Esa Helasvuon Kaalimato laulu sisältyy Onnimanni-äänitteeseen vuodelta 1976. Pääkaupunkiseudulla sitä on jäljellä vain yksi äänilevy (vinyylilevy), Tikkurilan kirjaston musiikkivarastossa.
Viola-musiikkitietokannasta löytyi tieto, jonka mukaan Kaalimato-niminen laulu on myös v. 2004 julkaistulla CD-levyllä ja levyn nimikin on Kaalimato. Sen esittäjä on nimeltään Thelma ja julkaisijana on Waskijärven musiikin ystävät/ Jukka Romu. Tätä äänitettä ei löydy pääkaupunkiseudun kirjastoista, joten en pysty tarkistamaan, onko kyse samasta Kaalimadosta. Levyä ei löytynyt maakuntakirjastojen kokoemistakaan.
Leivontaresepteissä, joissa käytetään rommiaromia, määrä on 1-4 tl. Taikinan koko ohjeissa on kuivakakun kokoluokkaa. Myös valmistajan tuotekuvauksessa kerrotaan, että sitä käytetään leivonnassa "pieniä määriä". Määrä riippuu kuitenkin leivonnaisesta, johon sitä käytetään, ja siitä miten voimakkaan rommin maun kakkuun haluaa. Joissain ohjeissa oli valmiiksi 1-2 tl, mutta neuvottiin tuplaamaan määrä, mikäli haluaa voimakkaamman rommin maun.
Laskiaispullien mantelimassaan neuvotaan laittamaan karvasmanteliöljyä 1-2 tippaa. Ohje mantelimassan valmistamiseen löytyy esimerkiksi DanSukkerin sivuilta.
Vastaus ei ole kysymyksiisi täysin kattava, koska leivonta ei kuulu kirjastonhoitajan osaamisalueeseen. Leivontaan liittyviä...
Nuolimyrkkysammakot ovat sammakkoeläinten heimo, johon kuuluu noin 200 lajia. Vain osa lajeista erittää iholleen myrkkyä. Terraarioissa sammakoita harrastaville se on suosittu laji. Vankeudessa olevilta sammakoilta myrkky saattaa lähestulkoon hävitä. Hyvin varovasti niihin kannattaa kuitenkin terraarioharrastajankin suhtautua. Osa lajeista erittää hengenvaarallista hermomyrkkyä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nuolimyrkkysammakot
http://www.korkeasaari.fi/Elaimetjaymparisto/elaimet/etelaamerikka/sini…
http://www.sammakkolampi.net/nuolimyrkkysammakot/index.html
Myös kuutiomeduusoita on monia lajeja. Niistä hyvin myrkyllinen on Australiankuutiomeduusa. Sen myrkky voi tappaa ihmisen muutamassa minuutissa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/...
Nuottikokoelma nimeltä Rautalankaa : kaikuja 1960-luvulta, kust. Jep Productions, 2005, vastannee tarkoitustanne. Sitä on saatavana Espoon Leppävaaran kirjastossa (haku: http://www.helmet.fi/screens/mainmenu.html ), Tampereen kaupunginkirjastossa (haku: http://kirjasto.tampere.fi/Piki?formid=find2 ) sekä Hämeenlinnan, Turun ja Oulun kaupunginkirjastoissa. Voitte pyytää paikallista kirjastoanne pyytämään ko. nuottia kaukolainaksi. Julkaisu on kovin kysytty, joten saatatte joutua odottamaan sen saamista.
Nuotinnos: kitara + tabulatuuri, bassokitara + tabulatuuri, sointumerkit. Nuottitekstissä valitettavasti korotus-, ja alennusmerkit siirtyneet basson kohdalla virheellisesti
Nuottijulkaisu sisältää seuraavat kappaleet: Leskiäidin tyttäret /...
Milla-nimi on tullut almanakkaan v. 1973. Kustaa Vilkunan Etunimet-kirjan mukaan Milla on kehittynyt nimistä Emilia, Ludmila ja Camilla. Eeva Riihosen Mikä lapselle nimeksi -kirjassa kerrotaan Emiliasta, että se merkitsee latinankielisen alkuperänsä mukaan innokasta, ahkeraa, uutteraa tai imartelevaa ja hurmaavaa. Vilkunan kirjassa mainitaan, että slaavilaisen Ludmila-nimen merkitys on kansan rakastama. Eeva Riihosen mukaan latinankielinen Camilla tarkoittaa alttaripalvelijaa ja se pohjautuu kunniallista ja jaloa merkitsevään sanaan camillus.
Titta puolestaan on tullut almanakkaan v. 1995. Kustaa Vilkunan mukaan Titta on Tiinan ja Kristiinan hellittelymuoto. Tiina on usein Kristiinan lyhentymä, joskin lähtökohtia voi olla muitakin....
Kuukausien nimet
Lounaissuomalaiset kuukausien nimet yleistyivät koko maahan painettujen almanakkojen myötä. Vielä Agricola käytti elokuusta nimiä mätä- ja kylvökuu ja joulukuusta nimeä talvikuu, mutta jo 1600-luvun virsikirjat ovat nykyisten nimien kannalla.
Sarja huhti-, touko-, kesä-, heinä- ja elokuu on syntynyt maanviljelijän työvaiheiden mukaan. Vanhan kirjasuomen pohjana ovat lounaismurteet, minkä takia kesäkuun alkuosa ei ole todennäköisesti tarkoittanut ’kesää’: tässä merkityksessä, vuodenajan nimenä, käytetään lounaismurteissa suvi-sanaa. Näin on myös vuoden 1705 almanakassa, myös yhdyssanassa suvi-ilma:
Suwesta. Se ihana ja lämmin Suwi, saa alcuns Auringon sisällekäydes ensimäisen Crapun gradin;
tänä wuonna ombi meille tulewa...
"Alastomuus on tila, jossa ihminen ei peitä itseään pitämällä vaatteita." Näin määrittelee Wikipedia ja näin sen näkisin itsekin. Koska kyseisellä henkilöllä on päällään peräti kolme suhteellisen peittävää vaatekappaletta, hän ei ole alasti. Jos vaatekappaleet olisivat vaikkapa hattu, kaulahuivi ja nilkkasukat, määritelmä voisi olla erilainen. Kuvailemassasi tapauksessa henkilö ei kuitenkaan ole alasti, varsinkaan jos genitaalit eivät vilahtele vaatteiden alta.
Tässä pieni vinkkilista. Toivottavasti tästä löytyy sopivaa luettavaa.
Jonasson, Jonas: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (Satavuotias Allan Karlsson seikkailee läpi Euroopan lähihistorian ja onnistuu karkumatkallaan sekoittamaan koko Ruotsin. – Saatavana myös äänikirjana)
Kari Hotakainen: Ihmisen osa (trilogian ensimmäinen osa, muut osat Jumalan sana ja Luonnon laki, kaikki myös äänikirjoina)
Tamminen, Petri: Enon opetukset (”…viiltävän hauska romaani kasvamisen tiestä. Kertojana on enoaan kymmenen vuotta nuorempi Jussi.” – Saatavana myös äänikirjana)
Durrell, Gerald: Eläimet ja muu kotiväkeni ; Eläimellistä menoa Korfussa (ja muut Durrellin teokset – hiukan saman tyylisiä kuin James Herriotin kirjat)
Tuuri, Hanna: Vihreän...
Laulun nimi on Vai niin, vai niin. Laulu alkaa: "Kauan sitten tunnettiin, mä muistan vaiheet sen." Kertosäe menee näin: "Vai niin, vai niin, ahaa, sä aattelet na-naa, na-naa..."
Laulun on säveltänyt Hans van Hemert ja suomenkieliset sanat on tehnyt Pertti Reponen. Laulun englanninkielinen nimi on How do you do. Suomeksi laulun ovat levyttäneet yhdessä Danny ja Eija Merilä.
Kysymys oli niin spesifi, että lähetin sen eteenpäin Suomen käsityön museoon Jyväskylään. Valitettavasti museon amanuenssi Anneli Hemmilä-Nurmi ei osaa kertoa, mistä aihe on tullut nimenomaan kanavatyön aiheeksi: "Malli on todennäköisesti varsin vanha, Suomen käsityön museon kokoelmissa on yksi Tuhkimo-aiheinen kanavatyö 1940-luvulta. Se on tehty Helsingissä ja lahjoitettu museon kokoelmiin 2000-luvulla. Tämä Tuhkimo-kanavatyö on kehystetty tummiin, lähes mustaksi petsattuihin puisiin kehyksiin. Tuhkimotaulu on ilmeisesti ollut aikoinaan yleinen suomalaiskodeissa, ja nyt niitä päätyy paljon kirpputoreille kun nuorempi polvi ei halua niitä omiin koteihinsa. "
Itse lähdin selvittämään kuva-aiheen alkuperää. Kyyhkyset ja Tuhkimo ovat...
Karttunen on vanha savolainen sukunimi, jota on esiintynyt alueella jo ainakin 1880-luvulta lähtien. Karttu itsessään tarkoittaa puukapulaa tai kepakkoa. Se on myös kylä Sulkavan ja Puumalan välissä sijaistevalla partalansaarella Etelä-Savossa. Varmaa tietoa siitä, että onko sukunimi muodostettu karttu sanasta vai Kartun kylästä, en valitettavasti löytänyt.
Sukunimipääte -nen on alkujaan itäsuomalainen pääte, joka on ollut käytössä jo keskiajalta lähtien. Alun perin naisten sukunimissä -nen saatettiin korvata -tar/-tär päätteellä. -nen ja sen alkuperäinen muoto -inen ovat päätteitä, joilla muodostetaan sekä substantiiveja että adjektiiveja. Nykysuomessa nen-päätteellä muodostetaan deminutiivimuotoja, eli pienuutta ilmaisevia muotoja,...
Kaivattu kirja saattaisi olla Anna Taurialan Tittimaan ipanat (Gummerus, 1984).
Titit ovat otuksia, joilla on nenän paikalla piikki ja jaloissa rullaluistimet. Heidän mieliruokaansa on salmiakki.
Kirja alkaa näin:
"Minä olen UNNA ja minä asun Tittimaassa. Olisi kiva, jos sinä voisit tulla tänne, sillä täällä on ihanaa. Aina saa syödä salmiakkeja. Siitä minulle tulikin mieleen, että minun vatsassani on pieni tyhjä paikka ja äiti paistaa juuri salmiakkimunkkeja."
Sana on alkuaan kreikkaa, παραγραφος/paragraphos, merkitys ’reunaan kirjoitettu’. Alkuaan sillä tarkoitettiin merkkiä, joka on kirjoitettu tekstin reunaan osoittamaan uutta jaksoa, näytelmässä ja keskustelussa puheenvuoron käyttäjän vaihtumista yms. Eurooppalaisiin kieliin sana on tullut myöhäislatinaan lainautuneen paragrpahus-sanan kautta. Nykyään sanan tavallisin suomenkielinen vastine on pykälä. Paragrafi-sana on ensi kerran esiintynyt suomalaisessa tekstissä tiettävästi v. 1793, pykälä jo vuoden 1642 raamatunkäännöksessä.
Nimen merkitystä on kysytty kirjastonhoitajilta aiemminkin. Ruut, ruotsinkielisen almanakan Rut, on heprealaisperäinen nimi, jonka merkitys on ystävätär. Raamatun mukaan Ruut eli tuomarien aikana ja hänestä tuli laillisen lankousavioliiton vuoksi kantaäiti. Nimi tuli Euroopassa käyttöön pääasiassa protestanttisissa maissa uskonpuhdistuksen jälkeen. (Etunimet / Kustaa Vilkuna ; toim. Pirjo Mikkonen. - Helsinki : Otava, 2005.)
Hilpi ja Hilppa ovat muunnos kreikkalaisesta nimestä Philippos 'hevosten ystävä'. Miespuolinen vastine on Vilppu. Hilpi ja Hilppa ovat esiintyneet myös miesten niminä.
Hilppa-nimeä on käytetty enimmäkseen Itä-Suomen ortodoksien parissa. Naismarttyyri Filippan muistopäivää vietetään 21.4.
Hilppa-nimi on otettu Kansanvalistusseuran kalenteriin vuonna 1901.
En ole itse koskaan törmännyt kysyjän mainitsemaan "vallan epäsuhtaan". Sekä oman kokemukseni että erilaisten hakuteosten mukaan "viisastella" tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että korjaillaan toisen puheessa merkityksettömiä yksityiskohtia, saivarrellaan, ollaan nenäkkäitä jne. Mitään muodollista suhdetta ei puhujan ja "viisastelijan" välillä tarvitse olla.
"Viisastelu" koetaan ärsyttävänä puhetapana ja siitä voidaan moittia käytännössä ketä tahansa - paitsi ettei tietenkään alisteisessa asemassa oleva voi moittia komentelijaansa yhtään mistään vaan joutuu pitämään "mölyt mahassaan". Ehkä ilmaisussa on hitusen sitä, että "viisasteluun" turvautuvat useammin ne, joitten objektiivinen asema ei ole erityisen vahva. Lapsethan ovat usein...
Markku Varjon, Lauri Kolin ja Harri Dahlströmin kirjassa Maailman kalojen nimet (Suomen biologian seura Vanamo, 2004) Centropomus undecimalis saa suomenkielisen nimen robalo.
Centropomidae-sukuun kuuluu 12 lajia, joita tavataan lämpimissä meri- ja murtovesissä läntisellä Atlantilla ja Tyynenmeren itäosassa. Centropomus undecimalista (englanniksi common snook) tavataan vain Atlantin rannikkoalueilla, sekä meri-, murto- että makeissa vesissä Pohjois-Carolinan korkeudelta aina Rio de Janeiron vesille saakka. Robalo on 140 cm pitkä ja se painaa noin 25 kiloa. (Grzimek's animal life encyclopedia, vol. 4-5, Fishes I-II. Gale Group, 2003)
Suomen tekijänoikeuslain 12 §:n mukaan julkistetuista teoksista eli esimerkiksi CD-levystä saa valmistaa muutaman kappaleen yksityiseen käyttöön. Kopioita voi tehdä sekä omasta että kirjaston aineistosta. Sen sijaan ei ole sallittua käyttää tietokoneohjelmaa, joka kiertää tai purkaa teknisen suojausjärjestelmän.
Kysymykseen kuinka monessa kirjaston levyssä on kopionnin esto on meidän mahdotonta antaa varmaa tietoa, koska mitään tilastoja asiasta ei ole.
Laulun "Ilta redillä" kertosäe on muuten samanlainen kuin lainaus, mutta sanan "kaunein" tilalla on sana "kallein", ainakin niissä nuoteissa, jotka tarkistin, siis: "Jää rauhaan kaupunki kallein, nyt täytyy aavalle rientää. Käy ruskottamaan yö valjetessaan, ja liinat ne hulmuvat vaan." Tosin esim. Suuren toivelaulukirjan osan 17 nuotissa on ilmeisesti kirjoitusvirhe ensimmäisen säkeistön kertosäkeessä ("Jää rauhan kaupunki kallein...") ja Georg Ots laulaa myös kertosäkeen vähän erilaisilla sanoilla, vaikka sanoittajaksi on merkitty sama Byman. Suomenkielisissä sanoissa voi siis olla eroavaisuuksia eri lähteissä.
"Ilta redillä" -laulun on säveltänyt Vasili Solovjev-Sedoi ja sen alkuperäinen venäjänkielinen nimi on Vetšer na reide....
