Oiva Paloheimo on kirjoittanut novellin "Litistyneet lahnat", se ilmestyi v. 1948 kokoelmassa Tuonen virran tällä puolen sekä 1960 kokoelmassa Lapsia ja enkeleitä. Novelli sisältyy myös teoksiin Aikamme lukukirja 5a (1972), Korvessa ja valtateillä (1962) sekä Suomalaiset kertojat (1955). Muistaakseni se on humoristinen kuvaus pikkupojan kalastusyrityksestä.
Paula on saksan Paul-nimen sisarnimi tai Paulinan lyhentymä, Saksasta se on levinnyt myös englantiin. Jo Agricolan Rucouskirian kalenteriosassa (1544) on "Paula Neitzyt". Suomessa nimi Paula on käsitetty yleisnimeksi "ansa". (Lähde: Kustaa Vilkuna: Etunimet).
Laukkanen on tyypillinen savolainen sukunimi. Se on ollut Savon yleisimpiä 1890-luvulla, ja 1500-luvulla se on mainittu kaikissa Savon silloisissa pitäjissä. Nimi ei kuitenkaan ole pelkästään savolainen. Laukka, Laukko ja Laukkari ovat vanhoja muunnoksia koko maan suosituimpiin kuuluneesta pyhimysnimestä Laurentius.
Vatanen. Venäjän Fadei, Fadja, Fad'ka < kreikan Thaddaios on karjalaisessa ristimänimistössä muotoutunut asuihin Vata, Vatu, Vatka jne. Isännimestä on nimi siirtynyt...
Petsamon paikannimistä tuntuu olevan niukasti lähteitä. Liinahamari kuitenkin löytyy V. Tannerin kokoamasta Petsamon alueen paikannimiä 1 : Lappalaisia paikannimiä
(Fennia 49, N:o 2, 1928, s. 20-21).
Tannerin mukaan Liinahamarin alkuperäinen nimi on koltansaameksi Lin'amraš.
Lin tarkoittaa kalastusliinaa (pitkääsiimaa) ja amra = hammer (norj.) = tuntuririutta.
Norjalaisessa 80-luvun tiekartassa nimi esitetään venäläisittäin Linakhamari.
Stålarminkatu (nimetty 1923, entinen Työläiskatu) liittyy Vaasa-kuninkaitten aikaan. Nimi valittiin Stålarm-suvun nimen säilyttämiseksi. Suvun kuuluisin jäsen Arvid Eerikinpoika (1549-1620) oli jonkin aikaa kuninkaallisen puolueen johtajana Suomessa ja tunnettu Turun linnan urheasta puolustamisesta. Arvid Stålarm toimi Klaus Flemingin kuoltua Suomen käskynhaltijana 1597-1602.
Lisää Arvid Stålarmista http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/257/
Lähde: Turun katuja ja toreja: nimistöhistoriaa keskiajalta nykypäivään (2011, s. 390)
Pohjoismaiden lisäksi Erika nimeä on käytetty Saksassa, jossa Erika tarkoittaa kanervaa. Sen latinalainen nimi on Ericaceae. Tämä tulee kreikan sanasta eréiken, joka tarkoittaa heikkojen ja hentojen oksien taittamista.
Lähteet: Lempiäinen, Pentti: Nimipäivättömien nimipäiväkirja, WSOY 1989; Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, WSOY 1999
Olisivatkohan myös seuraavat kotimaiset fantasiaa sisältävät kirjat mieleen:
Vuokko Hurme: Kiepaus, Kaipaus ja Keikaus (Huimaa-sarja)
Emma ja Arja Puikkonen: Äänihäkki ja Löytölintu
Hanna van der Steen: Ennustus, Kirous ja Lumous (Tähtisilmät-sarja)
Jarkko Tontti: Vedeeran taru, Vedeera vaarallisilla vesillä ja Vedeera ja polttavan auringon maa (Vedeera-sarja)
Reeta Aarnio: Maan kätkemät, Veden vanki, Virvatulen vartija ja Tuulien taikuri
Magdalena Hai: Neiti Kymenen ihmeellinen talo
Salla Simukka: Sisarla
Mervi Heikkilä: Revonpuro, Tuulenkala, Sudenhampaat (Aijalin saaren tarut -sarja)
Elina Rouhiainen: Valkeantuoja (Nelimaan tarinat, 2. osa Hirmunsilmä ilmestyy syksyllä)
Tuutikki Tolonen: Mörkövahti
Reetta Niemelä: Mustan...
Sana on alkuaan kreikkaa, παραγραφος/paragraphos, merkitys ’reunaan kirjoitettu’. Alkuaan sillä tarkoitettiin merkkiä, joka on kirjoitettu tekstin reunaan osoittamaan uutta jaksoa, näytelmässä ja keskustelussa puheenvuoron käyttäjän vaihtumista yms. Eurooppalaisiin kieliin sana on tullut myöhäislatinaan lainautuneen paragrpahus-sanan kautta. Nykyään sanan tavallisin suomenkielinen vastine on pykälä. Paragrafi-sana on ensi kerran esiintynyt suomalaisessa tekstissä tiettävästi v. 1793, pykälä jo vuoden 1642 raamatunkäännöksessä.
Suomenkielisten sanapelien ratkaisuun tarkoitetulla SanaApu -sivulla mainitaan kaksi 14-kirjaimista suomenkielistä sanaa: myöhäiselokuva ja sydänhermovika.
https://www.sanaapu.com/kayttoohjeet.html
Noelle on englanninkielinen muoto ranskalaisesta nimestä Noëlle. Se puolestaan on feminiinimuoto ranskalaisesta miehen nimestä Noël, joka tarkoittaa "Herran syntymäjuhlaa" eli joulua.
http://en.wikipedia.org/wiki/Noelle
http://mot.kielikone.fi/mot/helkaukir/netmot.exe
Toivottavasti ymmärsin oikein, kun arvelin, että tarkoitat kohtaa, jota usein siteerataan näin: ”Niin muuttuu maailma, Eskoseni”, vaikka Aleksis Kivi onkin kirjoittanut "…niin muuttuu maailma, Eskoni". Tämä kohta löytyy vaikkapa vuoden 1999 painoksesta sivulta 8 tai sivulta 9 ensimmäisestä painoksesta vuodelta 1864. Ensimmäinen painos on luettavissa myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Aleksis Kiven digitaalisesta arkistosta:
http://neba.finlit.fi/kivi/viewdigi.php?set=2916&item=7&r=1
http://neba.finlit.fi/kivi/
Kysymyksessäsi oleva oleva vastaus on peräisin Kysy.fi-palvelusta (tämä palvelu on nimeltään Kysy kirjastonhoitajalta). Tässä kysymyksessä kysytään Eskoseni-lauseesta, eikä vastaaja korjaa lausetta, vaikka vastaakin...
Hyväkuntoisia kirjoja voi tarjota lahjoituksena paikalliselle kunnankirjastolle. Ensiksi kannattaa kuitenkin puhelimitse varmistaa, että he ottavat lahjoituksen vastaan.
Kirjastot yleensä katsovat, mitä kirjoja he tarvitsevat kokoelmaansa ja ottavat kokoelmaansa vain ne. Loput lahjoitetut kirjat saatetaan sijoittaa asiakkaille ilmaiseksi tarjottavien lahjoituskirjojen hyllyyn tai, jos ei sellaista ole, suoraan poistoon.
Lahjoittaja voi myös, mikäli näin sovitaan, noutaa takaisin itselleen ne kirjat, joita kirjasto ei pysty sijoittamaan kokoelmaansa.
Kaarlo Hiltusen ohjaamassa 11-osaisessa televisiosarjassa Mooses Pessiä esitti Olavi eli Ola Johansson. Se esitettiin ensimmäisen kerran MTV:ssa 9.1.–29.5.1971.
Ola Johansson syntyi 3.6.1922 Helsingissä ja hänen koko nimensä oli Aarne Olavi Johansson. Hän työskenteli Lahden kaupunginteatterissa vakinaisesti vuosina 1949-1985 ja teki lisäksi lukuisia elokuvarooleja. Hän kuoli vuonna 2004.
Lähteet ja lisätietoja:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/2004/01/201339/nayttelija-ol…
Ola Johansson Elonet-tietokannassa: http://www.elonet.fi/name/he4vxx/
Kainuun Sanomat: http://www.kainuunsanomat.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=K…
Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto:
http://213.143.184.82/kirjasto/huovinen/...
Helsingin yliopisto ylläpitää almanakassa olevaa nimiluetteloa. Almanakkaan pääsemiseksi on nimi oltava noin 1000 henkilöllä. Elle-nimisiä näyttäisi Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan olevan jo reilusti yli 1000 henkilöä, joten mahdollista on, että nimi pääsisi almanakkaan lähivuosina. Almanakan ulkopuolelle jäävien nimipäivä määritellään kantanimen mukaan, mikä tässä tapauksessa tarkoittaisi 20.2. Ellenin päivää.
Nuottikokoelma nimeltä Rautalankaa : kaikuja 1960-luvulta, kust. Jep Productions, 2005, vastannee tarkoitustanne. Sitä on saatavana Espoon Leppävaaran kirjastossa (haku: http://www.helmet.fi/screens/mainmenu.html ), Tampereen kaupunginkirjastossa (haku: http://kirjasto.tampere.fi/Piki?formid=find2 ) sekä Hämeenlinnan, Turun ja Oulun kaupunginkirjastoissa. Voitte pyytää paikallista kirjastoanne pyytämään ko. nuottia kaukolainaksi. Julkaisu on kovin kysytty, joten saatatte joutua odottamaan sen saamista.
Nuotinnos: kitara + tabulatuuri, bassokitara + tabulatuuri, sointumerkit. Nuottitekstissä valitettavasti korotus-, ja alennusmerkit siirtyneet basson kohdalla virheellisesti
Nuottijulkaisu sisältää seuraavat kappaleet: Leskiäidin tyttäret /...
Milla-nimi on tullut almanakkaan v. 1973. Kustaa Vilkunan Etunimet-kirjan mukaan Milla on kehittynyt nimistä Emilia, Ludmila ja Camilla. Eeva Riihosen Mikä lapselle nimeksi -kirjassa kerrotaan Emiliasta, että se merkitsee latinankielisen alkuperänsä mukaan innokasta, ahkeraa, uutteraa tai imartelevaa ja hurmaavaa. Vilkunan kirjassa mainitaan, että slaavilaisen Ludmila-nimen merkitys on kansan rakastama. Eeva Riihosen mukaan latinankielinen Camilla tarkoittaa alttaripalvelijaa ja se pohjautuu kunniallista ja jaloa merkitsevään sanaan camillus.
Titta puolestaan on tullut almanakkaan v. 1995. Kustaa Vilkunan mukaan Titta on Tiinan ja Kristiinan hellittelymuoto. Tiina on usein Kristiinan lyhentymä, joskin lähtökohtia voi olla muitakin....
Yleisradion arkiston henkilökunnan avulla löytyi Radiokuuntelija-lehdestä tieto Maamme-laulun soittamisesta ohjelmien päätteeksi.
Lahden asema alkoi esittää Maamme-laulua ensin "Aikamerkin sekä tiedoituksia" -ohjelman päätteeksi 1.1.1940 klo 22.10, jonka jäkeen tuli vielä muuta ohjelmaa.
Iltauutiset (myöhemmin Myöhäisuutiset) korvasivat pian "Aikamerkin ja tiedotuksia" -ohjelman. Myöhäisuutisten päätteeksi Maamme-laulu soi viimeisen kerran 30.11.1945. Seuraavana päivänä, siis 1.12.1945, Lahden asema alkoi lähettää viimeisenä ohjelmana Maamme-laulun.
Lähde:
Yle Arkisto / Radiokuuntelija-lehti
Kalevalan loppurunossa esiintyvä Marjatta on nimikirjojen mukaan sekamuoto Margaretan kansanomaisesta muodosta Marketasta ja Mariasta. Samoin kuin Marjatta voidaan nähdä yhdistelmänä kahdesta etunimestä, on kyseinen runo pantu kokoon kahdesta kansanrunosta, Hannuksen ja Marketan balladista ja Luojan virrestä, jossa Marjatta esiintyy Neitsyt Marian rinnakkaisnimenä. Myös Suomen ortodoksinen kalenteri yhdistää Marjatan Mariaan.
Mitä nimen mahdolliseen merkitykseen tulee, Marjattaa voinee tarkastella yhtenä Marian johdannaisista. Monine muunnoksineen Maria on kristikunnan tavallisin naisennimi, jollaiseksi sen on nostanut Marian asema Jeesuksen äitinä ja hänen kunnioituksensa katolisessa kulttuurissa. Heprealais-aramealaisen...
Sarjan suomennokset ovat ilmestyneet tasaiseen tahtiin n. 2-3 kirjan vuosivauhdilla. Varmaa tietoa jatkosta ei ole, mutta jos sarja pysyy suosittuna, niin lisää suomennoksia on kyllä tulossa.
Lisätietoja kannattaa kysellä suoraan Tammelta. Yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.tammi.fi/asp/empty2.asp?P=5900&VID=default&SID=5007294889504…
Kari Suomalainen kuoli 78-vuotiaana 10.8.1999. Hänen toivomuksestaan hautajaiset pidettiin perhepiirissä.
Vaimo Lippe Suomalainen kertoo kirjassaan Elämässä kiinni, että siunaus tapahtui myös Pyhän Henrikin kirkossa. Karin tahdon ja tarkkojen ohjeiden mukaisesti hänen tuhkansa siroteltiin järveen Kokkokallion edustalle Visavuoressa. Valkeakosken Sääksmäellä sijaitseva Visavuori on kuvanveistäjä Emil Wikströmin museona toimiva taiteilijakoti. Kari Suomalainen oli taiteilija Emil Wikströmin tyttärenpoika.
Lähteet:
http://www.visavuori.com/
Suomalainen, Lippe: Elämässä kiinni
