeakoulun että Tampereen teknillisen yliopiston kirjastojen kokoelmista. Tampereella kirja kuuluu kuitenkin vain käsikirjastokokoelmaan, josta sitä ei lainata.
Toista kirjaa "Infrared and Thermal Testing" on kirjastoissa huonommin saatavana. Kirjaa ei näyttäisi löytyvän ainakaan toistaiseksi Suomessa kaupunkien, yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen kirjastojen kokoelmatietokannoista. Myöskään pohjoismaisista kirjastotietokannoista ei kirjaa löytynyt, mutta ainakin Englannissa British Libraryn kokoelmissa kirjaa olisi.
Espoon kaupunginkirjaston kaukopalvelun periaatteiden mukaan teoksia joita ei ole Espoon kaupunginkirjastossa tai muissa pääkaupunkiseudun...
Lilli Korpiola, Lähi-Idän median asiantuntija, on kirjoittanut yhdessä Hanna Nikkasen kanssa kirjan Arabikevät (Avain, 2012), joka on Tieto-Finlandia –ehdokkaana.
Internet-hakujen tuloksena löytyi viite Lähi-Idän problematiikkaa käsittelevästä englanninkielisestä kirjasta, joka saattaa olla mainisemasi Korpiolan suosittelema teos.
Kirjan kirjoittaja on James Barr ja kirjan nimi A Line in the Sand: Britain, France and the Struggle That Shaped the Middle East, Simon & Schuster, 2012.
Saman kirjan on kustantanut myös W. W. Norton, 2012, nimellä Line in the Sand: The Anglo-French Struggle for the Middle East, 1914-1948.
Suomen kirjastoista kirja ei ole saatavilla.
Kirjan ensimmäinen luku on luettavissa kirjailijan kotisivuilla...
Sanana kollektiivi tarkoittaa Kielitoimiston sanakirjan mukaan kollektivismin periaatteiden mukaan järjestettyä (työ)yhteisöä (tai kielitieteessä ryhmäsanaa). Kollektivismin sanakirja taas määrittelee näin: yhteisön merkitystä tähdentävä, vars. tuotantovälineiden yhteisomistusta kannattava taloudellinen ja pol. aatesuunta.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
Valmiita vastauksia en kysymyksiisi löytänyt, mutta kollektiivisesta toiminnasta löytyy kirjoja. Esim. nämä kirjat löytyvät pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista (http://www.helmet.fi/fi-FI):
- Joukkojen viisaus: miksi monet ovat viisaampia kuin harvat / James Surowiecki
- Infotopia: how many minds produce knowledge / Cass R. Sunstein
- Kollektiivinen asiantuntijuus /...
Laululyriikka on oma kirjoittamisen lajinsa, jolla on omat vapautensa. Heikki Salo käsittelee sen ominaisuuksia kirjassaan ”Kahlekuningaslaji : laululyriikan käsikirja” (Like, useita painoksia, esim. 6. täydennetty painos 2014).Laululyriikka yksinään on puolivalmis tuote ilman musiikkia. Laululyriikka kirjoitetaan ensisijaisesti kuultavaksi. Salo tarkastelee musiikin ja tekstin yhteyksiä, esimerkiksi vokaalien ja konsonanttien soivuutta. On tärkeää, millaiseen konsonanttiin tavut päättyvät. Konsonantit d, k, p ja t ovat huonosti soivia. Tämä voi olla yksi selitys sanoittajien valinnoille.
