Todellakin: Katri Helenan Tähtenä taivaalla -julkaisussa (s. 34) laulaja kertoo, kuinka kappaleen sanoittanut Juha Vainio tarjosi Katri Helenalle laulettavaksi kolmannenkin säkeistön. Katri Helena ei kuitenkaan suostunut tuota säkeistöä laulamaan liian rohkean sanoituksen takia. Levytetyssä versiossa on siis vain kaksi säkeistöä.
Tuohon puuttuvaan säkeistöön kohdistuuu paljon mielenkiintoa esim. internetin keskustelupalstoilla. Siitä päätellen: jos tuo säkeistö olisi jossain saatavilla, sen todennäköisesti olisi joku jo netissä julkaissut.
Katson autiota hiekkarantaa -kappaleen on levyttänyt myös Ville Leinonen camp-henkiselle Hei!-levylleen. Kansivihkossa tämä puuttuvan säkeistön tarina kerrotaan myös. Voisi kuvitella, että Hei!-levylle...
Laulun "Ilta redillä" kertosäe on muuten samanlainen kuin lainaus, mutta sanan "kaunein" tilalla on sana "kallein", ainakin niissä nuoteissa, jotka tarkistin, siis: "Jää rauhaan kaupunki kallein, nyt täytyy aavalle rientää. Käy ruskottamaan yö valjetessaan, ja liinat ne hulmuvat vaan." Tosin esim. Suuren toivelaulukirjan osan 17 nuotissa on ilmeisesti kirjoitusvirhe ensimmäisen säkeistön kertosäkeessä ("Jää rauhan kaupunki kallein...") ja Georg Ots laulaa myös kertosäkeen vähän erilaisilla sanoilla, vaikka sanoittajaksi on merkitty sama Byman. Suomenkielisissä sanoissa voi siis olla eroavaisuuksia eri lähteissä.
"Ilta redillä" -laulun on säveltänyt Vasili Solovjev-Sedoi ja sen alkuperäinen venäjänkielinen nimi on Vetšer na reide....
Hilpi ja Hilppa ovat muunnos kreikkalaisesta nimestä Philippos 'hevosten ystävä'. Miespuolinen vastine on Vilppu. Hilpi ja Hilppa ovat esiintyneet myös miesten niminä.
Hilppa-nimeä on käytetty enimmäkseen Itä-Suomen ortodoksien parissa. Naismarttyyri Filippan muistopäivää vietetään 21.4.
Hilppa-nimi on otettu Kansanvalistusseuran kalenteriin vuonna 1901.
Perusperiaate on, että mitään kuvaa ei saa jakaa sosiaalisessa mediassa, ellei omista kuvan oikeuksia tai kuva ole tekijänoikeudellisesti vapaa. Sillä, mistä lähteestä kuva on peräisin, ei ole asiaan mitään erityistä vaikutusta. Omassa hyllyssä oleva kirja tai kirjastosta lainattu ovat samassa asemassa.
Yleensä tiedämme aika hyvin, mihin kuviin meillä on oikeudet eli (1) itse ottamiimme ja (2) perintönä saamamme kuvat, jotka ovat vanhempiemme ottamia. Esimerkiksi serkun ottama kuva ei kuulu tähän joukkoon. Yksityiskuvien jakelusta voidaan kuitenkin sopia ja saada lupa. Luvalla kanssa saa jakaa minkä tahansa kuvan.
Sen tietäminen, minkä kuvan tekijänoikeus on edelleen voimassa, on käytännössä varsin vaikeaa. Valokuvat nauttivat kahta...
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Tiia on Virosta meille tullut Dorotean lyhentymä. Dorotea puolestaan on kreik. Jumalan lahja ja kolmen katolisen pyhimyksen nimi. Suomen ortodoksinen kalenteri yhdistää Tiian Concordiaan sen lopun perusteella, mutta muuta yhteyttä niillä ei ole.
Siiri on suomalainen muunnos Sigridistä, joka on muinaisskandinaavinen nimi. Sigridin alkuosa merkitsee voittoa ja jälkiosa kaunista tai ratsastajatarta, siis voittoisa kaunotar tai voittoisa ratsastajatar.
Elämä on jo itsessään suuri arvoitus. Sen tarkoitusta ja merkitystä on pohdittu varmaankin niin kauan, kun ihminen havahtui tietoiseksi itsestään, muista ja ympäröivästä maailmasta. Kysymys on siis ikivanha. Se vaikuttaa näennäisesti hyvin yksinkertaiselta, mutta tässä petollisuudessa on itse asiassa koko jutun juju.
Kysymys elämän tarkoituksesta on yhä ratkaisematon - ainakin sillä tavalla, joka tyydyttäisi kaikkia pohtijoita. Jokainen sukupolvi tai oikeastaan jokainen ihminen pohtii elämän tarkoitusta joskus, ja niin pitääkin. Elämän tarkoituksen etsiminen on hyvin tiivis osa ihmisyyttä ja se kuuluu perusluonteeltaan uteliaan ihmisen syvimpään olemukseen. Ehkä siksi sitä on kysytty usein myös tällä palstalla.
Edelliset vastaukset...
Oiva Paloheimo on kirjoittanut novellin "Litistyneet lahnat", se ilmestyi v. 1948 kokoelmassa Tuonen virran tällä puolen sekä 1960 kokoelmassa Lapsia ja enkeleitä. Novelli sisältyy myös teoksiin Aikamme lukukirja 5a (1972), Korvessa ja valtateillä (1962) sekä Suomalaiset kertojat (1955). Muistaakseni se on humoristinen kuvaus pikkupojan kalastusyrityksestä.
Petsamon paikannimistä tuntuu olevan niukasti lähteitä. Liinahamari kuitenkin löytyy V. Tannerin kokoamasta Petsamon alueen paikannimiä 1 : Lappalaisia paikannimiä
(Fennia 49, N:o 2, 1928, s. 20-21).
Tannerin mukaan Liinahamarin alkuperäinen nimi on koltansaameksi Lin'amraš.
Lin tarkoittaa kalastusliinaa (pitkääsiimaa) ja amra = hammer (norj.) = tuntuririutta.
Norjalaisessa 80-luvun tiekartassa nimi esitetään venäläisittäin Linakhamari.
Sakari Virkkusen toimittaman Suomalaisen fraasisanakirjan mukaan linnunmaidolla viitataan leikkimielisesti makeaan viinaan eli johonkin niin hyvään, ettei sitä voi olla olemassakaan. "Se on kuin linnun maetoa, sano ukko, kun tenttuva ryyppäsi", kertoo kajaanilainen sanonta.
Tästä päätellen ilman ollessa kuin linnunmaitoa, sää on epätodellisen, uskomattoman, sanoinkuvaamattoman hieno.
Toini Vuorelan Kansanperinteen sanakirjassa puhutaan linnunpiimästä, joka tulee viron piim-sanasta(=maito). Myös Vuorelan mukaan sen merkitys viittaa äärimmäiseen harvinaisuuteen, olemattomuuteen tai hienoon herkkuun. Hämeenlinnasta tulee sanonta " Kaikkija rahalla saa, paitti Jumalan armoo ja linnun piimää." Toiselta puolen muinaiseen Kreikkaan ja toiselta...
Asia ei ole mitenkään helppo tai yksinkertainen. Paras aihetta käsittelevä teos lienee Arja Turusen tutkimus "Hame, housut, hamehousut! Vai mikä on tulevaisuutemme?" : naisten päällyshousujen käyttöä koskevat pukeutumisohjeet ja niissä rakentuvat naiseuden ihanteet suomalaisissa naistenlehdissä 1889-1945 (Suomen muinaismuistoyhdistys, 2011). Vaikka teoksen pääpaino on lehtien analysoinnissa, siinä on paljon housujen käyttämiseen liittyvää taustatietoa.
Turunen viittaa teoksessaan siihen, että varhaiskristillisessä kirjallisuudessa ja legendoissa housuja käyttäneisiin naisiin suhtauduttiin positiivisesti, ja naisen jopa nähtiin voivan nousta korkeammalle henkiselle tasolle vain ikään kuin muuttumalla mieheksi ja häivyttämällä...
Huulten lihakset ovat tarpeen puheen tuottamiseen. Yhdessä kielen, hampaiden ja nielun kanssa ne muodostavat ymmärrettäviä sanoja äänistä, joita syntyy ilman virratessa kurkkupäässä olevan ääniraon läpi. Ylähuulivako (Philtrum, la) luo edellytykset suuremmalle määrälle huuliliikkeitä. Tämä taas lisää mahdollisuuksia sekä sanalliseen että sanattomaan viestintään.
Joitakin suomenkielisiä nimekkeitä (niistä löytää lisäviitteitä)
Sevander, Mayme
Vaeltajat. - Siirtolaisinstituutti, 2000.
Kero, Reinio
Neuvosto-Karjalaa rakentamassa : Pohjois-Amerikan suomalaiset tekniikan tuojina 1930-luvun Neuvosto-Karjalassa. - Suomen historiallinen seura, 1983.
Boucht, Christer
Karjala kutsui. - 2. p. - Kirjayhtymä, 1983.
[1. p. ilm. nimellä Onnea etsimässä - Punaisesta Karjalasta Kaukoitään]
Rislakki, Jukka ja Lahti-Argutina, Eila
Meillä ei kotia täällä : suomalaisten loikkarien joukkotuho Uralilla 1938. - Otava, 1997.
Lahti-Argutina, Eila
Olimme joukko vieras vaan : venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun. - Siirtolaisinstituutti, 2001.
Ruusunen, Aimo (toim.)
Suomalaisia...
Pallon tilavuuden laskukaava on 4πr³/3, jossa r=säde.
Halkaisijaltaan 11 cm olevan pallon säde on 5,5 cm ja tilavuus näin ollen 4π5,5cm³/3 = 696,56 cm³. Litroiksi muutettuna vettä mahtuu 6,97 dl.
Laskukaava löytyy esimerkiksi Matematiikan käsikirjasta (Tammi, 1993)
Koston terälehdet on Dollanganger-sarjan toinen osa, ilmestynyt suomeksi 1987. Ensimmäinen osa Pimeyden kukat (1986), seuraavat: Verenpunaiset okaat (1988) ja Menneisyyden siemenet (1989).
Virginia Andrewsilta on suomeksi ilmestynyt kirjoja nimillä Virginia Andrews sekä V. C. Andrews.
Nimellä Virginia Andrews ovat ilmestyneet kirjat:
Pimeyden kukat (1986), Koston terälehdet (1987), Menneisyyden siemenet (1988), Verenpunaiset okaat (1988), Katkerat jäähyväiset (1990), Kielletty rakkaus (1991), Intohimon kosketus (1992), Paratiisin portit (1992), Valheiden verkko (1992), Hämärän lapsi (1994), Keskiyön kuiskeet (1995), Pimeyden vangit (1995).
Nimellä V. C. Andrews:
Villiruusu (1996), Käärmeitä ruusutarhassa (1997), Ruusun hohde (1998),...
Marisa on italialaisperäinen yhdysnimi, jossa nimeen Maria yhdistyy joko nimi Lisa, Louise tai Elisa. Kansainvälisiä rinnakkaismuotoja ovat Marise ja Marissa. Hollannissa käytetään myös muotoa Maryse.
Nimen alkuperästä on olemassa kaksi tulkintaa: Nimen voidaan katsoa pohjautuvan sanayhdistelmään stella maris (meren tähti) tai se voi olla myös lähtöisin tämän yhdistelmän jälkiosasta maris ja näin ollen nimi viittaa mereen.
Väestörekisterikeskuksen nimihaun mukaan Suomessa on annettu nimi Marissa 329 naiselle. Nimi on vielä sen verran harvinainen, että se ei ole päässyt nimipäiväkalenteriin.
Lähteet: Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja (WSOY 2004)
Jokainen Down-lapsi ja aikuinen kehittyy omaan tahtiinsa. Ylioppilastutkinnon suorittamista tai ajokortin suorittamista ei liene tilastoitu tältä kannalta.
Verneri.net-sivustolla, joka on verkkopalvelu kehitysvammaisuudesta, kerrotaan, että pojat ja miehet, joilla on Downin syndrooma ovat steriilejä, mutta tytöt ja naiset eivät ole. Downin oireyhtymä johtuu naisen munasolujen jakautumisessa tapahtuneesta häiriöstä, joka ei ole periytyvä.
Alla lisää tietoa Verneri.net-sivustolta:
http://verneri.net/yleis/downin-periytyminen
http://verneri.net/yleis/murrosika-down
Ns. länsimaisen kulttuurin piirissä esiintyvät termit lienevät kaikki historiallisesti syntyneitä eli niihin ovat vaikuttaneet eri aikoina vallinneet käsitykset homoseksuaalisuuden syistä ja tuomittavuudesta. Osa nimityksistä on selkeästi tarkoitettu pilkallisiksi ("miehimys", "sodomiitti", "telaketjulesbo"), osa taas on homoseksuaalisten alakulttuurien itsensä kehittämiä termejä, joiden avulla omaa identiteettiä on pyritty ilmaisemaan ja ehkä rajaamaankin ("queer", "gay", "butch"). Suhtautuminen miesten ja naisten homoseksuaalisuuteen on historian eri vaiheissa ollut erilaista ja esimerkiksi Suomessa sanalla "homo" on tarkoittanut pääsääntöisesti aina miespuolista homoseksuaalia ihmistä. Naisten homoseksuaalisuutta on siedetty paljon...
1. Synnytykset hoidettiin 1960-luvulla Oulussa Tuiranpuistossa sijainneessa sairaalassa. Synnytyslaitos valmistui vuonna 1925 ja se otettiin seuraavana vuonna käyttöön. Synnytyssairaalana paikka sai toimia Oulun yliopistollisen keskussairaalan tuloon asti, vuoteen 1975. Sairaala kuuluu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen Tuiran rakennuskantaan. Lisäksi asiakaskommentissa kerrotaan, että Oulun diakonissalaitoksella on myös syntynyt oululaisvauvoja 1960-luvulla.
2. Tästä Google Mapsin kartasta voi katsoa, mitä paikalla jossa Huvilatie on 1960-luvulla sijainnut, on nykyään. Huvilatie on jäänyt tavallaan Merikoskenkadun rakentamisen alle:
http://goo.gl/maps/i6UL3
3. Ritva Toropaisen väitöskirja Oulun paikannimet (2005) kertoo, että nimi...
Aasianleijonan (Panthera leo persica) elinalue ulottui aikoinaan Vähästä-Aasiasta ja Kreikasta Palestiinaan, Syyriaan, Mesopotamiaan ja aina Intian luoteisosiin asti. Se esiintyi usein muinaisen Lähi-idän taiteessa. Muinaisen Babylonin juhlakulkuekadun vartta koristivat lasitetusta tiilestä valmistetut näyttävät leijonankuvat. Aasianleijona on pienempi kuin afrikkalaiset leijonat. Tyypillisesti naaras painaa 110–120 kilogrammaa ja uros 160–190 kilogrammaa. Aasianleijonan harja on keskimäärin pienempi kuin afrikkalaisilla lajitovereilla, joten sen korvat ovat koko ajan näkyvissä. Vatsapuolella on alalajille tyypillinen ihopoimu. Aasianleijonia elää luonnossa enää Girin kansallispuiston alueella Intiassa.Vuonna 2015 Girissä laskettiin olevan...
