Suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaiseman, Erkki Helamaan Vanhan rakentajan sanakirjan mukaan käytettävä termi on smyygi (smyyki, myyki). Myykilauta on luultavasti jonkin alueen murresana.
Smyygi tulee ruotsalaisesta sanasta smyg. Suomennettuna siitä on käytetty useita eri muotoja: pieliovi, loukko, komero, viistomalli. Smyyg ts. oven ja ikkunan pieli.
Rovaniemen historian ykkösosassa (1996)historian professori Jouko Vahtola on selvittänyt suht. laajasti alueen paikannimien taustaa ja merkityksiä.
Nimi Sonka(järvi) on hänenkin mukaansa saamelaisperäinen. Vahtola olettaa lähteittensä perusteella, että nimeen sisältyvä saamen kielen sana olisi 'sogge', joka tarkoittaa kulmaa, nurkkaa.
Kyseessä lienee Mikael Nybergin laulu, joka esiintyy eri nimillä. Laulun nuotti löytyy kokoelmasta "Pienten lauluja" (WSOY 2000) nimellä "Syksyn tullessa" ja äänitteenä se on kasetilla/CD:llä "Anni Tannin syksylauluja" (1990) nimellä "Syksyn saapuessa" sekä CD:llä "Lintu ruutuun koputtaa" (2001) nimellä "Syksy jo saa", jotka löytyvät ainakin HelMet-kirjastoista, mutta varmaan muualtakin.
Tämä monina erilaisina versioina eri puolilla Suomea tunnettu ikivanha ilmaisu kuuluu siihen valtavaan perinnesanontojen joukkoon, jonka alkuperää on mahdoton tietää. Tässä sanonnassa lienee olennaista sen varoitus; missä tahansa tilanteessa tikun osuminen silmään on äärimmäisen ikävä juttu joten siihen liitetty asia on vastaavasti hyvin epätoivottu - kysyjän mainitsemassa yleisimmässä ilmaisussa vanhojen ikävien asioiden kaivelu. Noormarkussa on otettu talteen hiukan toisenlainen muunnos: " Ei herrat paljo kärsi: ko tikulla silmään pistää, ni suuttuu." Tässä lienee olennaista väittää, että herrasväellä on ärtymiskynnyskin rahvasta alempana. Hiukan vaikeaselkoisempi on Laihialta talteen otettu muoto " Ei ne herrat paljon tarvitse: vähä...
Murteissa käytetyt sanat 'vaivihkaa' ja 'salavihkaa' tarkoittavat 'salaa, hiljaa, huomaamattomasti'. Niiden alkuperä on verbissä vihkata ('suhista, mennä vauhdikkaasti') ja vihkaista ('mennä tai käydä nopeasti')
Verbi 'vihkaista' sekä 'vihistä' ('sihistä, havista') kuten myös 'viheltää' ja 'vihma' ovat samaa onomatopoeettista (eli toiminnasta aiheutuvaa ääntä jäljittelevää) alkuperää.
Lähde: Suomen sanojen alkuperä 3: R-Ö. (SKS 2000)
Tarkoitatko suomalaista kahden euron kolikkoa, jossa on hillankukka lehtineen toisella puolella? Malli näkyy osoitteesta http://www.ecb.europa.eu/euro/coins/html/fi.fi.html.
Jos kyse on tuosta kolikosta, sillä ei ole todennäköisesti juuri arvoa 2 euroa enempää. Teos ”Suomen kolikot ja setelit n. 1400–2013” (Suomen numismaatikkoliitto ry, 2013) kertoo, että virheettömän, täysin leimakiiltoisen kolikon arvo voi olla 8 euroa, mutta vain harvat kolikot ovat niin hyviä. Muuten sillä ei tosiaan ole enempää arvoa. Kolikko on lyty yli 16 000 000 kappaletta, joten se ei ole harvinainen.
Anri nimen alkuperästä tai merkityksestä ei ole esitetty tietoja. Anri on mahdollista yhdistää nimiin Henri ja Henriette näiden ranskalaisen ääntämyksen perusteella. On myös esitetty, että Anri on mahdollisesti lyhennelmä nimestä Anitra.
Etunimenä Anri on tullut Suomessa näkyville ensimmäisen kerran vuonna 1924.
Aino Matilda Viitainoja kirjoitti salanimellä Aino Salla "Anri, tunturien tyttö" -kirjan, joka ilmestyi vuonna 1945. Kirja luultavammin lisäsi Anri -nimen suosiota.
Eero Kiviniemi esittää kirjassaan Suomalaisten etunimet (Karisto, 2006) erikoisen selitysmahdollisuuden nimelle. Vuodesta 1912 on alkujaan Euroopan alppilaaksoissa valmistettu lasta esittäviä puuveistoksia, joihin on ollut merkittynä veistokset tuottaneen yhtiön nimi...
Ossi on lyhentymä Ossianista. Ossian-nimen pohjana on luultavasti gaelin kielen sana ”oisin”, ”ossin”, joka tarkoittaa ”pieni hirvi”, ”kuusipeura”. Muinaisiiriläinen Ossin oli perimätiedon mukaan 200-luvulla Irlannissa elänyt taruhenkilö, josta skotlantilainen James Macpherson kirjoitti runoelman Ossianin laulut. Ossi on myös Osvaldin, Oskarin ja Osmon kutsumamuoto. Ossin nimipäivä on 17.7.
Lähteet: Etunimet / Kustaa Vilkuna, Suuri etunimikirja / Pentti Lempiäinen
1950-luvun arkisessa kielenkäytössä näitä kolmea sanaa käytettiin varsin huolettomasti ristiin rastiin välittämättä kyseessä olevien raaka-aineiden kemiallisista kaavoista. Sana "plastic" on yksinkertaisesti muovin englanninkielinen vastine, ja jos ulkomailla valmistetussa leluautossa on valmistusaineeksi ilmoitettu plastic, sanaa ei ehkä vain ole osattu suomentaa muoviksi, vaan on puhuttu suomeksikin plasticista tai plastiikista.
Puhekielessä myös "guttaperkka"-sanalla tarkoitetaan usein jotakin muovia. Ilmaisu on tullut siitä, että guttaperkka oli ensimmäinen nykyisten muovien tapainen valmistusmateriaali. Aito guttaperkka eroaa muoveista siinä, että se on on kumipuusta saatava elastomeeri eli kimmoisa polymeeri, kun taas muovi on...
Aleksandra (ruots. Alexandra) on Aleksanterin sisarnimi. Kreikkalainen Aleksandros tarkoittaa puolustajaa, suojelijaa. Aleksandra on siis puolustajatar, suojelijatar. Aleksandra on ollut suomalaisessa almanakassa aiemmin eri päivinä: 3.5. Venäjän keisarinna Aleksandra Fedorovnan nimipäivänä, 5.5. ja 6.5. ja 17.10. vuoteen 1928 saakka. Aleksanraa on käytetty lähinnä ortodoksisissa maissa ja on Venäjälläkin suosittu. Lyhyempi Sandra, Santra on saanut oman nimipäivän 11.9.
Lähde: Kustaa Vilkuna: Etunimet, 1993.
Eija-nimen alkuperästä ei ole aivan varmaa tietoa, mutta se on saattanut syntyä hengellisen kielen riemua ilmaisevasta eijaa-huudahduksesta.
Eino Leinon rakkausruno Atlantica (kokoelmassa Talviyö, 1905) on kirjoitettu Freya Schoultzille, jonka kanssa Leino avioitui 1905. Tässä runossa esiintyy Freyan puhuttelunimi Eya, joka siis lausuttiin Eija. Freya- ja Freija-nimet taas tulevat islannin freyja-sanasta, joka merkitsee 'valtiatarta' ja muinaisskandinaavisen rakkauden ja hedelmällisyyden jumalatarta.
Lähde:
Uusi suomalainen nimikirja, Otava 1988
Pentti Lempiäisen ”Suuri etunimikirja” (WSOY, 1999) kertoo, että nimeä ”Inna” on käytetty etunimien ”Ina”, ”Inga” ja ”Inka” kutsumamuotona. ”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) tietää ilmoittaa, että ”Ina” on puolestaan lyhentymä useista ”-ina”-loppuisissa nimistä (mm. ”Josefina” ja ”Karolina”), ja sitä on käytetty myös nimen ”Ines” lempinimenä. ”Inga” on tullut pohjimmiltaan muinaisskandinaavisesta jumalannimestä ”Ing” ja siitä juontuvista nimistä ”Ingeborg”, ”Ingegerd” ja ”Ingrid”. ”Inka” on samaa alkuperää kuin ”Inga”
Lempiäinen toteaa, että ortodoksisessa kalenterissa ”Inna” yhdistyy nimeen ”Galene”, joka merkitsee kreikaksi ’tyyntä, hiljaista, rauhallista’. Saksassa ”Inna” on lyhentymä nimestä ”Innocentia”, jonka...
Se tapa, että lapset saattavat esim. urheilukilpailujen avajaisissa tai jalkapallo-ottelun alussa urheilijat kentälle - ja että lapset voivat usein muutenkin osallistua kisojen juhlallisuuksiin - on yleistynyt monissa suurissa urheilutapahtumissa. Eipä sille löytyne sen kummempaa historiaa kuin se, että kyseessä on hieno tapa antaa monille kisapaikan tai osallistujamaiden lapsillekin mieleenjäävä kokemus osallistua urheilutapahtumaan vieri vieressä urheilutähtien kanssa. Varmaankin monet katsojatkin ovat pitäneet tavasta kovasti, jonka vuoksi tapa on yleistynyt niin monissa urheilutapahtumissa.
Tapa voinee myös muistuttaa siitä, että urheilu ei ole vain huippuammattilaisten totista kilpailua vaan monenikäisille ja myös lapsille sopivaa...
Kielitoimiston sanakirjan mukaan "lintu vai kala" -sanontaa käytetään pohdittaessa, mikä tai millainen joku pohjimmiltaan on. Erkki Karin Nykysuomen idiomisanakirjassa sanonnalle tarjotaan myös merkitys "mikä hän on miehiään". Joku henkilö voidaan esimerkiksi kokea niin salaperäiseksi, että hänen luonteestaan, ajatuksistaan tai motiiveistaan on vaikea sanoa mitään varmaa. Tällöin voidaan ihmetellä, onko hän lintu vai kala.
Lähteet
Kari, Erkki: Naulan kantaan: Nykysuomen idiomisanakirja. Otava, Helsinki 1993.
Kielitoimiston sanakirja. 1. osa. A–K. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki 2006.
Kirjassa Biologinen valomikroskopia, Helsinki 1998,
sivuilla 133-159 artikkelissa Immunohistokemia kerrotaan seuraavasti:"Immunohistokemialla tarkoitetaan antigeenin osoittamista kudosleikkeestä sille spesifillä vasta-aineella. Sitoutumisreaktio tehdään mikroskoopissa havaittavaksi erilaisilla merkkiaineilla liittämällä sellainen joko vasta-aineeseen eli leimaamalla se suoraan tai käyttämällä monivaiheista leimausmenetelmää." Kirjan saatavuustiedot voit tarkistaa kokoelmatietokannasta http://www.helmet.fi/
Ennakkoäänestys otettiin käyttöön vuoden 1969 edustajainvaalilaissa. Eduskuntavaaleissa äänestettiin ennakkoon ensimmäisen kerran vuonna 1970. Presidentinvaaleissa päästiin ennakolta äänestämään ensi kertaa vuonna 1978. Kunnallisvaaleissa uudistus toteutettiin kunnallisvaalilaissa vuonna 1972 - sillä erotuksella, että ulkomailla tapahtuva ennakkoäänestys mahdollistui vasta vuonna 1998.
Eduskuntavaalien vaalitoimitus säädettiin kaksipäiväiseksi vuoden 1906 vaalilaissa. Sen mukaan vaalit järjestettiin heinäkuun ensimmäisenä ja toisena päivänä kello 9-20. Jos jompikumpi päivä sattui pyhäpäiväksi, siirtyi vaalitoimitus seuraavaksi arkipäiväksi. Ajankohtaan ja äänestysaikaan puututtiin ensimmäisen kerran vasta sotien jälkeen. Vuoden 1952...
Netiltä löytyy ns. Whois-tietokantoja, joista voi hakea tietoja IP-osoiteella, esim. http://www.ripe.net/whois . Valitettavasti yksittäisten henkilöiden käytössä olevien IP-osoitteiden tietoja sieltä ei löydy, vaan palvelu ilmoittaa, mille organisaatiolle tietty osoitealue on rekisteröity. RIPE:n ilmoittamat yhteystiedot ovat siis lähes aina palveluntarjoajan tai yritysten yhteystietoja.
Yksittäisten ihmisten nimiä, osoitteita tai muita yhteystietoja ei voi hakea mistään. Laajakaistan käyttäjilläkin osoite yleensä muuttuu uutta yhteyttä muodostaessa, joten sama osoite voi olla eri henkilöiden käytössä eri päivinä. Käytännössä vain IP-osoitteen antanut Internet-palveluntarjoaja pystyy selvittämään tietokoneen omistajan. Tällöin...
Myöhästymismaksut eivät mene lainaajan iän mukaan vaan aineiston mukaan. Maksu on 0,20 e vuorokaudessa aikuisten aineistosta. Lasten aineistosta ei tule maksua. Toisin sanoen jos alle 18-vuotias lainaa aikuisten aineistoa eikä palauta eräpäivään mennessä, hänen on maksettava myöhästymismaksu.
Nimi Tuntematon sotilas ei viittaa kehenkään yksittäiseen henkilöön. Voidaan ajatella, että jokainen romaanin henkilöistä edustaa tavallaan tuntematonta suomalaista sotilasta, jonka olemuksen Linna tiivisti teoksensa tekstiä mukaillen Aamulehdessä 5.12.1954 julkaistussa kirjan mainoksessa näin: "Hän puolusti ideaansa, useinkin tavalla, jota on ihailtava, niin epäilyttävää kuin inhimillisen moraalin edessä on mitään sotaan liittyvää ihailla, mutta hyvin vähän idealistisesti hän sen teki. Kiroten hän koki kärsiä vaivansa, suutaan soittaen ja irvistellen hän täytti saamansa käskyt, ja sankaruudesta, isänmaasta ja siihen liittyvistä pyhistä arvoista hän laski leikkiä. - Asepukureuhkoineen, nyytteineen, rämpsineen, kiväärit selässä, patruunoita...
Kriitikko ja lastenkirjailija Tuula Korolainen on laatinut listan maailman merkittävimmistä lasten- ja nuortenkirjoista Onnimanni-lehdelle v. 1991. Lista koostuu asiantuntijoiden suositukista Ohessa oma näkemykseni niistä listan kirjoista, joita voisi ajatella nelivuotiaalle.
Andersen, H.C.: Kootut sadut ja tarinat
Barrie, J.M.: Peter Pan
de Brunhoff, Jean: Babar-kirjat
Busch, Wilhelm: Max ja Moritz (voi olla vähän pelottava synkän loppunsa takia!)
Carroll, Lewis: Liisan seikkailut ihmemaasa (myös pelottavia kohtia)
Collodi, Carlo: Pinokkio
Dahl, Roald: Iso Kiltti Jätti
Egner, Thorbjörn: Kasper, Jesper ja Joonatan: kolme iloista rosvoa
Finne, Jalmari: Kiljus-kirjat
Grahame, Kenneth: Kaisilikossa suhisee
Grimm, Jacob ja Wilhelm: Grimmin...
